20/11/2009

lamp light



Tämä päivä on ollut aivan kummallinen. Ei valoisa niinkuin eilinen, vaan jotenkin kumman kelmeä tunnelmaltaan. Aamulla heräsin ihan sekavana luullen, että kello piipittää. Ei piipannut kello, ei sen pitänytkään piipata, vaan ääni oli ärsyttävä läheisen rakennustyömään räjäytysmerkki. Suutuksissani painoin pääni takaisin tyynyyn, vaikka olisi ollut viisaampaa nousta. Suuttumukseni johtuu siitä, että talo, johon kesällä ihastuin on ihan sen räjäytystyömään vieressä, siihen rakennetaan kuitenkin jotain isoa ja rumaa... ainakin kauniit kalliot on pitänyt jysäyttää taivaan tuuliin. Nukahdin, sillä töihin en ollut menossa. Heräsin uudelleen puhelimeen ja kuuntelin ahdingon vallassa puhujan asiaa. Siitä lähtien olen ollut ihan mutkalla, maha sekaisin, vaikka mahatauti pitäisi olla jo voitettu. Hukannut kaiken. Tiputellut tavaroita. Kastellut jalkani. Jättänyt kauppaan ostamiani ruokia. Unohtanut syödä, ja nyt vasta huomaan kuinka käteni tärisevät. Ne ovat kyllä ehkä tärisseet koko päivän, mutten ole niin ajatellut asiaa. Ihan säikkykin olen ollut. Olen manannut jälleen ne vesipisarat, jotka eilen olivat sieviä pikku pullukkahelmiä. Riivatun pimeys! Otin valokuvia lampun valossa, ihan sama, päivä oli muutenkin ihan kuin viimeisiään suriseva hehkulamppu. Sitäpaitsi minusta tuntuu, että olen oikea keskinkertaisuuksien keskinkertaisuus, joka ei osaa lähteä edes ameriikkaan, vaikka niin kovasti sinne halajaa. Levylautasella Johnny Cash, Antony and the Johnsons, Department of Eagles. Jotain hyvää sentään. Lauloin isoon ääneen mukana, sillä laulaminen helpottaa aina. En kyllä jaksa naputtaa englanniksi tätä tyhmän päivän tekstiä. Naama tyynyyn. Tekisi mieli kirjoittaa tähän yksi tosi suomalainen voimasana, jota käytän hävyttömän usein, mutta jätän sen silti pois, sillä kun kerran sen töissä painokkaasti täräytin, eräs työtäverini sanoi minulle: "tuo ei ole kyllä yhtään prettyginghamia!".

Yksi kiva asia sentään. Kaksi mainiota sukelluskonservaattoria piipahti kylään. Keitettiin kahvit ja juteltiin. Tosin yksi kumma juttu senkin keskeytti. Ovikello soi, menin avaamaan, ja ovella oli tyttö hienon täytekakun kanssa, sanoi "kakkua Leolle". Minä katsoin epäuskoisena ja vastasin, typeränä, ei täällä ketään Leoa asu. Joku ukko huusi pihalta autostaan, että "ota nyt vaan se Leksan kakku!", melkein vihaisena huusi tuon. Olisi pitänyt vaan ottaa se, se näytti hyvältä, raikkaalta. Ohjasin kuitenkin kyselemään naapuritaloihin. Toivottavasti löysivät Leon

11 comments:

  1. Mulla on ollut kans jotenkin kelmeä, tahmea päivä.
    Eilisen valoisan päivän istuin koulussa ja katsoin suomalaisia vanhoja leffoja, mikä oli ihan kivaa, mutta tuntui jotenkin älyttömältä olla sisällä ja katsoa nuorta mustavalkoista Pirkko Mannolaa, kun ulkona paistoi marraskuun harvinainen aurinko.

    Minusta sinä et ole lainkaan keskinkertainen, päinvastoin.
    Olet ihana, lahjakas ja inspiroiva!
    Sun pitää nyt vaan uskoa se.

