01/09/2009

oikein hyvä syyskuun ensimmäinen aamu



Viime yönä nukuin onnellisen ihanasti. Menin eilen aikaisin nukkumaan eikä aamulla ollut kiire mihinkään. En herännyt kertaakaan yöllä vääränlaiseen asentoon tai liian kuumaan. Huolet, joita aina kyllä on, eivät mietityttäneet. Sitä päänsärkyä parantelin. Onnistuneesti. Aamulla ei tarvinnut olla edes herätyskelloa kiduttamassa, kun menin niin myöhään töihin. Se se oli ihanaa. Herätyskello on minusta ihan kirottu vempele. Yksi toiveistani elämäni suhteen on sellainen, että voisin elää ilman tuota rasittavaa rakkinetta. En muutoin ole aamuärtyisä laisinkaan, mutta aina sillä hetkellä, kun kello raastaa hereille, tunnen melkein vihaa, inhoa sitä kohtuutonta ääntä kohtaan. Mitä pimeämpää on sen soidessa, sitä syvempää tuo inho on. No, tänään ei vielä ollut sitä harmia, eikä muutenkaan. Tänään sen sijaan oli sellaista ihanaa, että heräsin kuudelta ihan itsestäni, nousin hetkeksi katselemaan aamua ja rapsuttelemaan koiria (niitä on täällä nyt kaksi, Eros-poro, jota kylläkin Eeroksi kutsutaan, on täällä hoidossa pari viikkoa). Sitten menin takaisin nukkumaan. Sellainen hetken heräämisen jälkeinen uni on niin makeaa, aijai. Puuvillat ympärillä niin ihanat.

Olen nähnyt aivan villinä unia viime aikoina. Ihan todella omituisia unia. Monenlaista pahaakin noissa unissa on, mutta minä vain rohkeana taistelen ja selviän jonkun mahtitaktiikan avulla. Viime yönäkin oli joitakin lopunajan ninjoja vastassa. Loistokkaan suunnitelmani ja menestyksekkään harhauttamiseni ansiosta minä ehdin pakomatkalla jäädä kuvaamaan kauniita taloja ja hörppäämään kahvitkin eräässä pikkutalossa. Tai sitten tapaan vanhoja tuttuja jossain kiinalaisessa astiakaupassa ja liukenen nopeasti paikalta vedoten koiran ulkoilutuksen kiireellisyyteen. Löydän myös valtavan läjän erilaisia Tricia Guildin tyynyjä ja meinaan pakahtua materiaaliseen onneen, soitan löytöpaikalle muutaman, joiden tiedän myös ilahtuvan. Tai törmään Berliiniläisessä puistossa jumppajoukkoon, joka osoittautuu karvaisiksi rupisiksi miehiksi - hikistä urheilusuoritusta säestää pieni kamariorkesteri. Ajattelen hätkähtämättä vain, että Berliini on niin jännä kaupunki... Kaikenlaista hullua.

Tänä aamuna minun teki poikkeuksellisesti mieli puuroa. Makoisaa mustikkasoppaakin oli. Muuten, minun isäni on paras puuron keittäjä mielestäni. Ja olen ihan varma, että moni olisi kanssani samaa mieltä. Hänen keittämänsä puuro ei koskaan ole liimamaista, eikä se maistu harmaalta. Suolaa on sopivasti. Ihan joka kerta puuroa keittäessäni ajattelen häntä. Se onkin mukavaa, että aina kun otan hiutalepaketin käteeni, välittömästi ajatus kääntyy kotiin ja kodin aamuvaloon. Yritän tehdä puuron keitossa kaiken samoin kuin isäni, mutta silti puurostani puuttuu jotain. Ihan hyvää tuo silti oli. Sain lusikoida sitä rauhassa. Jotenkin hyvin kunnollinen syyskuun alku tämä. Ehdin heti aamutuimaan imuroida ja tiskatakin

Hyvää syksyä!

15 comments:

  1. Juuri eilen selailin netistä tuota Noa Noan ihanaista syksyä...

    ReplyDelete
  2. Mitä unia! Siis minun strutsien kanssa parittelu-(ja lisääntymis, krhm)unetkin kalpenee! Minusta rikas unimaailma on lahja, vaikka olisivatkin vähän vauhdikkaita ja yllättäviä. Nehän on niinkö ilimasia elokuvia.

    :D "lopunajan ninjoja"!

    ReplyDelete
  3. Siitä onkin kohtuullisen kauan kun olen syönyt puuroa, tänä vuonna kuitenkin.
    Sanoisin, että äitini on maailman paras puuronkeittäjä, mutta isäsi puuroa en olekaan maistanut.
    Tykkään eniten äitini samettisesta ruispurosta jäisten mustikoiden kanssa. Pitäisköhän soittaa äidille ja esittää pieni toive...

    ReplyDelete
  4. Niin kivoja sinun postaukset aina! Kellon keksiminen on tuonut kiireen. Olen lukemassa juuri kirjaa 'Slow, elä hitaammin!: Honore Carl'. Kirjassa parjataan herätyskellon olemassaoloa.

    ReplyDelete
  5. Olen kans nähnyt viime aikoina huolestuttavan paljon unia, joissa löydän yhtäkkiä salillisen kauniita vanhoja lipastoja ja tuoleja tai rekillisen vintage leninkejä. Muistan kaikki yksityiskohdat, kirjailut sun muut.

    Hienoja nuo sinun unesi!

    Haltioissani olen näiden sun kuvien ja värien kanssa. Aikaisemman postauksen nuket, kissat, sininen, oi!!

    ReplyDelete
  6. tilkkutyttö02/09/2009, 17:48

    :D Kuulostaa niin sulta nuo unet! Lopunajan ninjat vaan ajaa takaa, mutta aina löytyy aikaa kupilliselle kahvia ja muutamalle kameran räpsäykselle. Ihailtavaa hetkessä elämistä.

