Kesälomani lähestyy loppuaan. Tämä viikko onkin jotenkin mennyt jo syksyyn orientoituessa. Mikä siinä onkin, että koulujen alku merkitsee vielä aikuisenakin syksyn alkua, vaikka ei olisi missään tekemisissä koulun kanssa. Busseissa on aamuisin ja iltapäivisin vilinää. Teinit palloilevat uusissa farkuissaan lähikaupan edessä koulun jälkeen ja kiroilevat lukujärjestyksiään ja kaikenlaista, kiroilevat kuitenkin. Ja ne pikkukoululaiset, he ovat aina niin liikuttavia suurine reppuineen. Tänään bussissa oli yksi sellainen, ja hän esitteli silmät kirkkaina timangikantista salaisuusvihkoaan viereiselle papalle. Ihana vihko se olikin. Ja se pappa oli ihana myös. Ilo hänen silmissään oli vähintäänkin yhtä kirkas kuin pienen koululaistytön. Hieno tilanne tuo. Asiaa vihkosesta jatkui koko pitkän matkan, ja välillä pappa näytti kävelykepillään taikatempun. Tyttö nauroi tempulle joka kerta ihan katketakseen. Minäkin hymyilin. Ja moni muu. Bussista pois hypätessäni viereisen baarin DJ vilkutti minulle ikkunasta ja hymyili ilahtuneesti. Siksi kai, kun taisin olla niin mairean näköinen tavallista riemukkaammasta bussimatkasta. Minun teki mieli jatkaa hymyketjua, ja rohkeasti hymyilin turistilaumalle, jotka villahuivit ja kamerat kaulassa talsivat vastaan. Ja sitten vielä ainakin kerran hymyilin rouvalle, joka oli taluttamassa petit basset griffon vendéeniänsä Ratakadulla. Ja saatoin kai hymyillä muillekin, mutta enimmäkseen muut katsoivat vaan maahan.
Minulla on uusi himotuksen kohde - tuollainen ruskea lasi. Saatuani lattian maalatuksi, minusta tuntuu niin ihanalta katsella värejä sitä vasten. Mieli on nyt avoinna uutuuksille. Yhden tuollaisen hyvin sievän puristelasisen pikkukupin löysin kirpputorilta. Noita oli mummolassakin. Tänään olen syönyt kupista sitruunasorbettia. Kesää ja syksyä sekaisin. Tuo kuppi näyttää ihanalta posliinieni seassa. Löysin myös hauskan julisteen, jossa mainostetaan Club-kosmetiikkaa. Mutta minun on nolona myönnettävä, että en hoksaa, onko se kiinalainen vai japanilainen. Oli miten oli, aion päällystää sillä kamalan ruman kaapin oven wc:ssä. Koko on aikalailla passeli. Hyvät löydöt! Hymyilen niillekin.
Illalla näin maan mainioita opiskeluystäviäni. Silloin vasta hymyilyttikin! Voi kuinka ihanaa seuraa he ovatkaan. Tuli sellainen olo, että heidän seuraansa tahdon useamminkin. Jo pian!
Syksyltä tuntuu siksikin, kun aamuisin on niin kylmä. Onko tavallisesti Helsingissä elokuussa näin kylmä? Ei minusta, vai muistanko vain väärin. Haluan lämmön vielä takaisin hetkeksi! Villasukat täytyy laittaa välittömästi jalkaan, kun sängystä loikaisee ylös, kun hytisyttää. Mutta hymyä aamuvilu ei ole vielä hyydyttänyt. Silti minusta tuntuu, että minun pitäisi olla jossain muualla elokuu... tai ehkä enemmänkin. Kokeilla voisi ainakin. Jossain missä ei ole koulua sekoittamassa elokuun todellista luonnetta. Miten tämän ajatukseni nyt sanoisin - minusta elokuussa on monta hienoutta, mutta koulun alku jotenkin peittää alleen nuo muut elokuun asiat. Haluaisin elokuuni kokonaan sellaisena kuin se minulle on. Minulle hyvä elokuu olisi sellainen todellinen hippikuu, ei mitään kalenterijuttuja. Syyskuussa voisin sitten palata ruotuun.
Monet ovat puhuneet että lämpöä saisi jatkua vielä ainakin, no ehkä kuukauden. Minäkin! Vaikka syksyä rakastankin.
