I have had such a weird time this week. Like no time I'd have had on my hands, but still, I see now, that I have been really efficient. Well, hasty I was! I mean, I feel like my mind wouldn't have been all the time with me. I have just done, done and done. And run. Normally I do want to make my doings enjoying and pondering, peacefully, thoroughly. But I know, it is not possible all the time. This time I did those different ways, and it worked as well.
Now I feel pretty tired. I even cried just a moment ago.
Yesterday, when I walked home, I noticed I was humming out loud this song. It was funny, because I even can't remember when I would have heard that last time! Lovely song, anyways. And you know, singing is always good!
But someone should, seriously, clean here in my cozy nook. Why couldn't a cute brown Lapponian Herder, who is also living here, dress an apron and start to do domestic works too?
Mua rupes hymyilyttamaan nuo sun kuvien nimet. Laitoin laulun soimaan taustalle.
ReplyDeleteJoskus nainkin, paa kolmantena jalkana. Onneksi aina on huominen ja tanaan voi sulkea silmat ja katsella vaikka katonreunaan :)
Minä aina näpyttelen nuo nimet ihan tajunnanvirtana vaan :)
ReplyDeleteHuomenna aion olla just niin lahna, ku huvittaa.
Kuulostaa kuin minun viikoltani (ja edelliseltä) - tuntuu, että juoksen ees taas, saamatta edes mitään aikaan. Kun kiire yltyy menen eteenpäin kuin robotti, enkä pysty mikäänlaiseen luovaan ajatteluun. Ehkäpä meillekin vielä suodaan lokoisia päivä jossain vaiheessa. Siihen asti jaksamista sinne :)
ReplyDeleteJa miten mahtavaa se olisi, jos kotivahti siivoskelisi pitkin päivää kotona ollessaan!
Ai niin, kauniit värit tuossa ensimmäisessa kuvassa. Ja IHANAT nuo hopeanväriset kenkäsi!!
Näitä alavire-aikoja tulee, tärkeää on , etä niistä pääsee ohi, irti. Ajattelen, että ne ovat rakentavaa (ehkä huono sanavalinta) aikaa, jonka aikana syntyy paljon hyvää. Ajatukset hidastuvat tai ainakin muuttuvat "syvällisemmiksi", merkityksellisemmiksi itselle.
ReplyDeleteOn ihanaa jos voi heittäytyä, antautua tuohon tilaan ja siltä sitten palata täynnä energiaa ja uutta.
Kiitos ihanan herkästä blogista. Tämän lukeminen kuuluu päivittäisiin omiin, mukavin hetkiin. Onko odotettavissa jatkoa Tekstiiliopelehden kolumniin?
Johanna
Minttumaari, kyllä meillekin lokoisia päivi tulee! Ei mun elämäni yleensä ole edes niin kiirreistä. Mä olen ehkä vähän herkkä kiireelle, siksi sitä tulee korostettua silloin, kun sitä on. Olen luonteeltani enemmänkin sellainen pohdiskeleva ja hidas. Siksi jos on vähänkin suhaavampi jakso, olen väjäm kuin pois tolaltani.
ReplyDeleteNu hopeakengät ovat ihan huiput! monen monta vuotta vanhat jo, mutta aina vaan mieleeni, ja niin hyvät jalkaan.
Johanna, olen kyllä ihan täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että alavire-kausilla on rakentava merkitys. Ei se sellainen tasaisen täydellinen elämä tuntuisi miltään. Mitä siinä oppisi? Mulla on juuri nyt meneillään elämässä kai vähän sellainen vuoristoratakausi. Se eioikein ole ominta itseäni, ja siksi varmaan tunnen välillä oloni oudoksi. Mutta huolen ei syytä. Homma hanskassa, mutta nillitystä saattaa täältä kuulua vähän useammin :)
Seuraava kolumni on jo kirjoitettu! Tosin siihenkään en ehtinyt paneutua, joten minua vähän hermostuttaa sen julkaisu.
Tykkään kovasti blogistasi, varsinkin kuvista. Samalla olen vähän huolestunut, kun elämäsi tuntuu niin kovin olevan jokaisen päivän ja liikkeen erikseen analysointia. Tämä kuulostaa pahalta, mutta kyllä itsekseen elävällä ihmisellä kiireet on aina itse tehtyjä ja siis suurimmaksi osaksi vältettävissä, jos niin todella haluaa. Varaudu todella suureen muutokseen , jos sinulla joskus on perhe. Silloin ei ole aikaa murehtia joka ripsahdusta.
