Olen huolissani, kun minua vain väsyttää. Kuvittelin joulukuun alussa, että tässä vaiheessa olisin jo virkeämpi. Yleensä olenkin. Ja nytkin olisi monta syytä riemukaampaan mieleen! Mutta uni ei meinaa riittää, ja kun palaan töistä en jaksa kerrassaan yhtään mitään. Tänään olin hankala eräälle, ja minua harmittaa se sangen suuresti. Onneksi väsymykseni on tällä kertaa enemmänkin fyysistä, mutta tätä menoa pian ajatuskin uuvahtaa. Harmittaa, kun olen jättänyt vastaamatta moneen sähköpostiinkin. Jos siis olet minulle kirjoittanut, ja minusta ei heti kuulu, syynä ei ole välinpitämättömyys, vaan se, että kuvittelen jaksavani huomenna. Jaksan ihan kohta...
Ostin itselleni tänään herkkuruoan ainekset, mutta en jaksa valmistaa sitä. En jaksa pilkkoa paria sipulia ja paprikaa, kaataa purkista kikherneitä pannulle... Syön vain näkkileipää, omenaa ja jogurttia. Hyvät ainekset pilaantuvat kaappiin. Onkohan minulla raudan puute? On ollut aiemminkin. Jos jaksaisin, menisin lääkäriin. Olisi ihanaa, jos minulla olisi täällä joku, joka keittäisi minulle ja silittäisi tukkaani, imuroidakin voisi.
Minua ihan hirmuisesti kuitenkin tässä uupelossa lämmitti tämä postaus.
Minä tahtoisin, että koko maailma hidastuisi talveksi ja kaikki olisivat jotenkin mukavampia toisilleen. Itkin tänään. Liikutun, järkytyn ja koen voimattomuutta. Kai tällä on jotain tekemistä myös kuun kanssa! Kuulle kuitenkin kiitos siitä, että valaisit äskeisen lenkin metsäpolun niin hohtavaksi ja hienoksi. Jäähohdepolulla käveli sellainen hassu parivaljakko: uupunut, ryhditön tyttö ja porokoira, jolla oli rallimopo lähtenyt käsistä jo heti polun alkupäässä - se oli niin onnellinen jäästä, ettei se tiennyt mihin suuntaan sännätä. Niinpä se meni kovaa vauhtia aivan pientä ympyrää tassut luistellen ja sitten laski mäkeä alas selällään, jäiseksi kovettunutta polkua pitkin. Väkiselläkin uupuneella tytöllä tuli hymy suupieliin. On silti hyvä asia, että vaikka väsy on kova, se ei ole kylmä väsy. Ihan lämmin olo.
Voi sentään... Toivottavasti on vaan perustalviväsymystä, sellaista tuntuu nyt olevan kovasti liikkeellä - ainakin kovin moni on viime aikoina väsymystä valitellut. Herkkuainekset ovat käypiä vielä huomennakin. Joululahjalupauksen voisin lunastaa maanantaina, se olisi minusta hauskaa jos se vaan passaa. Olisi sinulla sitten pari tylsää, tehtävää asiaa vähemmän.
ReplyDeleteSuosittelisin,etta kayt verikokeissa.Ehka raudan tai vitamiinien puute.
ReplyDeleteJaksamista!!!
Kuulostaa ihan kaamosmasennukselta. Minua on auttanut suunnattomasti kirkasvalolamppu. Oma väsymykseni alkaa ilman lamppua syys-lokakuussa kun pimeys alkaa. Tsemppiä kovasti!
ReplyDeleteJenny, huomiseen - siis tähän päivään minäkin laskin. Kai mä nyt tänään yhdet kasvisfajitakset saan tehtyä! No parempi olla lupaamatta itselle, sillä jos en saakaan tehtyä, kieriskelen itseinhossa. Minusta sinun joululahjalupauksesi tuntuu melkein liialliselta. Katsotaan...
ReplyDeleteLisay, pitänee käydä... Minulla on ollut pahakin anemia joskus, juuri tällaiselta se tuntui.
