Saatiinpa valoa. Heräsin siihen kesken lämpimien unieni tänä aamuna. Yksi suurenmoisin ylellisyysasia on se, kun saa herätä hiljaisuuteen ja kirkastuvaan valoon. Tuo aamun valo oli niin ihmeellinen ja kummallinen, että en osannut olla heti tarkkaavainen ja lähteä kameran kanssa taktisesti ulos, vaan notkuin vain sisällä, sotkun keskellä ja hiljakseen hörpin teetä ihmetellen tuota vaaleanpunaista hurmurivaloa, joka yllättäen oli tehnyt kaikista puista kimmeltävät ja hohtavat. Ei minusta muuhun olisi ollutkaan heti. Vesipisarat, joista en eilen tykännyt yhtään, enkä sitä edeltävänä päivänä sen enempää, olivat tänä aamuna vain kauniita pikku pullukoita koivunoksilla, kimaltavaisia pikkuprismoja, joiden hohde jaksoi vaivatta yltää oksilta ulkoa minun tokkuraisiin silmiini asti. Kai tuo hohdokkuus ja väri jotenkin sumensi minun pääni. Laitoin pienet kukkavalot hyllyn reunaan. Ja kun tokenen ja voimistun, asettelen ne sitten vielä vähän ajatellummin, kai.
Kuuntelussa Fleet Foxes. Parempaa ei tähän valoon, minulle voisi olla. Kiitos Maako!
(Katso Fleet Foxes -videot MySpace-sivuiltaan, minä ainakin kovasti tykkään)
***
It came here - the light - at morning time it woke me up gently! It was almost perfect. Aww, now I'm unfair, it WAS perfect even if the freeze is still lacking. Yeah, the most wonderful light woke me up from a lovely dream and made my day start in a most inspiring, yet dreamy way.
Listening Fleet Foxes. The best music today in this pale pink, surprizing November light.
(Take a peek and enjoy the Fleet Foxes video in their MySpace)
ihania kuvakollaaseja. mietin aamulla aivan samaa pisaroista. lasisia helmiä.. :)
ReplyDeleteMarraskuinen auringonvalo on todella kuin jostain sadusta. Sen ääreen olisi niin helppo kadota, imeä viimeiseen asti valoa ja energiaa. Ja sininen taivas, kesällä sitä ei niin edes ehdi ajatella, mutta kuinka se lumoaa kaiken harmaan keskellä!
ReplyDeleteEn enää edes muista miten pimeää suomessa voi olla päiväkausia. Täällä on varmaan yhtä paljon pimeitä päiviä talvella kuin suomessa auringoisia päiviä :D
ReplyDeleteEn enää edes muista miten pimeää suomessa voi olla päiväkausia. Täällä on varmaan yhtä paljon pimeitä päiviä talvella kuin suomessa auringoisia päiviä :D
ReplyDeleteIhanat kuvat ja valo!
ReplyDeleteTäällä ei ole valoa näkynyt,ei tänään eikä edes viime viikolla. Kyllä sitä vähän jo kaipaisi. Onneksi näistä kuvista siitä näkee edes pienen pilkahduksen!
Oi, mitä luksusta saada nauttia aamun valosta kotona!
ReplyDeleteMeilläkin oli täällä aamulla hetken ihana valo. Kuljin työkaverin huoneen ohi ja mainitsin oikein erikseen, että kuinka ihana punertava valo sälekaihtimien välistä kuulsi. Hän ei ollut huomaavinaan. Oikein harmitti mennä omaan ikkunattomaan työhuoneeseeni, kun tiesin, että ikkunallisessa majailevat eivät ollenkaan ymmärrä pysähtyä hetkeksi ihailemaan valoilmiöitä. Ikkunoiden pitäisi kuulua meille, jotka niitä arvostavat!
Oijojoi mikä ihana valo!
ReplyDeleteUpea kuvasarja :) Viimeisestä löysin samanlaisen valosarjan kuin meillä keittiössä.
amazing. as usual.
ReplyDeletethe second and third one are just divine...
Mä en osaa enää ottaa rennosti, velttoilla vai mitä se olisi...siis niin, että heräisin vasta valoon.
ReplyDeleteSiis kun on päiviä että saan vaan olla täällä eikä tarvitsisi edes tehdq mitään niin herään kuitenkin aikaisin itsestään> En voi sille mitään mutten haluaisi että pää toimii noin.
Ihme sisäinen kello tai joku...
Ohhoh, ihan kuin emme asuisi samassa maassa!
ReplyDeleteTykkään näistä kuvisti kovasti. Kyllä valöolla vaan on osuutta asiaan, vaikka suurempi osuus tietysti sinun silmilläsi.
Tuo eka olisi ihana tapettina!
uuvee, sinäkin huomasit!