ReplyDeleteHymyketju jatkuu täällä, mutta kehenköhän sen tartuttaisi seuraavaksi? Jos vaikka naapuri sattuisi juuri nyt katsomaan ikkunasta tänne.
ps. Juliste näyttäisi olevan kiinalainen.
Rinna, niin ajattelinkin, että kiinalainen se on, en vaan uskaltanut olla varma. Osaatko sinä kiinaa?
ReplyDeleteMinäkin rakastan syksyä, en vaan laske sen elokuussa alkavaksi. Mutta jos säät jatkuvat tällaisina, minun laskutavallani ei ole mitään merkitystä.
Hymyketjua kannattaa jatkaa!
Juliste on kaunis. Mieheltä kysyin veikkausta (reissannut molemmissa maissa), veikkasi japanilaista, jos on vanhempi juliste. Perusteli Geisha-kulttuurilla ja Kiinassa aiemmin kielletyillä ylellisyystuotteilla. Merkkejä kumpikaan meistä ei tunne. Kaunis kuitenkin. Tuollaisen ottaisin itsellenikin, muuallekin kuin vessaan! :))
ReplyDeleteNiin, syksyhän se tulee ja täällä pohjoisessa jo pakkasyöt. aan päivällä vielä niin kesäistä.
Jatkan minäkin hymyketjua osaltani. -Poika jo sanoi kun tuossa piipahti, että kylläpä oot, äiti tänään hyvällä tuulella. Aamut ei yleensä ole minua varten. :))
Hyviä hymyjä, taitaa jatkua täälläkin. :}
ReplyDeleteJoo, elokuu, harmillisesti jää jalkoihin. Minusta elokuu on sellainen "kesäkapinallinen". On kesää ja syksyäkin, se on niin rikas ja täyteläinen ja elonkorjuullinen kuukausi monessa mielessä. En minä sitä kaipaa, että elokuu olis hellettä ja jäätelöä siinä missä kesä- ja heinäkuu, mutta se saisi olla omassa arvossaan niiden rinnalla eikä vain semmoinen välikuu ennen syksyä. Mun heikkouteni on vuodenajat ja niiden vaihtuminen - elokuu on niin ihana siinä! Loppukesä, alkusyksy, oijoijoi! (tässä lätisen melkein itsekseni, pointtini taisi tulla jo selväksi.)
Olen miettinyt ihan samaa, että olisi hienoa viettää elokuu jossain missä se on vielä kesää ja arvossaan. Täällä se muuttuu välittömästi syksyksi kun koulu on alkanut, vaikka ois kuinka hellettä, se masentaa. KUn kesä kuitenkin alkaakin niin paljon myöhemmin nykyään, ei enää heti kesäkuun alussa. Viikonlopuksi lupaavat kuitenkin lämpöä, se on kiva.
ReplyDeleteVoi miten ilahduin kun olit kirjoittanut pitkästä aikaa ja pitkästi. Usein itsekin ajattelen että haluaisin kirjoittaa oikein pitkästi ja perinpohjaisesti jostakin, mutta sitten pelkään ettei kukaan jaksa lukea.
ReplyDeleteMutta jaksanhan itsekin lukea vaikkapa täällä, joten eiköhän tuo toimisi toisinkin päin.
Sitten elokuuhun:
OIkein hyvä aihe!
Olen nyt asunut 13 vuotta maissa joissa elokuu on täyttä kesää. Joissa elokuu on kesää niin sään kuin pään sisäisten asioiden puolesta. Näihin viimeksi mainittuihin liitän sen koulujutunkin. Olen niin tottunut tähän että pakko myöntää että viimekesäinen Suomen-reissu oli pettymys, kun olin jotenkin unohtanut sen mitä kesälle ja asioille tapahtuu kun koulut alkavat.
Olimme siis matkassa elokuun puolinvälin ylitse ja minulle jäi aivan ylihaikea mieli. Eikä oikein edes hyvällä tavalla. Oli ihan "luovutus" -olo. Se tuli siitä koulujen alkamisesta, ihmisten muuttumisesta virallisemmiksi, syksyisemmiksi ja mitä nyt onkin.
Ja sää tietysti.
Olen oikein tavattoman hyvilläni siitä että saan elää lempikuukauttani sellaisena kuin minä siitä tykkään. Eilisen ylikuuman päivän jälkeen kun tuli se ihana pimeys ja viileyttä jo hiukan niin oi että minä nautin.
Minulle syksy alkaa joskus syyskuun puolivälissä.