Anonymous, kiitos! Minäkin panen toivoni lisääntyvään valoon. Ja monesti se on niinkin, että kun pääsee pikkuisen kiinni parempaan vointiin, se ruokkii itseään ja toipuminen on helpompaa.
Ikävää olla koko ajan väsynyt.
ReplyDeleteMinusta sinun kannattaisi käydä lääkärissä ja tarkistuttaa kilpirauhasarvot. Kilpirauhasen vajaatoiminta on kovin yleistä varsinkin naisilla ja oireena on juuri väsymys.
Itselläni oli paha väsymysjakso pari kolme vuotta sitten. Oikein toivoin että siihen löytyisi jokin selvä (fyysinen) syy. Ei löytynyt. Asiat menivät vielä pahemmaksi, tuli kaikkea muutakin. Loppujen lopuksi monien tutkimusten jälkeen syyksi varmistui masennus. Lääkkeet auttoivat hyvin, onneksi. Ja onneksi tilanne ei ole uusinut.
Toivottavasti sinun tilanteesi on lievempi ja itsekseen korjautuva.
Mulla ei ole raudan puutetta kun hemoglobiinini on 149, mutta väsy on. Suorastaan nuutuneisuus. Olen nyt kohta kaksi viikkoa nukkunut yhteentoista ja silloinkin väkisin pakottautunut heräämään. Samoin koko muu perhe. Ja ennen joulua sentään heräsin ihan itsestään aina seitsemältä. En tajua.
ReplyDeleteEhkä ihminen vain tarvitsee talviunta.
Lämmin väsy on kivempi kuin kylmä väsy :-) mutta veriarvot kannattaa tarkastaa jos on ennenkin ollut anemiaa.
ReplyDeleteIhania kuvia sulla taas
Moni ihminen on valitellut samaa. Viime vuosi tuntui olleen kovin raskas monella tavalla monille ihmisille. Ehkäpä se vain vaati veronsa ja fysiikka huutaa nyt levon ja rauhan perään.
ReplyDeleteLiivia kertoi tuosta, ettei pääse sängystä ylös ennen yhtätoista. Minä olen ihmetellyt kohdallani ihan samaa. Olen hirvittävän väsynyt!
Ihmisen pitäisi voida elää luonnonrytmien mukaan. Keinovalo on ongelmallinen asia, sillä se pidentää näennäisesti päivää. Meidän elimistö vaan ei tunnista keinovaloa samanlaiseksi valoksi kuin luonnonvalo! Siitä se ristiriita syntyy. Toiset sanoo saaneensa avun niistä päivänvalolampuista....
Väsymyksesi selittynee näillä samoilla asioilla. Masennuskin on mahdollinen selitys. Verikokeissakin olisi toki hyvä käydä, jos tilanne on jatkunut pitkään, kuten moni tässä on sinulle todennut.
Anonymous, no eip ollut tullut mieleenkään kilpirauhasarvot. Ehkä mun tosiaan on raahauduttava sinne lääkäriin. Ei vaan yhtään yhtään huvittaisi. Mä inhoan terveyskeskuksia ja sairaaloita... Minullakin on tässä monta huolenaihetta, jotka tuntuvat ratkaisemattomilta. Mutta on paljon ihan mahtaviakin juttuja. Olisi ihanaa, jos vain muutama paha juttu saisi käänteen selvempään. Toivottavasti sinulla on jo paremmin nyt! Eikä masennus koskaan palaisi.
ReplyDeleteLiivia, talviunta tarvitaan juu. Minä poden huonoa omaatuntoa tästä väsyneisyydestä. Se pahentaa tilannetta.
Paevi, lämmin väsy on ehdottomasti parempi! Kokemusta on kylmästäkin uupumuksesta. Kiitos!
junika, olet oikeassa, viime vuosi oli monessakin mielessä raskas. Kyllä oikein hyväkin! Mutta hyväkin voi väsyttää. Lepoa ja rauhaa todella tarvitsisin. Tai oikeastaan minä tarvitsisin sellaista kurinalaisuutta ja tasaisuutta. Monet asiat ovat nyt mietinnän alla, kesken, ja vähän liian moneen suuntaan. Hallitsemattomuus väsyttää myös.