    Meidän isän puurot, ne on sitten noiden teidän isän puurojen vastakohta. Nimikin on "kauralima", ja suolaa on ainakin ruokalusikallinen. Maku on silti nostalginen, tuulahdus lapsuuden talviloma-aamuista.

    ReplyDelete
  7. Stella, nuo Noa Noan katalogit ovat minusta aina niin kivasti stailattu.

    maijja, aika paha on kyllä tuo strutsihommakin. Lisääntymisunesta tuli sellainen mieleen, että minä synnytin yhdessä unessa kuutin. Ja koira kumilelun. Ihan päätöntä! Minä olen kyllä iloinen siitä, että muistan uniani.

    Liivia, olisi pitänyt täsmentää, että isäni on paras kaurapuuronkeittäjä. Siitä tulee niin helposti sellaista harmaata kauralimaa. Ruispuuro onkin ihanaa, tai siis minä tykkään ruishiutalepuurosta, en sellaisesta perinteisestä ruisjauhopuurosta, se saa minut melkein yökkäämään. Kohmeiset mustikat, AH!

    trina, kiitos kirjavinkistä, tai siis otin kommenttisi sellaisena :) Herätyskellon parjaajiin liityn minäkin.

    Celia, ai sinäkin! Muistat yksityiskohdat. Minä myös. Salillinen vanhoja mööbeleitä kuulostaa sellaiselta, ettei siitä tahtoisi herätäkään. Mitähän ihmeen materiahinkua! Mä nään aina silloin tällöin just ihan mahtavia löytöunia. Kiitos kaikista ihanista sanoistasi! Minun suosikkini edellisestä postauksesta olivat juuri nuo nuket. Tekisi mieli jaksaa tehdä tuollaisia!

    tilkkutyttö, naurahtelen täällä tuolle, että tiedät minun olevan hetkessä eläjä, vaikka emme ole koskaan tavanneet. Olen tosiaan, tosi tosiaan! Ja juu, tunnistan kauraliman, sellaista saa aina jossain hotelli- tai risteilyaamiaisilla. Hui!

    ReplyDelete
  8. tilkkutyttö02/09/2009, 22:06

    Täällä ollaan tavattu niin monesti, että asia on alkanut valjeta;)

    ReplyDelete
  9. Uni-juttu oli ihan mahtava!!
    Itse en muista juuri koskaan näkemiäni unia. Sillon kuin luin paljon olivat unetkin mielenkiintoisempi ja jäivät mieleen.

    Oijoi, nyt alkoi tehdä mieli mustikkasoppaa! Puuroa meillä syödäänkin useasti viikossa, mutta juuri hetki sitten mietiskelin että täytyisi opetella uudestaan myös kiisselien valmistus.

    ReplyDelete
  10. Katinkainen,
    joka rakastaa puuroa
    ja vadelmilla höystettyä mustikkasoppaa,hihittelee Tanjuskaisen vauhdikkaille ja älyvapaille unille!!!=O)
    Unet on mielenkiintoisia ja niissä voi tapahtua ihan mitä vaan..
    Jopa unissaankin voi ihmetellä niiden kummallisuutta.
    Yhteen aikaan olin jatkuvasti menossa naimisiin...
    Aina olin kiiruhtamassa alttarille ja jotain puuttui,joku meni rikki tai joku sähläsi...
    En koskaan pääse unissa vaimoksi asti..
    Tai sitten olen viimeisilläni raskaana ja ajattelen unessa,
    että taasko sitä ollaan pusaamassa kakrua pihalle!!!
    Onneksi todellisuus on aivan muuta!!!=O)
    Nuku hyvin ja näe onnellisia unia,joiden pauloissa voi aloittaa päivänsä hymystä hyristen....
    Väärällä jalalla ei passaa nousta!!!
    Kaunis tuo steariiniin eksynyt pitkäjalkainen inisiä!!!=O)

    ReplyDelete
  11. tilkkutyttö :) Mukava että ollaan!

    Minja, pitäisikin syödä puuroa useammin. Nyt taloudellisen kyykkykaudenkin vuoksi se olisi viisasta. Itse asiassa puolukkapuuro juuri tuolla hautuukin.

    Katinkainen, minunkin mustikkasoppani oli höystetty vadelmilla - kuningattaria ollaan :) Ei kai noille unille voi muutakaan kuin hihitellä!

    ReplyDelete
  12. Olipa oikein hyvän mielen postaus! Ihana. :)

    ReplyDelete
  13. huikeita unia:)
    mä näen välillä aika hurjia taistelu-unia, niistä huolestuneena joskus juttelin jollekulle unitietäjälle joka sanoi että ne tarkoittavat vain hyvää.
    että sitä jos unissaan taistelee kovasti ja nitistääkin jonkun/jonkin pahan, se on ongelmien ratkomista.
    tiedä sitten.. mutta unet on kyllä kiehtovia.
    ja puuro on hyvää!

    ReplyDelete
  14. Katri, hyvä kuulla, kiitos!

    outi, juu juu, ihan selvästi noissa taisteluunissa on sellainen helpottava pohjavire - ongelmien ratkaisusta ne minustakin kertovat. Minusta unia täytyykin "tulkita" järkiperäisesti sekä tunteen mukaan. En lähtisi antamaan mitään freudilaisia tulkintoja uniasioille :)

    ReplyDelete
  15. hyvä puuro on vain niin hyvää. On tärkeää että saa elämässään hyvän puurokokemuksen tai useampia, koska se on jollain tapaa tuttua ja turvallista. Eläköön puuro!

    ReplyDelete