11/09/2009

kaavamaisia ajatuksia



Eilen lähti Eero-poropoika kotiinsa. Me tytöt jäätiin tänne kaksistaan, ison tuliaispussin kanssa - sain ihanuuksia Provencesta pussi pullollaan. Vaikka hauskaa olikin, on kuitenkin kivempi olla näin kaksin. Koiran karvaa, reuhua ja huumaista lyhtypylväiden haistelua (voi itku noita uroksia!) vähemmän. Ihan kuin minun karvaneitikin olisi huojentunut. Se nukkui kuin tukki viime yön. Minun piti melkein herättää se aamupalalle.

Minä sen sijaan en kunnolla nukkunut. Jonkun sortin miniflunssa iski - matalaa kuumetta, olo on heikko ja päätä särkee. Jäin siis kotiin tänään. Viikon kestänyt ärsytysyskä muuttui viime yönä raudanmakuiseksi kurkkukivuksi.

Olen mietiskellyt tänään. Vaikkapa nyt sellaista, että miksi asiat otetaan niin usein olettamuksen kautta. Miksi on niin vaikeaa ajatella asiota vain aidosti kiinnostuen tai vaikka vain positiivisesti ihmetellen? No eihän sitä niin - asiasta kuin asiasta täytyy heti muodostaa mielipide, joka harmillisen usein noudattelee tutuistakin tutuinta kaavaa. Ja mielellään kriittinenkin kuuluu olla. Minusta maailma olisi jotenkin hauskempi paikka, jos etukäteisoletukset olisivat pikkuisen  vähemmän vallalla ihmisten kesken. Tiedän, liikun höttösillä lämpäreillä, kun lähden tällaista täällä pohtimaan, loppuun asti tutkimatonta ajatusta. Mutta mitäpä muuta flunssaisella olisi tekemistä kuin viettää aikaa pohdiskellen, makoilla ja kirjoitella joutavia tietokone koukkujalkojaan vasten. Viime viikonloppuna melkein halkaisin huuleni tässä samaisessa asennossa, kun asentoa korjatessani kone läsähti naamalleni, auts. Paha huulihaava ja turvotus saivat minut näyttämään siltä kuin olisin turpaani saanut. No niin no, niinhän minä sainkin, harva varmaan kuitenkaan osasi kuvitella sen johtuvan puutuneesta selästä ja kiikkerästä macistä. 

Minua vaivaa helposti sellainen, kun huomaan ihmisten ajattelevan asiosta kovin kaavamaisesti, yleistäen ja yksinkertaistaen sekä yhteisiin "totuuksiin" nojaten. Omassa ajattelussa kaavamaisuuden huomaaminen on luonnollisesti pahinta. Tämä on yksi suosikkiaiheitani, joka taas tänään pulpahti päähäni, kun luin Nyt-liitteestä Mikael Jungnerin haastattelun. Ei se mikään hyvä haastattelu ollut, enemmänkin toimittajan omien kaavamaisten ajatusten esittelypalsta. Eikä Jungner ole ajatuksissani laisinkaan keskeinen tapaus, silllä Yle ei kuulu mielenkiinnon kohteisiini. Minulla ei edes ole televisiota, radiotakin kuuntelen vain satunnaisesti, ja silloinkin lähinnä Radio Helsinkiä. Mutta tuo juttu sai minut vaan taas tympiintymään siitä, että ihmiset kuvittelevat että eittämättä on jokin yleisesti jaettu käsitys siitä, mikä on vaikkapa noloa, mikä viisasta toimintaa. Jotain toki onkin, joka kulttuurissa vähän omanlaistaan ajatusta, mutta minusta on olemassa paljon enemmän sellaista, josta ei kannata sanoa juuta eikä jaata. Toisten henkilökohtainen arvostelu, niin hauskaa kuin se monesti onkin, on lopulta vaan ihan tyhmää touhua. Ja ne totuudet, nehän muuttuvat! Monet valitettavan hitaasti, toiset ehkä liiankin nopeasti. Kuulun niihin, jotka mieluummin hymähtelevät totuuden toitottajille,  ja tyydyn elämään epämääräisen häilyvässä maailmassa. Ihan tyytyväisen raukeana elänkin - enemmänkin katselen vaan. Joskus vähän häiriinnyn jostain, mutta enimmäkseen olen onnen pullea monimutkaisuuksien keskellä. Minusta kun maailman asiat ovat monimutkaisia, ja se on oikeastaan vaan ihanaa, eikä niistä kannata mennä tekemään liian suoria tai pikaisia johtopäätöksiä. Eikä varsinkaan mennä hurraamaan totuuksia mihinkään barrikaadeille. Aina, kun sorrun totuuksien tielle, petyn niiden järjettömyyteen.