ReplyDeleteOlen hyvin paljon samaa mieltä tuosta luonnonrytmien mukaan elämisestä. Toisinaan jopa harrastan eskapismia agraariaikaan, kun luonto todella hyvin pitkälle määräsi tahdin. Luulen, että olemme menneet liian kauaksi siitä.
Kuvasi ovat kuitenkin täynnä valoa, punaista iloa. Ihailin näitä heti aamulla, kivaa jos myös haaveilupilvi ilahdutti sinua. Lähetän sinulle oikein pehmeitä hyviä ihania pilviä.
ReplyDeleteOlen nukkunut koko loman, koko ajan, hissutellut villasukilla niin paljon kuin mahdollista, ajatellut, että nyt on näin. Hitaammin kuin hitaasti.
Ennen joulua olin hirmuisen väsynyt, nukahdin kesken kaiken. Nyt olen yrittänyt syödä voimaruokaa ja ottanut myös D-vitamiinin käyttöön. Joskohan sitä pikkuhiljaa talviunilta sitten herää. Ajattelen niitä karhuja, että nekin nukkuvat. Ja luonto nukkuu, miksi emme mekin sitten välillä.
Oikein hyviä päiviä sinulle ja poroneidille!
himalainen, haaveilupilvi totisesti ilahdutti! Sinun ihan jok'ikinen posti ilahduttaa. Hyvin harvoin olen vaan jaksanut kommentoida mitään.
ReplyDeleteEhkä minun täytyy lopettaa itseni soimaaminen tästä väsymyksestä, ja antaa olla väsyn. Ajatella kuten sinä viisaasti, että "nyt on näin". Varmasti helpottaisi. Kerran eräs psykologi vihjaisi, että minun on vaikea olla rauhassa/levossa syyttämättä siitä itseäni. Kiistin sen, mutta ehkä siinä jotain perää oli.
Nyt huolettaa, kun parissa viikossa pitäisi saada aikaan monta isoa asiaa, ja minulla vain silmät luppasee.
Niin täällä vielä :) unohdin tuohon edelliseen kommenttiini lisätä (ja kai vähän hävettikin, kun tällaisena kömpelönä pohjalaisena ei oikein tiedä, miten sanat laittaisi, mutta siis..) että sinä olet hirmuisen kultainen, kun väsyneenäkin kuitenkin jaksat ilahduttaa muita kauneudella ja antaa sillä tavalla myös voimaa muillekin eteenpäin. Kultainen olet myös, kun kauniita asioita sanot meille. Iloisena hymyilin heti aamulla.
ReplyDeleteLuulen, että kauneus tuo jaksamista arkeen, se ei ole ollenkaan turhaa hassutusta. Teen usein ihan tietoisesti niin, että menen blogissasi taaksepäin ja ihailen kaikkea, ja sitten huomaan, että mieleni onkin virkistynyt. Kiitos siis sinulle oikein oikein paljon näistä kuvistasi ja kauniista sanoistasi.
Minuakin hirvittää tämä työtammikuun alkaminen, on hirmuinen tahti edessä, päivämäärät lyöty lukkoon. Tulee välillä oikeasti mieleen, että jaksanko. Saanko tehtyä sen, mitä pitää. Sitten yritän vain rauhoittaa itseäni, pitää ajatella yhden päivän verran vain. Yksi päivä tehdään kerrallaan. Ehkä se siitä. Toivottavasti :)
Keitän nyt punajuuria ja uskon niidenkin voimaan :)
Sama täällä. Ostin rautaa. Yleensä aina se sama vaiva: anemia. Ehkä sinuakin auttaisi? Totaalinen väsymys on viheliäistä. Toivottavasti helpottaa!
ReplyDeleteSuloinen kuvaus pikku porokoirasta :)
ReplyDeleteVäsymys voi olla todella lamauttavaa. Syitä voi olla monia ja välillä se ei edes mene nukkumalla ohi. Minua itseäni on auttanut D-vitamiinin syönti(ihan reilulla annostelulla), hiilihydraattien vähentäminen(etenkin valkoinen sokeri ja kuoritut viljat) ja sopivan tahdin löytäminen. Siten, ettei paahda ja vaadi itseltään liikoja, muttei silti pysähdykään täysin.