Koulureppujen ilmestyminen näköpiiriin on minusta aina kesän päätös, olin koulussa tai en.
ReplyDeleteKatukuva muuttuu. Hellemekko näyttää yhtäkkiä väärältä kun niin moni kulkuu kouluunsopivassa vaatteissa.
Huomasin, että viime vuonna valitettiin samaa; kaivattiin elokuun lämpimiä iltoja. Niitä ei juuri ollut silloinkaan.
Eikä kaksi vuotta sitten. Aika kauas saa kaivella kun oli oikein lämmin elokuu.
Minäkin voisin olla elokuun pois, luontokin on jo nuukahtanut. Matkalle on vaikea lähteä esim. syreeniaikaan, mutta elokuussa täällä ei ole mitään, mikä estäisi. Enemmän estää se, että Eurooppa on pullollaan lomailijoita ja hinnat korkeat.
Ruskea lasi on minustakin kaunista, etenkin valkoista vasten.
Sori tämä paatos täällä heti aamusta.
MariaK, kiitos näkökulmasta! Tuo juliste on uusi painotuote vanhasta julisteesta, luulisin. Tai siis ei se enää uusi ole, vähän reunoistakin repsallaan, mutta en usko sen olevan alkuperäinen. Minuakin mietitytti tuon julisteen kaupallinen ja "länsimainen" meininki, ja nuo ylellisyystuotteet... Kiva kuulla että hymyt jatkuu :)
ReplyDeletemaijja, hymyilyttääkö epävarmasti? Hyvä sekin! Ja niin just - elokuu jää jalkoihin, sen hienous menee helposti ohi, jos lähtee mukaan kaikkeen "arkitouhuun". Minä mielelläni arkitouhuan heinäkuussa, mutta pyhittäisin elokuun lomailulle, niinkuin olen tehnytkin jo muutaman vuoden. Mutta omaa lomamieltä pikkasen täällä Suomessa kaivertaa tuo, kun postiluukkuun alkaa tippua kaikenmaailman reppukatalogeja, rentoutumisohjeita työssä stressaantuville, opistojen ohjelmia... Minusta se kaikki sopisi paremmin syyskuuhun. No joo, paasauksen puolelle menee. Ei tää oiekastaan ole edes niin iso asia, mut mä vaan toivoisin, että osaisin ottaa elokuun enemmän itselleni ja että osaisin laittaa ulkopuolella tapahtuvan sivuun.
Sonja, nyt en ymmärrä ihan mitä sillä tarkoitat, että kesä alkaa myöhemmin nykyään? Tarkoitatko säiden puolesta? Ja just toi mua ärsyttää, kun koulut alkaa, muillakin pitäisi alkaa syksy. Eikä sen mahtia pysty tällainen änkyräkään vastustamaan. Ehkä en ole tarpeeksi änkyrä!
violet, on kiva kuulla, että kirjoitukseni, joka tällä kertaa sattui olemaan melkoista tajunnanvirtaa, ilahduttaa. Oli halu kerrata hyvän päivän tapahtumia. Tai siis ei kaikki hyvää ollut, mutta halusin muistaa kaiken sen hyvän. Sinun kirjoituksiasi todellakin jaksaa lukea! Jaksaisin kirjankin verran. Haluaisinkin oikeastaan kirjasi. Kirjoituksesi ovat yksiä kiinnostavimpia arkitekstejä, joita luen. Sellaisia, että niistä saa itselle paljon. Arkijuhlaa. Juhlaa.
Elokuu onkin hyvä aihe :) Siitä voisi kirjoittaa oikein ajatuksella... Onnekas sinä, kun asut siellä, missä elokuu on hyvä, vapaampi, lämmin-tumma. Varsinkin noiden pään sisäisten asioiden vuoksi minäkin tahtoisin. En ole niin säiden perään, vaikka tässä postissa lämmintä kaipailinkin. Tämä kylmyys tuntuu nyt vain jotenkin yllättävältä. Pään sisäiset asiat ovat kuitenkin säitä tärkempiä. Minusta elokuussa olisi niin paljon sellaista aistein nautittavaa, jonka ääressä olisi hyvä olla ilman arkipaineita. Se kaunis jää helposti kaiken tuon syksy-hössötyksen jalkoihin. Markkinamiehiäkin syytän tästä.