Mutta mutta, se lienee melko yleinen totuus, että viikonloppu on mukava asia. Sairastuvallakin. Ajattelin poltella kynttilöitä ja maistaa Provencen viiniä. Ja ehkä valokuvata muutkin tuliaiset  ja sitten polleana niitä täällä esitellä. Joku joka tykkää nimetä ja määritellä  kriittisesti kaiken, voisi helpostikin sanoa, että onpa materialistista toimintaa!

Hyvää ja kaunista viikonloppua kaikille!

20 comments:

  1. Nuo viinit on sellaisia, joita aina Pariisissa ostan. On vaikka minkä värisillä etiketeillä. Ja halpojakin suorastaan ovat. Provencessa en muuten nähnyt...
    Oonpa kotiinkin joskus raahannut ja pullot toimii yhä kivoina retkimehupullona.

    Hyvää viikonloppua sinnekin!

    ReplyDelete
  2. Voi kun kirjoititkin hyvin asiasta, jota itsekin välillä hämmästelen.(Ja pelkään sortuvani totuuksien tielle, ja sitten nolottaa).


    Ihan kamalan vaikeaa on toimia pienessä joukossa jos joku on voimakkaiden totuuksiensa vartijana kuin haukka. Oletukset oletetaan niin painavasti etten kykene enää mihinkään. Menen sitten pois.

    Aidosti kinnostuen! Ihan niin. Aina haluan!

    ReplyDelete
  3. Hyvää pohdintaa ja hyvä muistutus itsellekin. Nuorena sitä oli paljon ehdottomampi ja tiesi kaikesta kaiken. Vanhemmiten sitä "pehmenee" ja toivottavasti viisastuukin. Hyvää viikonloppua poroneidin kanssa.

    ReplyDelete
  4. Ihan ensinnä: hoo, luulin että olen itse tuossa teekuppikuvassa!
    Kynttilätkin voisivat olla omianai, sillä erotuksella että omani ovat täysin lopussa...

    Pidän siitä kun pohdit ja kirjoitat välillä pitkästi. JA ihan täyttä asiaa taas tämäkin.

    Mun on hyvin helppo sanoa jostakin asiasta että minulla ei ole siitä kerta kaikkisesti mitään mielipidettä. Etten ole ajatellut asiaa, enkä ole MUODOSTANUT mielipidettä (sillä noinhan sanotaan...) siitä. Se otetaan toisinaan niin, että aha, antoi helpon vastauksen, asia ei taida liioin kiinnostaa. Sitten se voidaan ottaa niinkin, että sanotaan: kyllä nyt ainakin mielipide pitää olla vaikkei mitään siitä tietäisikään.

    Eikä pidä, piru vie.

    Kyllä, oikeassa olet, helposti oletetaan monenlaista. Vaikka sitä, että kaikki naiset toimivat tietyllä tavalla ja että tietyssä iässä tapahtuu niin ja näin.

    Toi muuten mitä viikonlopusta sanot...äitini sanoi juuri täällä ollessaan että maanantai on hänestä viikon paras päivä. Hänestä viikonloput ovat tylsiä. Maanantaisin hän menee töihin (vaikka on jo eläkkeellä)ja pitää siitä. Minullekin viikonloput merkitsevät yleensä paljon enemmän velvollisuuksia ja työtä kuin arkipäivät. Kaikkien oletusten vastaisesti;-)

    ReplyDelete
  5. Liivia, tuo voikin olla Pariisista - sieltä he olivat autolla menneet Provenceen. Minä en olekaan Ranskassa käydessänoi noita nähnyt. Pullo on ihanan konstailematon ja kiva!

    isoinpapu, nukuin pikkasen kirjoittamisen jälkeen, ja nyt herättyäni lukaisin tekstini uudelleen- Tajusin, että se on vähän sekava, mutta olkoot - minusta blogini saa ollakin vähän kuin luonnoslehtiö. Sinä taisit jutun juuren kuitenkin ymmärtää, mikä on hyvin mukava juttu. Totuuksien vartijat vievät helposti voimat. Kannattaa kai mennäkin pois.

