09/09/2009
10
Eilistä parempi päivä tämä, oikeinkin, jo heti aamuvarhaisesta alkaen. Arkiasteikolla kirkas kymppi - ja tämän postin jälkeen lopetan kouluarvosanojen jakelemisen. Mutta kuten jokainen opetustyötä tehnyt tietää, arvioinnille tulee olla selkeät perusteet. Siispä: siksi erinomainen, että heti aamutuimaan sain lukea ihanan ihanan viestin. Ja aamuaikaa tuntui riittävän - ehdin imuroida ja tiskata aamulla ennen töihin menoa. Miten sama määrä aikaa toisina aamuina on niin riittämätön ja toisina taas suorastaan ruhtinaallinen? Työpäiväkin sujui vaivattomasti, kiireisesti kyllä, mutta varsin mukavasti silti. Ja paras oli odottamassa - ihana ystäväpariskunta tuli kyläilemään iltasella. Heidän kanssaan on aina niin mukava olla. Voisilmäpullia toivat ja kahvia keiteltiin, istuttiin ja juteltiin. Kuvia katseltiin ja tykättiin koirista. Iltahämärissä vielä palasin sähköpostille ja sain lukea "kutsun" mukavan haasteelliseen tehtävään, joka toivon mukaan vie minua piirun verran lähemmäs sellaisia asioita joita tulevaisuushaaveissani haluan tehdä. Ainakin pääsen opettelemaan ja tutustumaan. Vielä en halua kertoa mistä on kysymys, sillä olen arka näissä, mutta hyvä juttu ehdottomasti on tuo. Eikä siinä vielä kaikki. Ulkona on mitä parhain ilma - syys, jota rakastan - tuulee hulluna, mutta lämmintä on, pilvet liikkuvat epätodellisen nopeasti. Tein pitkän lenkin koirien kanssa kuun valaisemilla kallioilla, tykkäsin ja iloitsin niin kovin siitä tuulen voimallisesta pauhusta. Ja jotta päivä olisi naurettavuuksiin asti hyvällä lastattu iloitsen siitäkin, että pyörääni ei oltu varastettu. Se olisi ollut nimittäin varsin mahdollista, jopa oletettavaakin. Olin jättänyt sen juna-asemalle yöksi ja tänään vasta tajusin, että avain oli ollut lukossa kiinni koko yön. Hulluinta koko jutussa oli se, että jonkun toisen pyörä todella oli varastettu samaisesta paikasta (siitä en tosin iloitse). Hyvästä syystä vihaisen fillarin omistajan kynä oli sauhunnut viestilappuun seuraavaa: "Sinä joka varastit pyöräni, haista paska ja tuo se takaisin!" Ja minun pyöräni siinä lapun alla oikein kutsui luvattomia käyttöönottajia puoleensa avain aamuauringossa houkuttelevasti kiiluen.
Huomisestakin luulen tulevan hyvän, sillä on vapaapäiväni, ja aamupalalle menenkin kaupunkiin Sanctuaryn kanssa. Kahvila-aamiainen onkin asia, jota en ole tehnyt aivan liian pitkään aikaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Voi kuinka mukavaa luettavaa :) Olen iloinen mukavasta päivästäsi, nauratti tuo lukossa kiiluva avain. Olit mielessäni ilalla, Lotan levynjulkkarikeikalla. Luulen, että olisit meinaan ehkä tykännyt Lotasta myös. http://www.myspace.com/lottasongs
ReplyDeleteOlitpa onnekas ettet menettänyt pyörää! (ehkä se lappu suojeli sitä..)
ReplyDeleteArvannet että halkeilen uteliaisuudesta sen kutsun suhteen!
ReplyDeleteJoku ihana projekti..onnittelut kun pääset mukaan.
Tuollaiset asiat piristävät niin. Vaikken edes tarkalleen tiedä mistä on kyse niin aistin että se on jotakin sellaista, jonka parissa ajatuksesi laukkaavat vaikkapa kun teet arjen tavallisia hommia.
Jenny, olisipa kiva ollut olla sielläkin :) Mun kone on alkanut yhtäkkiä ilmoittaa myspace-sivuilla, että jou flash-päivitys puuttuu, joten en saa musaa sieltä kuuluviin. Täytyisi tehdä asialle jotain... Mutta tuo Lotta näyttää olevan mun kotiseuduilta :)
ReplyDeleteMerja, no enkö!! Olin ihan järkyttynyt avaimen unohtamisesta lukkoon - ei ole tapaistani.
violet, arvannen :) Sellaista pientä vapaa-ajalla tapahtuvaa juttua tuo. Mutta oikeaa työtä kuitenkin. Sitä mitä haluan päästä oppimaan. Tuo juttu piristää minua tavattomasti!
Silmiin osui heti Leninki-Ompelu - houkuttelevan näköinen kirja! Vanhat ompeluoppaat ovat huippuja.
ReplyDeletepakko palata vielä...perusteellisuus, kato;-)
ReplyDeleteTuosta aamuajasta:
mulla on samanalaisin tuntemuksia kun ajattelen niitä päiviä kun olen kotona ja pojat koulussa. Että miten voikin olla mahdollista että vaikka aikaa olisi täsmälleen saman verran ennen kuin haen pojat niin toisena päivänä se on PALJON ja toisena VÄHÄN.
Samoin, jos ajattlen asioita joita ehdin tai en ehdi ennen lähtöä.
hyvä päivä täälläkin. ja olen iloinen isolla i:llä puolestasi!!
ReplyDeleteja noiden kukka-kuviesi innoittamana ostin eilen kirpparilta lilan hämyisen neuleen.
uusi väri mulle. toki ostin myös vihreänharmaan, mitä kaappini pursuaa :)
Rinna, tuo onkin mainio opas, hyödyllinen ja kaunis. Tykkään pitää sitä esillä, kun se on yksinkertaisuudessaan niin kaunis.
ReplyDeleteviolet, minusta tuntuukin, että aikaa ja sen määrää määrittää ehkä kuitenkin enemmän tunne kuin ajan objektiivisen todellinen määrä. Mielentila siis vaikuttaa kovasti siihen, miten aika kuluu. Osaankohan sanoakaan, vähän luonnosmainen ajatus vielä.
kata, kiitos! Hämyisen lila neule kuulostaa ihanalta, sellaisen minäkin tahtoisin. Pitäis mennä vaatekaupoille, kun syysvaatteet ovat jo niin monen vuoden takaa, että alkavat olla liian kuluneet. Ei vaan jaksais, ja rahat tekis mieli säästää matkustamiseen mieluummin.
Onnenhippuloita siihen orastavaan uuteen juttuun! Ja olipas nautinnollista lukea päivästäsi. Kuvistasi myös nautin. Iloa tähänkin päivään!
ReplyDeleteolipa iloinen postaus, toi hymyn sitä lukiessa:)
ReplyDeleteah, kahvila-aamiaiset... ehkäpä viikonloppuna, kiireetön aamu ja piiiiiiitkä aamiainen katuelämää katsellen ja mukavia rupatellen..
Anu, kiitos paljon. Kiva sana tuo onnenhippula - nuoruusystävieni kesken olen Hippu.
ReplyDeleteouti, olimme Cafe Engelissä, mutta juttelu oli niin innokasta ja antoisaa, että minä aivan unohdin seurata katuelämää :)