Liivia, no just tuohan se ärsyttääkin - tuo koulureppujuttu. Miksen osaa irtisanoutua yleisestä meiningistä, vaikka koulureppuasiat eivät millään tavalla minua kosketa. Onko se yhdeksän vuoden oppivelvollisuus, lukio+kaikki muut koulut ja yliopistot päälle tehneet repusta refleksin. Reppu=syksy=tehokas täytyy olla. Hullua huomata kuinka paljon kaikki tuollainen ulkoinen vaikuttaa omaankin ajatusmalliin. Minä vaan tahtoisin lukea ja mennä illalla kaupunkiin elokuussa. Keräillä ajtuaksia ja voimaa TULEVAAN syksyyn. Nyt on sellainen olo, että minut yllätettiin bikinit kintuissa ja sen lisäksi vielä hoputetaan lähtemään syksyyn kiireesti.
Silloin kun muutin Helsinkiin oli tosi lämmin elokuu. Onkohan siitä kahdeksan vuotta aikaa, taitaa olla. Illatkin linnunmaitoa.
Hymy tarttui tännekin, toistelin myös ääneen kunnolla ranskalaisittain petit basset griffon vendéenia ja sekin sai minut hymyilemään, johan alkoi jo naurattaakin, ihana rotu koiralla, tuota haluaisin päästä sanomaan kyseleville vastaantulijoille ja katsoa ilmeitä perään..
ReplyDeleteKuitenkin siis, hyvä suunnitelma elokuulle, vielä on niin vihreätäkin että en taida uskoa ketään ja väitän kesän jatkuvan jo jatkoajalla, meilläkin pihalla näyttää vielä keskikesältä. Syyskuussa voi sitten maistella syksy-sanaa. Ja kiitos hymystä vielä kerran :)
Tasan seitsemän vuotta sitten oli huippu kuuma kesä, aina toukokuun alusta syyskuun loppuun. Meillä on kuvia kun olimme uimarannalla ihan kesämeno päällä syyskuun puolivälissä. Muistan siitä, että tyttöni oli juuri syntynyt. Kaksitoista vuotta sitten oli myös vastaava hyvin lämmin ja pitkä kesä.
ReplyDeleteVoi olla että se edellinenkin oli lämmin, en vain muista kun olin niin raskauspahoinvoiva, että vei kaiken huomioni.
Tuo oli hyvä; reppu=pitää olla tehokas. Niinhän alitajunta sen ynnää.
Ulvon täällä kun huomasin nyt vasta tuon herkullisen "yllätettiin bikinit kintuissa" -jutun.
ReplyDelete"Henkilö yllätettiin nauttimasta kesästä keskellä elokuuta varustuksenaan vain bikinit. Poliisi arvelee kyseessä olleen jonkunlainen änkyrätyyppinen mielenosoitus syksyn vääjäämätöntä saapumista vastaan. Henkilö vapautetaan kuitenkin kaikista korvausvaatimuksista - kunhan pukeutuu asianmukaisesti syksyn saapumista arvostavalla tavalla."
violet, juu olen niin ihmeissäni vieläkin siitä, että minulla on bikinit ja vieläpä uskalsin olla ne päällä Espanjassa. En tietty missään kaupungilla :) Mutta silti. Minulle outo asia.
ReplyDeleteÄnkyrätyyppiseen mielenosoitukseen voisin kyllä alkaa ja juurikin syksyn vääjäämätöntä lähestymistä vastaan. Mutta en bikineissä :) Ja änkyröintiäni ei pidä käsittää väärin - minulla ei ole mitään syksyä vastaan. Päinvastoin. Mutta haluan syksyni vasta syyskuuuuussaaaa!!
Parolan asema, minulla on hyvin hauska petit basset griffon vendéen juttu, joka pyytää päästä ilmoille nyt. Olin porotyttöni kanssa lenkillä ja tuossä lähipuitossa oli teinipari pussailemassa puiston penkillä. Tytöllä oli mukanaan koira, joka oli juuri tuota kyseistä rotua, poikakoira oli se. Koiramme kiinnostuivat toisistaan, leikkimielellä olivat alusta alkaen ja tyttökin siitä pususta irtosi, taipui koiransa vikinään ja tuli koiransa kanssa puhuttelemaan. Se petit basset griffon vendéen oli niin tohkeissaan minun koirastani, että se kusaisi tytön poikaystävän jalalle koipi komesti pystyssä. Oijoi, mikä tilanne. Nauratti ihan saamaristi pojan ja koiran ilmeet, mutta eihän siinä voinut alkaa hirnumaan. Mutkan takana sitten :D
ReplyDeleteLiivia, ilmankos minulla ei reppua olekaan. Selkärangattomana vaan kanniskelen kaikenlaisia pussukoita ja käsilaukkuja mukanani.
