Sometimes it's wise and needed to deviate from daily routines. Yesterday I did. I enjoyed my café au lait and toasts in my bed. I took a longer morning stroll than normally with my darling furry friend before work and shooted november drizzle photos like a maniac (using not my own, but my darling friend Jenny's camera). I also made a list of things I needed to remember, I normally never do. And I posted not only in my own blog, but also in lovely, talented Shokoofeh's blog. And to be true, I feel really excited and happy with all these out-of-routines-things. Maybe I indulge myself by being out of those routines today too!
***
Toisinaan on tarpeen poiketa rutiineista. Eilen poikkesin, ja se teki hyvää! Herättyäni tarjoilin kahvit itselleni sänkyyn. Kirjoitin listan niistä asioista, joita päivän aikana täytyi saada tehtyä. Varasin aamulenkkeilyyn karvaturilaan kanssa tavallista enemmän aikaa ja samalla räiskin maanikon lailla valokuvia siitä kuinka marraskuu on harmaa ja tihuuttaa. Suihkasin töihin kamera edelleen kaulassani, ja kas, ihan uudenlainen juna vei minut töihin. Siksi niin tohkeissani niitä kuvia räiskin, koska minulla oli Jennyn ihana kamera lainassa hetken. Kiitos! Tähän asti olen pyrkinyt kaikin tavoin kääntämään katseeni kaikkeen vähänkin hohdokkaampaan, suorastaan kieltäytynyt marraskuun maatuvista sävyistä, koittanut etsiä ilmavampia näkyjä, mutta nyt päätin katsoa suomalaiseen tapaan maahan. Pitkän päivän jälkeen huoahdin. Ladattuani kuvat Jennyn koneella - niin - sitäkään en tehnyt, kuten joka ilta, omalla koneellani, sain eteeni creme bruleen ja teen. Ja postasin. En omaan blogiini, vaan hurmaavan Shokoofeh:n blogiin. Kun huristelin polkupyörällä kotiin, koukkasin vähän pidemmän kautta. Tykkäsin tästä epätavallisempien reittien päivästä hyvin paljon.
ihanat kuvat, niin omassa kuin toisessakin blogissa. tuo marokon tuliainen on kerrassaan hurmaava. ollaan alvarin kanssa saikkarilla tänään, pieni yskinyt koko yön. ihanaa olla kotona kahdestaan ja nautiskella ihan vaan olemisesta. ikävä sua. olisi niin mukava nähdä pian. soittele jos ehdit. halit turusta, lotta
ReplyDeleteMieletön tuo alimmainen kuva. Siinä on kaikki täydellisesti! Kiitos, että jaoit sen!
ReplyDeleteArjen rutiineista on virkistävää poiketa, näkee juurikin samat asiat ihan eri lailla.
Olen myös pakottanut itseni näkemään marraskuun hyvänä, kun on meinannut aina välillä muulta tuntua.
ReplyDeleteYksi hyvä keino on se että pidän pikkukameraa aina mukana. otan vaikka väkisin kuvan jostakin mikä on minusta kaunista. Kun näin pakottaa itsensä katsomaan niin näkeekin enemmän.
Toinen juttu joka mulla toimii on se etten myöskään juuri poistu torpasta ilman kynää ja paperia. Esim. bussissa matkalla koululle kirjoitan asioita jotka ovat olleet mieluisia sinä päivänä.
Olen tosi iloinen kun sinun viime aikojen postauksista välittyy niin paljon hyvää mieltä ja jotenkin sellainen olo että kaikki sujuu.
Se tarttuu, siksikin se on niin hyvää!
Kuulostaa mahdottoman virkistävältä! Upeasti sait marraskuun keskellä hajoavista lehdistäkin ne parhaat sävyt esiin, niin ilo katsella sun kuvia. Suoraan sanoen, en edes heti rekisteröinyt kuvan olevan lehdistä ennen kuin luin tekstisi, niin upeasti se sointui ihan itsekseen.
ReplyDeletePitäisi varmaan merkitä kalenteriin joka kuukaudelle vähintään yksi päivä, jolloin tekee asioita hiukan eri tavalla (merkitä kalenteriin siksi, että minun on välillä vaikea tehdä ja nähdä asioita uudella tavalla). Se on niin piristävää!
