I also visited in Maria and her family in their new wonderful home. It definitely would have been work for a camera there, but again I enjoyed so much and we had so much to chat... Maria, I wish we could live a bit closer to each others! I would like to see you every week! Or, at least, hmm, much more often.
Still, even if my trip was wonderful, I loved to wake up into my own bed this morning, and get back my dear furry friend early in this morning. We continued sleeping together, me and my Lapponian cuteness. And while we were sleeping enough awakened us the most wonderful january sun. I think that the return to everyday life seems quite good now. Why wouldn't it? At least if the light will be so beautiful. And until I am a bit more healthy, I clean out here, buy some tulips and the start to plan firmer control for my everyday life.
p.s. Thank you ever so much for your lovely and supportive comments on my previous post! I loved them all.
Olen palannut kotiin talvilomareissuiltani. Flunssaisena. Teki mieli heti palata tänne blogimaailmaankin. Kuvia ei taaskaan ole matkalta pohjoiseen. Sama juttu kuin Kööpenhaminan kanssa - oli ihan älyttömän kivaa! Hienot juhlat, mahtavia ystäviä pitkästä aikaa ja ihana kummityttö.
Kävin myös Marian perheen luona heidän uudessa ihanassa, lempeässä talossaan. Sielläpä olisikin ollut kameralle työtä, mutta en malttanut. Maria, voi kun olisitte lähempänä! Minä tahtoisin nähdä teitä joka viikko! Tai ainakin monesti. Voi voi tätä välimatkaa.
Matkan hienoudesta huolimatta oli silti ihana herätä omasta sängystä tänä aamuna, ja vieläpä saada aikaisin aamulla oma turkkilainen-turapehko takaisin kotiin. Jatkoimme unia yhdessä tyytyväisenä, minä ja porotyttö. Ja kun olimme nukkuneet tarpeeksi meidät herätti mitä hienoin tammikuun aurinko. Luulen, että paluu arkeen tuntuukin aivan hyvältä. Miksipä ei tuntuisi? Ainakin jos valoa riittää. Kunhan olen vähän terveempi, siivoan täällä, ostan tulppaaneita ja alan suunnitella jämäkämpia otteita arjen hallintaan.
p.s. Kiitos tosi paljon kaikista kommenteistanne edelliseen postiin! Niistä on minulle kovasti iloa ja tukea.
Minusta ilmassa on jo kevättä, en tiedä miten Suomessa kun siellä on niin kylmääkin mutta toivottavasti valon määrä on lisääntynyt.
ReplyDeleteIhania sävyjä taas kuvissasi! Olen käynyt täällä silmäpuolena kurkkimassa, lukemassa ja ihastelemassa. Minäkin suunnittelin ottavani jämäkämmät otteet käyttöön kunhan vuosi tästä hiukkasen etenee.
Oli kuvasi mistä vaan, niin aina kauniita.
ReplyDeleteMinäkin katselin himoiten tänään tulppaaneja, mutta en raaskinut ostaa, kun olin sitä ennen juuri törsännyt kirppiksellä.
Ensi kuussa ostan kimpun, aivan varmasti.
Neiti Nimetön, minulla kevät alkaa aina tammikuussa säistä riippumatta. Kevät on mulla mielessä jo silloin. Ja nyt kun olen saanut "alta pois" monta asiaa, joita innokkaasti odotin, ja jotka olivat ihan mahtavia, minusta tuntuu, että olen valmis tavalliseen arkeen. Hyvä näin.
ReplyDeleteLiivia, kiitos kovasti. Itse kyllä nykyään melkein itken, kun lataan kuvani koneelle. Kamera vetelee niiiiin viimeisiään. En ole ehtinyt kirppiksille pitkään pitkään aikaan. Tekisi jo oikeastaan mieli.
Liivia vei sanat suustani,kuvasi ovat aina kauniita! Niin kuin nämäkin nyt,voi jestas. Tykkään näistä sävyistä nyt ihan hirveästi..harmasta,beigestä ja sinisestä. Sininen on ihan uusi juttu väreissä,en siitä yleensä pidä..mutta nyt se näyttää hyvältä silmääni. Olisko se sitä kevään kaipuuta sitten?
ReplyDeleteIhania kuvia, niinkuin aina :)Ja aamupalakin niin nätisti laitettu, kyllä kelpaa. Kiitos kauniista blogista, sitä on ilo seurata!
ReplyDeleteniina, no voi oi kiitos :) Onhan se aina vaan mukava kuulla, että kuvistani on iloa. Siitä saa kovasti puhtia jatkaa tuosta rämäkamerasta huolimatta! Ja noista sävyistä - ovat ikiaikaisia suosikkejani. Kuten kuvistani ehkä monesti huomaa :)
ReplyDeleteKirsikka, aamupalan laitankin aina nätiksi kun vaan siihen on aikaa. Ihan simppelisti kylläkin. Mutta ajatuksella. Teen itselleni hyvän hetken. Kiitos sanoistasi!
Minusta on ihan velvollisuus itselle laittaa oma ruokansa kauniisti esille vaikka yksin söisikin.
ReplyDeleteTurkkilainen-turapehko käänsi suuni hymyyn... ja olen samaa mieltä - onnistuneimmaltakin matkalta on aina ihana palata kotiin omaan sänkyyn.
ReplyDeleteNuo liilan pilkahdukset näyttävät minun silmääni kauniille.
violet, niin onkin! Tai no, mä välttelen velvollisuuksia aina viimeiseen asti, mutta se onkin iloinen velvollisuus.
ReplyDeleteMinttumaari, no tuo on sellainen karvaturkkilainen! Oman kodin rauhaa ja tuttuutta on niin ihana nauttia matkojen jälkeen. Mutta kyllä niitä matkojakin tarvitaan. Harvoin matkoillani ikävöin kotiin. Sen ihanuuden huomaa oikeastaan vasta sitten kun on palannut. Oikeastaan aika hyvin järjestetty mekanismi!