    Pellon pientareella, juu, täytyy aina välillä itseäänkin muistuttaa. Se ei kyllä ollut tarkoitukseni, että muita muistuttelisin - tuntemukseni tahdoin vaan ääneen sanoa :) Niin se tosiaan on, että nuorena ehdottomuus oli äänekkäämpää helposti. Ja ainakin minulla on siinäkin vieläkin opittavaa... Ehdottomuus ei minusta kuitenkaan ole paha asia, jos se koskettaa vaan omaa toimintaa, eikä ehdottomuus yritä ohjailla muita. Mietin ehdottomuus-teemaakin juuri jokin aika sitten. Sekin kiinnostava aihe. Ehdottomuutta on niin monenlaista. Sellaistakin, jota ei edes heti huomaa ehdottomuudeksi. Mutta aina näitä "totuuksia" on tosiaan hyvä ihmetellä ääneenkin.

    ReplyDelete
  6. violet, naurattaa-yskittää-naurattaa täällä tuo sinä-minä-kynttilä-juttu :D

    Minulla taas on helpostikin mielipide lähes asiaan kuin asiaan, ja suupalttina olen mielipiteiätäni kyllä aina esittelemässä. Mutta sitä yritin erityisesti kirjoituksellani sanoa, että monet ihmiset kohtaavat toisia ihmisiä sillä asenteella, että ne toiset on saatava johonkin olemassa olevaan muottiin. Etiketti päälle, että mihin kategoriaan tämä kuuluu. Ja tässä kategorisoinnissa ennakkoluulot ja - käsitykset jylläävät aitoa kiinnostusta ja avarakatseisuutta enemmän. Minusta olisi nin ihanaa, jos jokainen saisi itse sanoa itsestään, millainen on, ja sitä uskottaisiin. Minusta se mitä ihminen itsestään sanoo on tärkeämpää kuin johonkin kaavaan mahduttaminen. Pitäisi uskoa toisia, vaikka jutut olisivatkin käsittämättömiä.

    Eikä tosiaan, piru vie, tarvitse olla mielipidettä. se on niin totta. Ehkä sekin on vaan opittua, että vakavastti otettavan ihmisen kuuluu aina ilmaista mielipiteensä. Miksi?

    :) Siksi en halunnutkaan käyttää superlatiivia viikonlopusta, kun tiesin, että muidenkin viikonpäivien rakastajia on.

    ReplyDelete
  7. Polttaa, polttaa...pääsen lähemmäksi ydintä, tajusin nyt paremmin.
    Kyyyllä, olen huomannut hyvin kirkkaasti tuon että mieluusti toiset pannaan muottiin. toivotaan että heidät voitaisiin määritellä parhaassa tapauksessa jopa yhdellä sanalla. Sanoisi vaan että "hippi" tai "kotiäiti" tai jotakin sellaista.

    Kauhuesimerkkejä toki riittää. Muistan joskus jossakin kampaamossa kun mulle tarjottiin "dynaamista" kampausta. Kuulemma semmosta joka sopii mun työelämääni ja josta saan sitten käden käänteessä "rennon ja nuorekkaan" kun "lähden viettämään iltaa ystäväpariskunnan kanssa".

    Siis WTF, meinasin huutaa; kukaan ei tunne mua, ei tiedä mitään mun mahdollisesta työelämästäni tai miten vietän vapaa-aikaa tai MITÄÄN ja siellä jo oltiin lyömässä leimaa otsaan!

    Ja sitten justiin se ettei "uskota" kun vaikka kuvailee itseään, kun kertoo itsestään totuuden. Kun minä sanon: "minua jännittää julkinen esiintyminen niin että luulen kuolevani" (mutta haluan silti olla esillä ja nautin siitä) niin aina sanotaan: eihän SUA voi jännittää, ethän SÄ ole jännittäjä...no ei sitä ainakaan NÄE....Ja kas, siinäpä se. Mutta totta se silti on.