ReplyDeleteAnteeksi jo etukäteen, että kirjoitan anonyyminä. Tämä nyt vain on puhtaasti minun mielipiteeni.
Kuulostaa niin tutulta tuo tekstisi. Ja tuota parivaljakkoa en voi lainkaan vastustaa, ihana ihana laulu tämäkin :)
ReplyDeleteMukavaa sunnuntaita sinne!
Anonymous, ei syytä huoleen! Tämä on minun luontoni, ja elämäni menee luonnollisesti sen mukaan. Se, että keksityn analysoimaan, on minun lahjani - minä pidän siitä ja olen siinä totta puhuakseni jopa aivan taitava. Tässä blogissani se piirre ei edes näyttäydy niin vomallisena kuin mitä todellisuuteni on. Pientenkin liikahdusten pohtiminen on elämäni suola. Ja tietty toivoisin, että sillä piirteelläni voisin joskus jotain muutakin ilahduttaa. Meitä on moneksi. Minä en oikein pidä sellaisiesta ajattelusta, että elämien pitäisi mennä kaavojen mukaan.
ReplyDeleteKun viittaat perheeseen, pitää varmasti hyvin hyvin paljon paikkaansa. Ja tuo on juuri se syy, miksi en ole ollenkaan varma, tahdonko edes perhettä. Mutta toisaalta nyt kun sitä ei vielä ole, haluan ajatella, että perheessäkin voi olla monella tavalla. En suoraan sanottuna oikein pidä sellaisesta ajattelusta, että kun tulee lapsia, se muuttaa elämän suunnan jonkin tietyn kaltaiseksi. Mutta sen kyllä uskon, että muutos on suuri! Minusta olisi suuri harmi, jos niin hieno asia kuin lapsi veisi pois kykyni pienten risausten analysointiin! Hetkellisesti varmaan juu, mutta uskon, ettei suuretkaan elämänmuutokset muuta perustemperamenttia.
Yksinäisen ihmisen kiireistä en menisi noin yksioikoisesti sanomaan. Jokaisella on omat velvollisuutensa, ja ne eivät aina välttämättä ole itse valittavissa. Minua vähän häiritsee perheläisten asenne yksineläviä kohtaan, koen jopa hiukan loukkaavana tuollaisen asenteen.
Kiitos Tanja ihanasta sunnuntain aamun aloituksesta...mikä ihana kappaleen valinta ja tämäkin jälleen kosketti minua syvältä sydämestä! Tähtitaivas, linnunlaulu, tuuleen kuiskaaminen ja unelmointi...kovin ovat tuttuja minullekin. Unelmointi ja asioiden analysointi ovat minullekin hyvin tärkeitä asioita. Unelmat auttavat jaksamaan, kyky unelmoida kuvaa minusta ihmisessä olevaa luovuutta ja unelmat myös vievät eteenpäin elämän tiellä. Joskus myös jotkut unelmat toteutuvat sellaisinaan tai sitten vähän pienimuotoisimpina kuin mitä alkuperäinen unelma oli! Kyky ja taito analysoida omaa elämäänsä ja elämää yleensä ovat minun mielestäni hyvin tärkeitä ja perustavanlaatuisia ominaisuuksia! Se auttaa ymmärtämään sekä itseään, että muita ja on tie erilaisten ratkaisujen löytämiseen elämässä. Jokaisella meistä on varmasti elämän vaiheita, joissa analysoi enemmän elämäänsä ja kaikkea ympärillä olevaa. Se, että sinulla on kyky sekä juuri unelmoida että analysoida asioita, niitä joidenkin mielestä pieniäkin, kuvastaa minusta hyvin sinussa olevaa valtavaa herkkyyttä ja luovuutta! Joka näkyy myös kaikessa muussakin blogisi sisällössä! Voit syystä olla ylpeä omasta herkästä persoonallisuudestasi! Sunnuntai terveisiä sinulle ihanaan blogiisi,
ReplyDeletetoivotteleepi Tuhkimo
Sinulle ihanainen Tanjuskainen lähettelee Katikainen suuren sylillisen lempeitä ajatuksia ja hymytyksen hymytyksiä!!!
ReplyDeleteSinä olet alusta asti läikytellyt sydämen sopukoitani juuri tuolla herkkyydellä,pehmeydellä ja aitoudella,
jota ei tarvitse edes täällä Blogistaniassa laittaa piiloon..
