efficiency and rest

Here I am again, churning out masses of posts. And the reason for my sudden blog-productivity is waiting. Waiting a paint to dry. See, now I started it - to paint my red floors. Yipee! My bedroom and walk-in-closet is already painted once. The colour is white, grayish white, but still white. The difference is stunning! Like the rooms would've grown bigger and higher. Good, good.

While waiting I just relax, I still have a vacation. So, what a perfect way to combine efficiency and rest, to paint and wait. I hardly can do anything here now because my kitchen/livingroom is so so full of stuff, all the kitchen/livingroom stuff of course and then all the bedroom furnitures, clothes, crafting stuff, library... I have just a little path from my bed to toilet and fridgerator and stove. It's fun, for a bit. Like I was a kid who would be playing a hut. On my intimate bed-hut-home now I just read and blog and my mind is bursting with all the decoration plans.

My cute doggy girl disagree. Her dissatisfaction is so obvious when she looks me in my eyes and tries to ask "what the heck is this!!". Oh, if it would be possible to her to understand this is just temporary.

Well, I'm playing a hut, and I also play with borrowed digital system camera and shot some of my by Morocco purchases: tea glasses and yellow and whitestriped carpet under her bored Highness' chin.



Minä täällä postauksia paukuttelen pelottavan kiihkeään tahtiin. Syy löytyy odottelusta. Nimittäin maalin kuivumisen odottelusta. Nyt sen sitten tein - aloin maalaamaan lattioita. Valkoiseksi! Harmahtavan valkoiseksi. Maalista, jota minun täytyi käyttää, ei löytynyt kaavailemaani mutaisen vihreätä vaalean harmaan sävyä. Vielä tässä mietin, ostaisinko pikkupurkin väriä, joka oli lähelle ajatustani, mutta liian tummaa, ja sekoittaisin sen valkoiseen maaliini. Mutta saisinkohan sen varmasti sekoitettua tasaiseksi? Toinen maalauskerta lähestyy...

Tällä hetkellä kaikki tavarani ovat keittiö/olohuoneessani. Sängyltä kulkee pieni polku jääkaapille, tiskipöydälle ja vessaan. Minä olen sangen tyytyväinen, mutta poroneiti ei. Huomatkaa sen loukkaantunut ilme. Se ei päässyt viime yönä nukkumaan omaan kaappiinsa, ja nyt se on mukamas niiiin väsynyt ja turhautunut, vaikka järjestin sille mielestäni olosuhteisiin nähden ihan hyvän nukkumapaikan. Hmph, no joo, pientä inhimillistämistä. Mutta ihan totta, se mulkoilee minua vähän väliä hyvinkin syyttävästi ja huokailee kuuluvasti.

Minä sen sijaan jollain tavalla nautin tästä kaaoksesta. Tuntuu ihan silta kuin olisin lapsi ja olisin rakentanyt ison majan. Tyynyt nojailevat keittiön ikkunaan, sängyltä tutkailen posliinimaniani tuloksia sekä nautiskelen uutuusherkkuani, johon ystäväni minut eilen perehdytti: kreikkalaista jogurttia, hunajaa sekä Reilun Kaupan hunajapaahdettuja pähkinöitä. Luen lehtiä ja meinaan pakahtua sisustusintoon. Lomaa parhaimmillaan! 

Kuvissa pilkahtelee Marokon ostoksiakin: teelaseja sekä raitamatto ahdistuneen koiraneidin leuan alla.

Vielä eivät matkakuvat loppuneet. Aion siis vielä tykittää niillä parin postauksen verran, kun olen niin pinkeänä innokkuudesta. Koittakaa kestää!