    Ja monet muut asiat.
    Jatkuu....

    ReplyDelete
  8. Nyt naurattaa vielä enemmän! Kun sehän on katsos niin, että jokainenhan tahtoo olla dynaaminen ja sitten illalla olla kavereiden kanssa silleen nuorekkaasti. Tuo koko nuorekas on jo sananakin ihan kauhu! Täsät on tainnut olla puhetta jo aikaisemminkin :)

    ReplyDelete
  9. Niin ja sitten sellaista, että jos menee pikkasenkaan normista ohi tai yli, ei siis ihan mahdu normin muottiin, aletaan pohtia selityksia tuolle "outoudelle". Se on minusta ärsyttävintä. Minä oikeasti haluaisin tietää, mistä ja miksi nuo normit tulevat, miksi me ihmiset pidämme niitä yllä? Nyt jos joku sosiologi sattuisi paikalle, ja valaisisi "tavallisuutta" palvovan ihmismielen kiemuroita. Äh, vaikea sanoa mitä tarkoitan... Miksi me haluame nähdä asiat tavallisina tai epätavallisina? Onko tuollaisessa jaottelussa nyt mitään mieltä? Varsinkin tuntien ihmismielen tuomitsevuuden. Miksi me käyttäydymme näin?

    No menipä kinkkiseksi. Vissiin kuume nousussa.

    ReplyDelete
  10. VAstaan nyt tälleen nuorekkaasti kun kaikki sosiologit ovat OLETETTAVASTI kuitenkin viettämässä pe-iltaa tv:n äärellä eivätkä ehdi vastata:
    Minä uskon että ihmiset pyrkivät tässäkin yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Luullaan ehkä että sekavuutta voidaan hallita antamalla sille nimi, sitten selittämällä mistä se johtuu. Kaikki pelottava, uusi ja sen semmoinen saadaan (näin luullaan!) kesytettyä käsiteltävään muotoon.

    Niin. Toiset kovasti korostavat että ovat "ihan tavallisia vaan". Sitten on porukka joka ei pahempaa tiedäkään. Suurin onnettomuus olisi jos huomaisikin olevansa ihan tavallinen. Toivon aina hartaasti etten vaikuttaisi kuuluvani kumpaankaan kastiin.

    ReplyDelete
  11. Ai helekatti.
    Tuo edellinenhän oli ihan silkka
    OLETUS, sitä paitsi aivan liian helppo selitys. Potkaisin omaan nilkkaani.
    Odotellaan niitä sosiologeja;-)

    ReplyDelete
  12. Mielenkiintoinen aihe ja kirjoitus.
    Tykkään kans näistä pitkistä pohdinnoistasi!

    Ensiksi on pakko sanoa tuosta Nyt- liitteestä, jonka jutut jätän tosi usein nykyään lukematta.
    Minusta siinä on tolkuttoman huonosti kirjoitettuja juttuja, joista paistaa läpi toimittajan tarve olla hauska ja tuoda itseään esille tavalla, joka tuntuu vain korostavan sitä, että kirjoittajalla ei ole aiheesta paljoakaan sanottavaa.
    Kuukausiliite on minusta ihan oikea lehti. Sellainen, jota haluaa lukea.

    Olen aina vierastanut yleistyksiä ja keskiarvoja. Minusta ne eivät tutki vaan yleistävät maailmaa tavalla, joka harvoin kertoo mitään mielenkiintoista.

    Juu, tästä aiheesta herää hurjasti ajatuksia.

    Ihanaa viikonloppua sinulle!!

    ReplyDelete
  13. terveydeksi!

    ja hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
  14. tilkkutyttö11/09/2009, 22:01

    Jahas, tässähän se perjantai-ilta sitten kuluukin tätä keskustelua seuratessa:) En ole se kaivattu sosiologi, mutta osallistuttava vaan on. (Nauroin ihan ääneeni Tanja sun mainiota luonnekuvaustasi, joka voisi yhtä hyvin kuvata mua: "Minulla taas on helpostikin mielipide lähes asiaan kuin asiaan, ja suupalttina olen mielipiteitäni kyllä aina esittelemässä.")

