Tiedätkö mitä? Blogisi on se minkä käyn aamuisin aivan ensimmäisenä tarkistamassa siinä toivossa että siellä on jotakin uutta. Halusin että tiedät.
Sitten tuo musiikki. Ellei olisi nyt aamu, hiukan jo hoppukin, poikien vaatteet etsittävänä, aamiaiset laitettavana...niin istuisin uudelleen alas ja kuuntelisin, luultavasti itkisin kuin Niagara ihan vaan siksi että se on kaunis. Tuli jännä tunne. Hyvin vahva muistutus siitä että kuulun minäkin yhteen ketjuun.
violet, no onpas suorastaan imartelevaa tietää! Useinhan täällä onkin uusi posti, kun väsään postauksia ennen unta. Nykyään nämä tulevat aivan vaivattomasti.
Nuo Nick Draken laulut ovatkin hurjan kauniita. Onhan ne ihan hillittömän melankolisiakin. Kauniilla tavalla. Sellaisella, että on helppo samaistua.
Ja se onkin hassua, että minulla tuo Nick Draken musiikki tekee myös kuulun-ketjuun-tunteen. Olen löytänyt hänen musiikkinsa jo lukioiässä, ja sillloin tunteet pinnassa ja herkässä iässä koin sen varsinkin noin. Ei ole tainnut paljoa asiat muuttua minun tunnepuolella, kun edelleenkin tunteet liikkuu niin kiivaasti minussa.
Täällä on ihan mahtava syysmyrsky. Ei tekisi mieli mennä töihin, vaan jäädä sitä sisälle kuuntelemaan.
Liivia, ovet ne, Farrow&Ball:n tapettimalleja. Tilasin taas satsin, kun niissä on niin paljon hienoja värejä, ja noiden tapettien tuntu ja painojälki ovat ihan mahtavat. Minunkin suosikkini on tuo eka. Jos olisin rikas, tuhlaisin noihin tapeteihin ihan varmasti!
Kiitos tapettivinkistä! Mietimmekin juuri uuden talomme pintamateriaaleja ja tilasinkin tuolta näytteitä. Kiitos myös kauniista kuvistasi, joista saa nauttia usein!
Biisinkin kuuntelin. Oli kaunis. Yllätyin itsestäni, sillä minulle musiikin pitää yleensä olla raskaampaa. Toisaalta, olihan siinäkin melankoliaa. Ei kai melankoliaa tarvitse aina ilmaista niin alleviivaavasti.
i love your blog. i visit it everyday faithfully. your photography is so beautiful!! hope you'll visit my blog sometime, too! thank you for sharing so much beauty!! debbie
Tiedätkö mitä?
ReplyDeleteBlogisi on se minkä käyn aamuisin aivan ensimmäisenä tarkistamassa siinä toivossa että siellä on jotakin uutta. Halusin että tiedät.
Sitten tuo musiikki.
Ellei olisi nyt aamu, hiukan jo hoppukin, poikien vaatteet etsittävänä, aamiaiset laitettavana...niin istuisin uudelleen alas ja kuuntelisin, luultavasti itkisin kuin Niagara ihan vaan siksi että se on kaunis.
Tuli jännä tunne.
Hyvin vahva muistutus siitä että kuulun minäkin yhteen ketjuun.
violet, no onpas suorastaan imartelevaa tietää! Useinhan täällä onkin uusi posti, kun väsään postauksia ennen unta. Nykyään nämä tulevat aivan vaivattomasti.
ReplyDeleteNuo Nick Draken laulut ovatkin hurjan kauniita. Onhan ne ihan hillittömän melankolisiakin. Kauniilla tavalla. Sellaisella, että on helppo samaistua.
Ja se onkin hassua, että minulla tuo Nick Draken musiikki tekee myös kuulun-ketjuun-tunteen. Olen löytänyt hänen musiikkinsa jo lukioiässä, ja sillloin tunteet pinnassa ja herkässä iässä koin sen varsinkin noin. Ei ole tainnut paljoa asiat muuttua minun tunnepuolella, kun edelleenkin tunteet liikkuu niin kiivaasti minussa.
Täällä on ihan mahtava syysmyrsky. Ei tekisi mieli mennä töihin, vaan jäädä sitä sisälle kuuntelemaan.
onko nuo tapettimalleja?
ReplyDeleteTuo ensimmäinen olisi varsin ihana seinällä. Siis minun seinällä.
Liivia, ovet ne, Farrow&Ball:n tapettimalleja. Tilasin taas satsin, kun niissä on niin paljon hienoja värejä, ja noiden tapettien tuntu ja painojälki ovat ihan mahtavat. Minunkin suosikkini on tuo eka. Jos olisin rikas, tuhlaisin noihin tapeteihin ihan varmasti!
ReplyDeleteKiitos tapettivinkistä! Mietimmekin juuri uuden talomme pintamateriaaleja ja tilasinkin tuolta näytteitä. Kiitos myös kauniista kuvistasi, joista saa nauttia usein!
ReplyDeleteiik, noistako pitäisi valita? eikö saisi kaikkia? Kuviot ja värit toimivat niin kauniisti yhteen.
ReplyDeleteEka ja keskimmäinen on mun tapettisuosikit! Kyllä nuo muutkin kelpaisivat, ihania kaikki.
ReplyDeleteJa nämä sun kuvat! Mikä harmonia.Ah! Aina.
Nam, nää kuvat taas. Oi oi!
ReplyDeleteBiisinkin kuuntelin. Oli kaunis. Yllätyin itsestäni, sillä minulle musiikin pitää yleensä olla raskaampaa. Toisaalta, olihan siinäkin melankoliaa. Ei kai melankoliaa tarvitse aina ilmaista niin alleviivaavasti.
i love your blog. i visit it everyday faithfully. your photography is so beautiful!! hope you'll visit my blog sometime, too!
ReplyDeletethank you for sharing so much beauty!!
debbie
Oi, miten kauniit tapettimallit !!
ReplyDeleteVaikea valita todellakin! Kaikki ovat niin kauniita. Kuten myös kuvasi joka ainoa kerta!
ReplyDeleteMinulla on sinulle tunnustus, voit hakea sen blogistani.
Lovely ♥
ReplyDeletethat sky is incredible.
ReplyDelete