ReplyDeleteInka, allekirjoitan kaiken sanomasi.
mizyéna, väännät veistä haavassa :) Tänään täällä taas ihan valoton päivä. Olisi tehnyt mieli esitellä materiaalisia iloja, uusia loistokkaita kenkiäni, mutta odottelen luultavasti valoisampaa päivää. Minun kamerallani, ilman jalustaa, ei taida saada suttua kummempaa tänään.
niina, ei oo valoa täälläkään enää, taisi valoisin aika mennä jo, ja silloinkin piti olla lamppu päällä. Muistin yhtäkkiä, että sinullahan oli minulle sa haaste, jos jaskan, teen sen tänään. Silloin kun sen sain, en millään ehtinyt. Pyrin aina mahdollisuuksieni mukaan ottamaan osaa.
Laura, aamuvalosta nauttiminen kotona, rauhassa on kyllä yksi suurimpia arkeni ylellisyyksiä. Tänäänkin olen kotona, mutta ei sitä valoa nyt himppu vieköön ole! TODELLAKIN, ikkunallisien huoneiden pitäisi ehdottomasti kuulua valosta iloitseville! Tai oikeastaan ikkunattomia huoneita ei saisi tehdäkään. Miksi hiivatissa sillä oli sälekaihtimet ummessa, kun kerrankin olisi valoa!!! Närkästyn.
minja, sinunkin kommenteistasi ilahdun aina kovasti, kiitos, olen vaan itse tullut pahasti aikaansaamattomaksi jättämään ajatuksiani muiden blogeihin. Valosarja kiva ja ihanan halpa köyhän talouteen! Ostin kaksi.
janis, thaaaanks!
violet, minä taas olen illan virkku, aamun torkku. Tänäänkin heräsin vasta klo11. Valo ei herättänyt, kun sitä ei ole, vaan puhelin (ikävä/huolestuttava puhelu kaiken lisäksi). Tänään harmittaa ihan vallankin tämä hämäryys. Mutta vielä tuohon heräämiseen, eikös se ole niin, että jokaisella on todellakin omanlaisensa nukkumisrytmi, ja olisi hyvä jos sitä voisi toteuttaa. Mun työn yksi hyvä puoli on se, että pystyn elämään aika hyvin omaan luonnolliseen tahtiini, mitä siis nukkumiseen tulee. Valvon yöhön, nukun aika pitkään. Helposti vaan tällainen elämisen rytmi katsotaan ei niin ihanteelliseksi. Kai se on joku agraarikulttuurin jäänne, että kunnon ihmiset herää aikaisin ja mennään nukkumaan "ihmisten aikoihin". No onneksi nykyään on monenlaisia mahdollisuuksia elään ja nukkua. Mulle ei passais mikään yhtenäiskulttuuri laisinkaan. Nyttenkin jo tekee joissain tilanteissa tiukkaa ja poden huonoa omaatuntoa, liian kiltti kun olen. Ja niin, vielä heräämisestä, olisko myös niin, että lapsien tuleminen perheeseen aikaistuttaa monesti heräämistä?
Liivia, onneksi asumme samassa maassa ja pian näemme! Mutta eilinen valo tekikin tämän meidän nurkkamme ihan ihmeellisen ihanaksi muutaman tunnin ajaksi. Mulla olisi ihan kauhena kova tapettihinku. Tuon väristä tapettia voisin ottaa, nyt kun kerran sanot.
Valo on kyllä ihmeellisen ihana juttu. Vasta eilen auringon pilkistäessä huomasin, miten paljon olinkaan sitä kaivannut. Kai tähän harmauteenkin on siis mahdollista jossakin määrin tottua ja turtua... Ihania kuvia jälleen!
ReplyDeleteNyt kun olen lueskellut blogiasi taaksepäin ja nähnyt kuviasi, luulen kovasti, että ollaan tavattu ihan oikeastikin joskus, työsi puolesta :). Tai sitten vain kuvittelen ja sekoitan sinut johonkin toiseen...
Täällä on suuri sumupilvi roikkunut koko päivän kaupungin yllä. Heräsin hämärään ja sama jatkui koko päivän. Mutta kiitos kuvista, hyvä muistaa, että valo tulee jossain vaiheessa takaisin.
ReplyDeleteElina, miksi minusta tuntuu, etten vaan totu. Tai äh, iten tämän nyt sanoisin, kyllä minä jopa rakastankin hämärää, ehkä jopa eniten. Mutta rakkaus väljähtyy, kun aina hämärtää. Tarvitsisin myös valoa. Tapaan paljon ihmisiä työssäni, joten vallankin mahdollista, että oltaisiin nähty :)
ReplyDeletebenglia, täällä taas ankea sadepilvi. Mytta ihan varmasti valo tulee takaisin. Emmehän sentään epätoivoon heittäydy!
Kaunista valoa, olet napannut sen kuviin upeasti. Täällä tullut helmiä taivaalta koko päivän, kunpa tulisi tännekin vähän valonsädettä niitä valaisemaan..
ReplyDelete