    Uskon, että totuuksia elämästä on olemassa, mutta huonoa ehdottomuutta on se, että luulee tuntevansa ne kaikki.

    Ajattelen samalla tavalla kuin Violet, että maailman sekavuutta luultavasti joidenkin mielestä helpottaa se, että kategorisoi asiat ja muut ihmiset. Itse kun en koskaan yhtään sovi niihin kategorioihin, joihin mut mieluusti laitettaisiin, niin oon selvästi monen mielestä vähän määrittelemätön tapaus.

    Lasten kanssa töitä tehdessä oon ymmärtänyt, että epävarmuus omasta hyväksyttävyydestä johtaa ihmisen usein kummeksumaan, jopa hyljeksimään, niitä, jotka käyttäytyvät normien vastaisesti. Näin ikään kuin vahvistaa omaa olemassaoloaan. Lapsilla se on jotenkin niin peittelemätöntä. Varmuus puolestaan näkyy ihmisessä usein sellaisena lämpimänä vastaanottavaisuutena.

    ReplyDelete
  15. Salut! Minulla on huomenna synttärit ja taitaa jonkinlainen ikäkriisi kaihertaa mieltä. Sitä miettii, onko jo liian vanha tekemään jotain. Onko toisten silmissä liian vanha tekemään jotain. Miten pitäisi sitten olla, kun ei muuten osaa? Keskustelusi Violetin kanssa tuli hyvään saumaan. Taidan tuumia kuten hän eli WTF. Ajatelkoot mitä lystäävät. Tärkeintä, etten itse ala ajatella samoin ja kuvitella olemattomia. Tervehdyttävää viikonloppua. Minäkin taidan hakea lasillisen..

    ReplyDelete
  16. Eilen kun kävin en ehtinyt lukea tekstiäsi ollenkaan, jonkun lauseen vaan. Ja sitten hörisen vaan viinistä, kun täällä on näin hienoa pohdintaa.

    Nonnii, mulla ei ole nyt tästä kuitenkaan yhtään mitään mielipidettä. Paitsi että hyvin kirjoitit! Tykkään edelleen hirveästi tästä sun vilpittömästä tyylistä ja kauniista kielestä.

    ReplyDelete
  17. Luulen, että luen vielä uudestaan tekstisi ja kaikki kommentit, niin kiinnostava tämä on.

    Minäkin pelkään vähän samaa kuin Isoinpapu, että sorrun niin helposti totuuksien tielle. Pitää yrittää riuhtaista itseä sieltä pois, toivottavasti joskus ainakin onnistuisi.

    Ja nyt en edes tiedä, pysynkö enää aiheessa, kun pää on jotenkin sekava, mutta tuli mieleen sellaiset kaikki totuudet ja sellaiset ihmiset, jotka haluaa, että toisen pitää ymmärtää se heidän asiansa just niin niinkuin se heille on ja sehän on sitten tietysti heille se ainut oikea ja sitten vielä pitäisi saada se toinen käännytettyä siihen asiaan mukaan samalla tavalla. Sellaista en jaksa, liukenen aina paikalta.

    Tuntuu, että olen hukannut yhden parhaimmista ystävistäni juuri tästä syystä, kun hän löysi oman juttunsa, johon mun pitäis olla yhtä sitoutunut, voin olla kiinnostunut, mutta mielestäni ei tarvitse olla yhtä paljon. Ja nyt siis lähes aina liukenen vain hänen seurastaan kun en jaksa sitä perustelujen ryöppyä.

    No, ehkä sivujuonteilla olen. Tykkään silti paljon kaikesta erilaisuudesta, olkoon se sitten tavallisuutta tai uutta jotain, kunhan se ei tee toiselle pahaa, sillä tavalla, että halveksisi toisen elämäntapaa tai asioita, joista toinen tykkää.

    Ja tästä blogistasi nautin. Kaikesta. Teksteistäsi ja ajatuksistasi. Kuvista aivan valtavan paljon, kaunista. Nämä kuvat ovat aivan hurmaavat. Niin paljon tutkittavaa.