Minäkin suosittelen verikokeissa käyntiä vaikkei ne paikat ole ikinä kivoja. Anemiakin saattaa hiljaa hiipiä oireitta monta kuukautta.
Ja eiköhän se väsymys siitä pikkuhiljaa väisty ja olo kohene! :)
Suosittelen ottamaan D-vitamiinilisää ainakin kevääseen asti. Suomessa se on lähinnä välttämätöntä. Oikea eli riittävä annostus on nykytutkimusten mukaan 50-100 milligrammaa per päivä. Itselleni olen huomannut tämän vaikuttavan selvästi, sellaista hiljaista, perustavaa tasoa olevaa jaksamista ja halua, tekemisen moottoria on tullut reilusti. Lisäksi syön orgaanista B-vitamiinivalmistetta, sekin tuntuu olevan tärkeä varsinkin mielialalle. Iloa ja voimia teille!
ReplyDeleteTäällä onkin jo muutama suositellut D-vitskua! Eli meikäläisen ainainen talvihorros on vihdoin selätetty kyseisellä ihmepillerillä. Ja tosiaan 100 mikkrogrammaa päivässä! D3 on tehokkaampaa kuin D2
ReplyDeleteHuh, joskus on ihan tuollainen olo. Ja tiedän hyvin, miten jotkut verikokeet käyvät mielessä ja sitten jäävät menemättä, kun ei vain jaksa... Mutta jos olo jatkuu, toivon, että jaksat kuitenkin. Ja pysyt lämpimänä.
ReplyDeleteVoimia!
Your photos are beautiful!
ReplyDeleteJOtenkin lohduttavaa huomata näitä kommenttejakin lukiessa, että moni potee samaa talvihorrosta ja jaksamattomuutta.
ReplyDeleteSe että "hyvät ainekset pilaantuvat kaappiin", jotenkin osui erityisesti.Kiitän, vaikka toivonkin että menee pian ohi.
Mulla väsymys kulminoituu ruuanlaittoon, kun sitä pitäisi taikoa valtaisalle huushollille joka päivä. Onneksi miehellä on ollut jemmassa lounasseteleitä. Lähin kebabpulju rakastaa miedän perhettä. Teimme heille ikimuistoisen joulun jättitilauksinemme.
Mä toivon oikein kovasti jokakuta nyt sinne silitämään tukkaa ja imuroimaan.
Kuulostaa oikein tutulta. Minullakin on ollut viime viikkoina todella vetämätön, väsynyt olo ja kuten kommenteista ilmenee, niin taitaa olla nyt kovasti liikkeellä.
ReplyDeleteVoimia kuitenkin sinulle. Lääkäriä minäkin suosittelen. Ja marjoja, jos sellaisia on pakkasessa. Itselle ostin nyt lisäksi paketin Berocca Plussaa ja olen kuullut siitä positiivisia kokemuksia :) Ja tietenkin unta mahdollisuuden mukaan.
Kuulostaa tutulta. Minulla oli samanlainen olo pitkän aikaa syksyn mittaan. Vasta kunnon breikki - eli matka sekä joululoma - saivat oloni taas virkeämmäksi. Yritä jaksaa tehdä niitä asioita, joista nautit, ne tuovat voimaa väsyneeseenkin mieleen!
ReplyDeleteUpeita kuvia.
Voi toista miten sympaattinen postaus! Mutta mites sulle saatais vähän energiaa, kunnes aurinko alkaa paistella hangille? Tuollaiseen vasykierteeseen kun joutuu niin ei jaksa ulkoilla > ei saa happee > rauta ei imeydy ja monta muuta noidankehää.
ReplyDeleteTänä talvena puhti riittänyt kohtuullisesti, mutta viikko lapin kaamoksessa osoitti heti miten herkkä olen pimeydelle. Rasvahappoja ja D-vitamiinia otan purkista, muutoin koitan antaa itselleni luvan olla vähän talviunilla.
Hello...have been lurking around your blog for a couple of months now so thought it was time to say hello! Your photos are really beautiful and I look forward to seeing more!
ReplyDelete