Ja niin olikin kuuma kesä silloin, tosi kuuma. Seitsemän vuotta sitten elokuussa muutimme entiseen kotiini, ja siellä oli niin kuuma, että rahapuu paistui kuoliaaksi ikkunalla. Ja ex-miekkoseni laihtui monta kiloa, kun teki niin hulluna töitä ja hikoili siinä kuumuudessa. Muistan sen muutosta ja siitä että olin pakannut kaikki vyöt ja housut ei meinannut pysyä jalassa, kun häihin piti lähteä... Ja siitä, että ilmastoitu taksi oli ehkä autuuaallisin kokemus eräänä helteisenä elokuun päivänä. Olen huono ajan laskemisessa, mutta tuollaiset pienet asiat saavat asiat "kalenteriin". Ja tuollaiset suuret tietysti! Mutta kun ei lasta ole, täytyy laskea aikaa muista "olennaisista" tapahtumista.
Hauska tuo Petit basset griffon vendéen, onko sellainen rotukin tosiaan olemassa. Piti oikein käydä Wikipediasta varmistamassa. Minä olen sekarotuisen koirani kanssa niin uuno, että en enää edes kehtaa kysyä vastaantulevien koirien rotuja, pari kertaa olen pahasti nolannut itseni luulemalla jotakin rotukoiraa sekarotuiseksi ja päinvastoinkin on tapahtunut, mutta sekarotuisen luuleminen rotukoiraksi ei onneksi ole niin paha juttu.
ReplyDeleteMinäkin muistan kuuman kesän 2002, olin silloin raskaana ja tyttö syntyi syyskuussa kun helteet vihdoin ja viimein loppuivat. Oli aikamoista piinaa olla viimeisillään raskaana kun koko kesä oli yhtä hellettä. Onneksi asuimme lähellä meren rantaa. Silloin oli niin kuuma, että monet kalliolla kasvavat puut kärähtivät, eivätkä sitten palautuneet enää ennalleen. Se kesä on tosiaan jäänyt lähtemättömästi mieleen.
Olen samaan mieltä, elokuu on kesäkuukausi, vaikka muut mitä väittäisivät. Siitäkin huolimatta että tänään aamulla oli vaivaiset 4 astetta lämmintä, kun lähdin töihin.
ReplyDeleteJa muistan sen Liivian mainitseman kesän 12 vuotta sitten, kun olin äityslomalla pienen poikavauvani kanssa. Vietimme sen kesän pihallamme puun varjossa, elokuunkin. Ihana kesä sekin!
Elokuu on minullekin todellista kesän ja syksyn välistä kamppailua (lähinnä henkistä kamppailua), toisena päivänä toinen voitolla ja toisena toinen.
ReplyDeleteIhanasti kirjoitit ja kuvasit. Hymy!
Mirja, ooon. Minua aina naurattaa, kun sellaisen omistaja latelee koiransa rodun :) Ja sitä aina ihmettelen, että mikä ihmeen petit - ei ne mitää pieniä kyllä ole. Tuo on kyllä aika hassua tuo monien koiranomistajien rotuvouhotus. Minusta sekarotuiset ovat aivan yhtä mahtavia.
ReplyDeleteTaitaa olla niin, että lapset tekevät sen, että vuosiluvut jää päähän. Selvähän se. Minäkin muistan nuo kärähtäneet puut.
Johanna, juu on se, kesäkuukausi ehdottomasti. Kesäkuussakin oli kolme astetta aamulla lämmintä, kun olimme ystäväni "maalla". Ja satoi. Pihapuun alla -muistosi on ihana. Olisipa jokaisella pihapuu!
aino, niinpä, toisena selvästi voitolla toisena alla yleisen menon. Tänään mulla voittopäivä! Hymyä!
Helsinki on tänään ollut harvinaisen kylmä ja kyllä niita villasukkia ja huiveja jo tarvitsee. Juliste on kaunis, mutta minäkin saattaisin veikata japanilaista. Itse palasin juuri kolmannelta Pekingin matkaltani ja tuon tyylisiä ihania julisteita on alettu painamaan uudestaan ja myymään tämmöisille pöhköille turisteille :)
ReplyDeleteOi, olipa aivan ihana kirjoitus, tykkään kans näistä sinun pitkistä posteista!