    ReplyDelete
  18. violet, tässä varmaan olisi hyvä olla joku sosiaalipsykologikin sosiologin lisäksi :) Mutta ei tuo sinun arvauksesi varmaan ihan tuulesta temmattu ollut. Siis tuosta helppouteen pyrkimisestä. Ja varmaan jotain sellaistakin siinä on, että ihminen pyrkii tuttuuteen monissa asioissa. Minusta on vaan vähän toopea, että meillä ihmisillä on kuitenkin aika hyvä kyky asioiden tarkasteluun, reflektoitiin ja oman toiminnan muuttamiseenkin, niin miksi hiivatissa aina mennään niin saman kaavan mukaan. Vaikkapa että tietyssä iässä kuuluu haluta lapsia, tietynlainen käyttäytyminen on normaalia... dynaamisuus ja työelämä vaativat kampausta :) Meitä kun kuitenkin on niin moneen junaan, niin eikö olisi jopa helpompaa katsoa, mitä kukanenkin on, haluaa olla, ja lähteä siitä sitten.

    Yleensäkin tuo jako tavallisiin ja epätavallisiin on ikävä. Minäkään en halua kuulua kumpaankaan joukkoom. Onko noita edes. Taitaa olla illuusio vaan. Tää on mulle pikkasen traumajuttu - koen itseni enempi niihin tavallisiin kuuluvaksi, jos on pakko menä jompaankumapaan leiriin, mutta muutamien läheisten taholta saan toistuvasti paheksuvaa viestiä siitä, että olen niin erikoinen. Revi siitä sitten.

    ReplyDelete
  19. Celia, vaikka olenkin täällä blogissani kohtuullisen arka negatiivisesti kritisoimaan mitään, niin nt en malta olla yhtymättä tyytymättömyyteesi Nyt-liitteen journalismia kohtaan. En voisi enempää olla samaa mieltä. Kiusaannuttavaa luettavaa.

    Ja tuo sitä sanot keskiarvoista ja yleistyksistä - sanot sen niin hyvin. Olen samaa mieltä, mutta en ole osannut sanoiksi pukea. Maailman tutkiminen onkin minusta viisaampaa kuin lopputuloksen saavuttaminen. Prosessi-ihmisiä... Ei sitä loppuunkäsitelty -leimaa niin nopsaan tarvitse läsäyttää tapauksen päälle. Voi olla vaikka ainiaan tutkailun alla. Minulle se sellainen on ok. Ei asioista ja ihmisistä varsinkaan niin helpolla saa mitään todellista selvyyttä. Hyvä niin.

    Ritva, kiitos samoin! Skool :)

    jatkuu...

    ReplyDelete
  20. Tilkkutyttö, minä olen jopa kuullut sanottavan itsestäni, että minulla on pelottavan vahvat mielipiteet :) Se mua kyllä suuresti naurattaa, lämpimästis silleen, kun itsestäni on niin vaikea kuvitella, että sanoisin mitään kovin jyrkkää. Toisaalta on minusta sanottu myös, että olen diplomatian mestari.

    Minusta on hyvä, jos ihmiset näkevät toisensa määrittelemättömina tapauksina. Vaikka on ihan hirmu hauskaa keksiä kaikkia määritelmiä ja typistää persoonaa kuvaileviin muotteihin, on tärkeää tajuta, että ihminen itse on se, joka osaa määritellä parhaiten itseään. Jotain tuollaista ehkä ajan takaa.

    Outi, hyvää syntymäpäivää! Viime tunnilla ehdin toivottelemaan. Lämpimästi onnea! Minäkin mietin aina silloin tällöin olenko liian vanha aloittamaan jotain uutta. Luulen, että emme ole. Haluan ajatella, että koskaan ei ole liian myöhä.

    Liivia, hyvä viinistäkin puhua. Minusta oli kauhean kiva, kun kerroit! Kiitos sanoistasi.

    Himalainen, minusta pysyit aiheessa, vaikka ei se edes niin tärkeää ole, pysyykö. Hyviä ajatuksia. Minäkään en jaksa sellaista, että joku tahtoo jossain asiassa käännyttää. Se on pahaa. Minusta on ihan tolkuttoman mukava kuulla kaikenlaista sellaistakin itselle vierasta ja uutta, joskus jopa oman ajattelun vastaista, mutta se on ikävää, jos käännytys alkaa. Jotenkin loukkaavaa.

    Kiitos Himalainen, kun sanot noin kauniisti!

    ReplyDelete