    ReplyDelete
  2. Minäkin olen sitä mieltä,
    että sinä olet ihana,lahjakas ja inspiroiva kirjoituksinesi ja kuvinesi..
    Minulla oli alkuviikko yhtä takkuamista,mutta tänään siivouksen myötä,
    sain raivattua pahaa oloanikin pois...
    Liikaa ylimääräistä puuhaa,ajattelemista ja rauhattomuutta!!!
    Kun mieli on tyyni,
    ei ulkoilmakaan heilauta,ei juuri mikään muukaan!!!
    Tyyneyttä päiviisi suloinen!!!
    Lentäväinen muiskutus koiruudelle!!!<3
    Iloiseksi minut teki tänään kuistinverhoihin viritetyt valoset!!!=O)
    Pieniin iloihin on tartuttava kaksin käsin....
    Muuten myllerrykset meinaavat ne peittää alleen...
    Iloa päiviisi Tanjuskainen!!

    ReplyDelete
  3. Celiaa ja Katinkaista komppaan minäkin, ainakin kuvasi ovat kaukana keskinkertaisuudesta :). Harmi silti, että sinulla on ollut noin kurja päivä. Itsekin kävelin tänään lannistuneena vesisateessa, kuurasta ei ollut jälkeäkään ja saappatkin olivat jääneet töihin.

    Jäin miettimään, onko tuossa lautasella halvaa vai pähkinä-nougatpatukka? Vai ihan jotakin muuta herkkua?

    ReplyDelete
  4. Kamala päivä tosiaan. Niin ihmeellisen pimeä. Aivan kuin aurinko olisi lähtenyt lomille tai jotain. Kylmää, märkää ja jotenkin niin marraskuuta, että hirvittää. Silti juttusi vähän nauratti. Se Leksan kakku. Ja se "tuo ei kyllä ole yhtään prettyginghamia!". Huomisen täytyy olla parempi.

    ReplyDelete
  5. Joskus on noita päiviä ja ihanaa että kerroit siitä meillekin :P Ihmisiä me ollaan kaikki.

    Eräs sana postauksessasi herätti mielenkiintoni. Mikä ihme on sukelluskonservaattori. T: Eräs huonekalukonservaattori

    ReplyDelete
  6. Celia, juu, eilinen oli kyllä niin harvinaisen hienon valoinen päivä, että olisi hiukkasen harmi istua verhojen takana sisällä. En minäkään paljon ulos mennyt, kun olin vielä vähän kipeä, mutta varhot vedin ihan ihan pois ikkunoiden edestä. Kyllä minusta nyt ihan oikeasti tuntuu, ettei päästäni tule yhtään omaperäsitä ideaa. Mutta sitä kestää hetken, sitten taas mieli muuttuu innokkaammaksi kohta. Kiitos sinulle!

    Katinkainen, noin se on, monesti siivous auttaa mitä ihmeellisimpiin asioihin. Minäkin siivosin tänään, ja hukkasin ja tiputtelin. Mutta tänään se ei auttanut. Parempi silti, että siivosin. Se tuli tarpeeseen. Kiitos tyyneyden toivotuksista. Sain sitä jo hiukkasen, kun älysin syödä. Ei tutisuta niin. Ihana on lukea näitä teidän kaikkien lohdutuksikin! Kiitos tuhannesti! Minäkin lennätän suukon poroneidille ajatuksella, sillä se on hoidossa. Se lähti niiden sukelluskonservaattoreiden matkaan. Ihan intona lähti, sillä Eerolaan tiesi reissun päättyvän, ja nyt se pääsi pitkästä aikaa auton kyytiin, mikä on sen toinen lempiasia.

    Elina, minusta juuri kuvissa on keskinkertaisuuteni ydin tällä hetkellä. Tuntuu, etten edisty. Jumitan. Lautasella on pähkinä-nougat-patukka. Halva olis parempaa, olen ihan halvahullu.

