Tänään aamiaisen jälkeen alkoi tapahtua. Minä olen maalausurakassani myllännyt melkein kaikki tavarani, kaaokseen ja järjestykseen, tasapuolisesti kumpaakin. Kaaostavaroita kävin nyt sitten järjestelemään. Löytyi kettu, ihana Elina-ystäväni tekemä kettu, joka on ollut kateissa jo kauan. Unohtanut sitä en ollut, olin vain ihmetellyt, minne hiiskattiin se on joutunut. Enää en varmasti anna sen mennä hukkaan. Enkä muuten ole ainoa, joka sitä on kaivannut, lapsivieraat myös ovat ihmetelleet ketun katoamista. Sanomattakin lienee selvää, että harmistuneina. Kettu ei suostunut kasvokuviin, mutta arvannette, että se on melko lieron näköinen. Luontokappaleeni oli vähän ihmeissään, että niinkö tässä nyt kettu vei kaiken huomion ja huokaisi tovin epäuskoisesti minua tuijotettuaan. Vei se. Ja muutenkin unohduin löytölaatikoille vähän liian pitkäksi aikaa. Muutakin löysin: muunmuassa napit jotka ystävän kanssa ostimme Tampereelta kirpputorilta viime syksynä ja jaoimme. En ollut muistanut nappeja - viime syksy meni muutenkin vähän sumussa. Kuuntelin Grizzly Bearia. Silloin ja nyt. Se on musiikkia, joka teki ja tekee minut tyytyväiseksi. Tavaroiden lajittelussa on se hyvä puoli, että siinä on aikaa miettiä kaikenlaista.
Kaksi ilahdusta sinun blogissasi jo tänään! Kirjoita, oi kirjoita;-)
ReplyDeleteKadonneet-löytyneet ovat aivan upea asia. Kohdalle sattuu toisinaan ja miten hyvään aikaan joskus!
Minustakin tavaroiden sortteeraus toimittaa nimenomaan pääkopan sisällä tapahtuvaa siivousurakkaa.
Ainakin kivasti ryydittää sitä.
Aikamoista meditaatiota.
violet, pakko huoahtaa välillä. Postauksen teko siihen hyvä.
ReplyDeleteKadonneet-löytyneet ovat ihan fanttastinen (lainaten erästä naapurin rouvaa) asia! Nuokin napit. Ihan kuin olisin tänään ne ostanut, mutta silti vielä paremmat.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla; pään ja kopan siivous. Sortteeraus jatkukoon! Meinaa vaan tää netti nyt imaista.
Oikeasti minun pitäisi lähteä ostamaan pari hyllyä. Sortteeraus menee ihan hukkaan, kun ei ole säilytystilaa.
Nämä on aivan ihanat pikkukettukuvat :)
ReplyDeleteTarttui tuo sinun järjestelyasia, ajattelin huomenna keskittyä iloisesti sellaiseen, ehkä löytyy jotain ihan uutta.
Hymy tarttui eilen mukaan, jatkoin hymyilyä tänään ja yksi pyörä melkein ajoi ojaan. Oli siinä pyöräilijäkin.
Kiitos Tanja iloisen mielen lentelystä.
himalainen, hii. Olin juuri sinun kommenttilootallasi, hauskaa! Nauran täällä ääneen, ja aika kovasti vielä tuota pyöräjuttua. On se muuten kumma, miten hymy tulkitaan niin voimakkaaksi eleeksi, että ojaan meinataan mennä. Hymy on hyvä.
ReplyDeleteshame i don't read finnish - but your photos are wonderful!
ReplyDeleteHymyilyttää kyllä nytkin, kun tällee vuorotellen kyläillään. Kivaa hymyillä pienestä. Niin ja se koiran pissimisjuttu, se vaikea rotu, jota en osaa sanoa, mutta se nauratti paljon.
ReplyDeleteTykkään niin paljon kaikista pienistä sattumuksista.
tuo viimeinen lause on niin totta, samoissa puuhissa täällä siis. ja täällä vierailu on kyllä aina yhtä suuri nautinto, kiitos siitä. iso hali, lotta
ReplyDeleteSortteeraus on lempipuuhiani, meillä siitä ei kyllä loppua tulekaan. Kun tarpeeksi siirtelee tavaroita paikasta toiseen ja vaihtaa taulujen paikat, niin tulos on paljon parempi kuin jos olisi koko päivän siivonnut. Ja niin paljon hauskempaa!
ReplyDeleteMainio kettunen!
ReplyDeleteAikaa miettiä, ah! Kun ompelen, mietin. Koko ajan. Oma taivas.
Löydöt aarteita...kannattaa kadottaa välillä.
L O V E L Y photos!
ReplyDeletemoa
Voi tuota sinun koiraa, taitaa olla jo toipunut ikävästä. Meidän koira katselee yhtä kysyvästi silloin, kun on syönyt ja haluaa ruoan päälle jotakin aktiviteettia.
ReplyDeleteJärjestely on myös minun lempipuuhiani. Haaveeni on hyvin toimiva ja organisoitu koti, jossa jokaisella asialla on oma paikkansa ja tykkään sijoitella tavaroita laatikoihin/koteloihin/mappeihin. Suomessa saisi vain olla paremmat laatikkovalikoimat. Joskus olen pohtinut, että laatikkokaupalle, jossa myydään kivannäköisiä laatikoita voisi olla kysyntää, tai yksi sellainen laatikkokauppa taitaakin olla jo olemassa. Tai voisihan niitä laatikoita itsekin päällystää tapetilla tai jollakin ja aikomus on ollutkin tehdä niin.
Ihana kauniiden nauhojen herkkulautanen! Minun pitäisi ottaa välillä jotain nättejä ompelutarvikkeita esiin tuolla tavoin, nyt ne vain myyryilevät pimeässä laatikoiden uumenissa. Minulla on samaa tiilenväristä harsonauhaa, NoaNoasta?
ReplyDeleteHurmaavat viikset ketulla! Ja napit kuin karkit. Huokailen taas ihastuksesta, kiitos! :)
ReplyDeleteTanja,
ReplyDeleteAlthough I do enjoy reading your words, I am happy to just look at your photographs too...
they speak as well.