ReplyDeleteItse koin jonkin valaistumisen parin ystävän kanssa vietetyn illan jälkeen, ja sen jälkeen stressiä on ollut huomattavasti vähemmän. Taidan määrätä itselleni enemmän sellaisia iltoja...
Kyllä nämä on taas kauniita!
ReplyDeleteVioletin tavoin pidän aina muistikirjaa mukana ja rustailen siihen. Paras seuralainen heti kameran jälkeen, ellei jopa parempi.
lotta, tuo marokon tuliainen on minustaki ihan mahtava. olen iloinen että raahasin sen sieltä. voi alvar-parkaa, pienen yskä on niin huolta herättävä, liikuttava. voi kun tidän jo, että ennen joulua ei varmaankaan ehditä nähdä. kunpa asuisitte täällä! ikävä minullakin!
ReplyDeleteNeiti Nimetön, ah kun sanot ihanasti ja paljon! kiitos! en ole ihan varma näinkö paljon, tai sen enempää kuin tavallisestikaan, mutta eilen ehkä "rehellisemmin". äh, inhoan tuota rehellinen sanaa, se on niin arvolatautunut. en osaa sanoa, näin karummin.
violet, minulla ei ole oikeastaan koskaan kameraa tai mitään tallennusvehjettä mukana. siksi kuvat aina kodin läheltä. minä en kerta kaikkiaan osaa pitää kuistikirjaa. tästä on tainnut olla puhettakin. ihastelen aina niitä, jotka pitävät muistikirjaa.
olet tehnyt paikkansapitävän havainnon, asiat ovat mukavasti, iloitsen ja olen siitä kiitollinen joka päivä. ja erityisen hyvillni, jos se vielä tarttuukin. sitä toivon!
parolan asema, kyllähän ne marraskuun mätänevät lehdet itse asiassa ovat kliseisyydessään ihan tajuttoman kauniin värisia. just mun sävyjä. alkaa vaan niin kiukuttamaan tämä pakkasen puute, että tekee mieli kiukutella niille liukkaille harmaille lehdille, ja ignoroida ne kokonaan. onneksi oli irti-rutiineista-päivä, jotta älysin keskittyä niihinkin.
scaredy-cat, mulle tää sivupolkupäivä tuli ihan suunnittelematta, aamulla vain tuntui siltä, että nyt vois toimia toisin. kannatti. mä yritän merkitä kalenteriin mahdollisimman vähän, jotta säilyis illuusio vapaudesta. mutta toisaalta, jos aikaa arjesta irtautumiseen ja muunlaisuuteen on vaikea extempore järjestää, silloin ehdottomasti kalenteriin merkintä "poikkea kaavasta!".
liivia, voi teitä muistikirjalaisia. minäkin tahdon. mutten osaa.
Noooh, sanoisin että elämä voi olla aivan herkullista ilman muistikirjaakin;-)
ReplyDeleteVäkipakolla kirjoittettuna siitä ei mitään tulekaan. Mulla on siksi kun tulee niitä "älynväläyksiä" yhtäkkiä ja sitten pitää saada npeasti paperi ennen kuin kaikki katoaa.
Irtolauseita ja huomioita.
Ei sen kummempaa.
Noiden kanssa on sitten vaan se ongelma että mitäs sitten...mitä tehdä niillä irtolauseilla. Irrallisena ne kuin odottavat jatkoa, jotakin käsittelyä.
Yhteen ne eivät sovi.
Ehkä tarjoan kustantajalle "Yksinäisten sanojen kirjaa".
No juu, jos suunnittelee rutiineista irtautumista etukäteen, se ei kai ole oikein koko vapatumisen ajatuksen mukaista? :) En kyllä itsekään haluaisi suunnitella liikaa, mutta ehkä päätöksen tekeminen etukäteen voisi auttaa todella saamaan tuollaisen irtautumispäivän aikaan...
ReplyDeleteihana poikkeavuuspäivä. sellaisen minäkin tarvitsen. heti huomenna. tai ainakin ensi viikolla. vanhempia tulossa tännekkin päin :) Kaunis kiitos inspiraatiosta! Minna :)
ReplyDelete