    Outi, niin just, aurinko lähti lomalle jättäen pohjolan väen ihan oman onnensa nojaan. Ja kun oma onni ei tänä päivänä ollut hehkeimmillään, niin olipa hankalaa. Joskus näitä vaan tulee, se on hyväksyttävä.

    Stella, niinpä. Sukelluskonservaattoriystäväni tutkivat hylkyjä, ja tekevät niille jotain konservointitöitä. Harvoin puhumme heidän työstään, joten en ihan kauhean tarkasti osaa sanoa. Joskus nostavat hylkyjä maihin myös korjattavaksi.

    ReplyDelete
  7. Minä en keskinkertaisuuksissani saa tehtyä juuri mitään mitä haluaisin. Ja jos sinet pääse ameriikkaann niin eikö ole vitsikästä sekin etten saa aikaiseksi hurauttaa Londoniin vaikka tuosta junalla pääsis ja rahakin siihen voisi olla. Ei - keskityn nääs ruikuttamaan että en mä koskaan varmaan sinne PÄÄSE.

    Mulle ei ole Leksojen kakkuja kannettu mutta sen sijaan eilen oltiin tyrkyttämässÄ postipakettia joka olikin alakerran miehelle. Tuntui erityisen tyhmÄlt koska kieli pitkällä odotan yhtä pakettia itse.

    Onko sun voimasanasi Peellä alkava vai millÄ?
    MÄ kiroilen ihan hirveesti. Mies osaa kaikki tunnetuimmat suomalaiset minun ansiostani.

    ReplyDelete
  8. Toivottavasti sinulla tänään jo parempi päivä!
    Kauniita kuvia jälleen!Itse en ole hehkulampun valossa saanut mitään aikaiseksi!

    ReplyDelete
  9. Tänään aurinko paistoi taas puoli tuntia täydellä marraskuun teholla ikkunasta ja loi hauskoja varjoja. Olimme juuri tulleet koiraneidin kanssa sadesäästä parin tunnin kävelyltä, joten auringosta nautittiin vain sisältä ihaillen. Sadesää oli tänään kaunis ja piristävä. Uusilla lenkkimaastoilla jokivarressa oli varmasti osansa tuohon tunteeseen.

    Toivottavasti huomenna aurinko paistaa sinnekin, ihan kaikissa merkityksissä. Minun puolestani voisit kyllä jumittaa näissä kuvissasi ihan rauhassa, ne ovat aivan mahtavia, enkä toivo tyylisi muuttuvan mihinkään.

    Tuo päivän sattumuksesi kuulostaa aivan unelta. Sellaiselta johon herää aamulla nauraen.

    ReplyDelete
  10. Hihi, olisit varmaan ansainnut päivääsi sen Leksan kakun :D Toivottavasti ilman kakkuakin mieli kääntyy parempaan! Joskus noita ankeita fiiliksiä vaan pukkaa ovista ja ikkunoista, vaikka miten yrittäisi estää...

    Täällä päin oli aamulla harmaata, mutta päivällä valostui ja aurinkokin näyttäytyi. Itse asiassa oikein hienokin päivä. Yritän puhallella valoisampaa sinnekin päin.

    Ja samaa mieltä olen kuin muutkin - olet inspiroiva ja lahjakas. Kaikkea muuta kuin keskinkertainen!

    ReplyDelete
  11. tilkkutyttö22/11/2009 13:53

    On niin kuin olisit elänyt perjantain 13. päivä viikkoa myöhemmin. Noita päiviä on aina välillä. Vaikket Leksan kakkua saanutkaan, niin ihanaa herkkua näkyy lautasellasi kuitenkin olevan... nam, tuo herkkupala ainakin on ihan prettyginghamia, ainakin näköaistin perusteella!

    ReplyDelete