ReplyDeleteMinä olen haaveillut jo pitemmän aikaa, että lähtisin elo- marraskuuksi pois Suomesta, vaikka johonkin residenssiin(unelma). Toisessa maassa elokuusta voisi sukeutua hieman kohtalokkaampi ja ehdottamasti lämpimämpi.
Olen uhmannut kevyesti syksyä kulkemalla hellemekko päällä(tosin sukkahousut alla) .
Stella, minusta Helsinki on ollut tänään kylmä-kuuma. Mutta ihanasti aurinko paistaa. Ja juu, tuo juliste on ihan varmasti uusvanha. Pääsispä Pekingiin! Turistiksi. Olisin varmaan just ihan pöhkänä siellä :)
ReplyDeleteCelia, joo, hyvä ajatus ja ajoitus. Tai minä voisin olla joulun yli. Tulisin kotiin uudeksi vuodeksi. Minä kaipaisinkin vähän kohtalokkaampaa meininkiä elokuulta kuin nää koulureput. Elokuussa olis niin mahtavasti potentiaalia sellaiseen!
Tuosta uhmaamisesta tuli mieleen lapsuusjuttu: minä uhmasin lähes aina mekoilla kelejä. Halusin haalarinkin päälle vähintään hameen. Ihan pikkulapsena siis.
Minä olen uhmannut monasti ja menestyksekkäästi puukengillä. Kyllä niihin villasukatkin mahtuu eivätkä ne kovin naurettavat ole talvitakin kanssa...
ReplyDeleteviolet, hyvä! Menestyksekäs uhmaaminen on mahtavan hauskaa! Minä kuvittelen sinut sinne Vuitton-rouvien käyvien autojen joukkoon villasukissa ja puukengissä ja nautin ajatuksesta. Olet varmasti myös joukon tyylikkäin, ainakin minun näkökulmastani. Mutta Vuitton-tädillä voi olla asiasta hämmentyneempi näkökulma.
ReplyDeleteHymyketju, ihanaa.
ReplyDeleteMinä en varmaan osaisi elää muussa kuin koulurytmissä. Vuorotöihin minusta ei olisi.
Meillä on juuri tuollainen koira, minkä mainitsit!
Niin ja aina, kun joku kysyy koiramme rotua tunnen itseni yhtä vaivautuneeksi... pitäisi kai opetella lausumaan ranskaa.
ReplyDeleteAnnika, minä taas olen niin vapaudenkaipuinen, että minulla aina tökkii, kun asiat alkavat mennä jonkun kaavan mukaan. Kyllä minäkin siihen sitten totun, mutta alkuun aina hammasta kiristää.
ReplyDeleteEi minustakaan vuorotöihin olisi.
Lausi vaan koirasi rotu niinkuin se suomeksi sanotaan :) Minusta parempi niin. Ihanan näköisiä karvakorvia ovat ne.
Ollaan pidetty T:n kanssa varmaan viimeiset seitsemän vuotta elokuu kesälomakuuna. Kyllä elokuussa on jo omanlainen syksyfiilis kirpeiden aamujen ja tuon koululaisten kuhinan takia. Siksi se onkin ollut meille hyvä kuukausi olla reissun päällä, pois todellisuudesta ja kesää jatkaen. En oikein osaa olla kesämielellä, jos kaikki Suomen katukuvassa vakuuttaa jo syksyn alkaneen. Siksi on ollut hyvä olla poissa. Ehkä takaisin perinteisiin ensi kesänä, kun tämä kesä kului vain työtä tehden.
ReplyDelete...Niin ja tosi kivaa oli. Lisää sitä. :)
Vaa-dim-me syksyn alkavan vasta syyskuussa! Mihin tästä asiasta voi valittaa?
ReplyDeleteVäitän edelleen että juliste on kiinalainen (tai Taiwanista, Hongkongista tai jostain aasian kolkasta jossa kiinaksi kirjoitetaan- kiinankieliseltä alueelta kuitenkin), koska siinä ei ole ollenkaan japanilaisten omia hiragana-tavumerkkejä. Osaan hiukan japania mutta kiinaa en yhtään :)
Aivan paras tuo tarina! hymy jatkuu vaan vieläkin, itseltä olisi päässyt tilanteessa kyllä varmasti hörö, tai ainakin tirskaus.
ReplyDelete