Se on sinun vahvuutesi ja pidä siitä kiinni!!
Äläkä koskaan anna minkään viedä sitä erityisyyttä pois...
Monikin saattaa yrittää taltuttaa puhtautesi,aitoutesi,herkkyytesi kateuksissaan tai muuten vaan harmissaan,mutta sulje korvasi niiden turhilta mupelluksilta ja nauti tuulista,jotka rakastavat sinua keinutella välillä tummemmissakin sävyissä..
Se on sitä elämää,jossa on kaikki tasot,karheudet ja syvyydet.
Ja niin kuuluu ollakin!!!
Ja mitä lapsiin tulee,
toivon,että joskus saat keinutella omaa pientä ihmettä sylissäsi..
Ne(lapset)ainutlaatuisuudet eivät ole pahasta,vaan antavat elämälle hurjasti paljon kosketuspintaa, vahvuutta,rakkautta ja ihmetystä..
Sinusta tulisi oivallinen ja erityinen äiti~varmasti!!!
Ihanaa,että olet juuri sinä koirinesi!!!=O)
P.s:
Essuntasku sulkeutui,mutta silloin tällöin on sinua käytävä moikkaamassa.
Voi hyvin sinä siellä ja erityisen mukavaista ja tapahtumarikasta kevättä sinulle ja karvakuonolaiselle!!!<3<3<3
*rutistaa ja kiittää*
Inka, juu arvaankin, että monilla samanlaista häsää! Se myös lohduttaakin. Siksi kannattaa käyttää työmatkat vaikka laulamiseen :)
ReplyDeleteTuhkimo, tuhannet kiitokset kannustavasta ja lämpimästä kommentistasi! Erityisesti allekirjoitan tämän. "Se auttaa ymmärtämään sekä itseään, että muita ja on tie erilaisten ratkaisujen löytämiseen elämässä." Siksipä juuri koenkin niin tärkeäksi keskittyä ajatuksiini. Myös keskustelu on tärkeää! Muut ihmiset, kanssakäyminen. Ja tuo on tosi totta, että kausittain menee analyysin intensiivisyys. Ei aina ole halua eikä voimaa, mutta sitten taas tulee aikoja, kun se on enemmän tarpeen ja mielekästä. Ja minusta silloin kun on sellainen herkkyys päällä, siitä kannattaa ottaa ilo ja "hyöty" irti :) Tunnetaanko me? Siis tarkoitan vain sitä, kun sanot että herkkyys ja luovuus näkyy muuallakin kuin blogissani.
Katinkainen, moi! Kiitos hymytyksen hymytyksistä :D! Onkos Essuntasku mennyt siis kiinni? Tai siis ei luetun ymmärtämisessäni mitään vikaa ole, jotenkin vain tuntui, että ällistys täytyy saada ulos!
Ja mitä tulee piiloon laittamiseen, pyrin aina sellaista välttämään. Olen avoimuuden kannalla. Pidän itsepintaisesti kiinni herkkyydestäni, vaikka joku joskus koittaisikin vihjaista, ettei sitä ole hyvä näyttää niin avoimesti. Minä ajattelen, että jokainen voi vapaasti olla näkyvissä sellaisena kuin on. Minusta on mukava tavata ja olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivä pingota olemisessaan, olivat sitten millaisia hyvänsä. Tarkoitan siis, ettei ole hyvä määritellä, miten olisi hyvä ja viisas tapa olla. Jokainen määritelköön sen ainoastaan omalla kohdallaan ja omista lähtökohdistaan. Meneepä jaaritteluksi!
En kyllä oikein tykkää pitää esillä ajatusta vaikkapa kateudesta. Sitä on toisen puolesta niin vaikea sanoa, mitkä ovat motiivit muunlaisten ihmisten tapojen moittimiseen. Onneksi täällä blogissani en ole sellaiseen törmännyt. Mutta arkielämässäni kyllä olen! Minusta kateus on niin tympeä piirre, että se pitäisi vaientaa pois. Viisaita sanoja sinulla! Ihailen positiivisuuttasi ja sitä, että haluat antaa siitä muillekin. Voi hyvin ja mielekkäästi, Katinkainen!
;) Sotkuja siellä sotkuja täällä. Niiden kimppuun ehtii sitten, kun ne tarpeeksi ärsyttää.
ReplyDeleteKiire ei ole perheellisten "yksinoikeus". Ei kukaan voi mennä sanomaan, miten kunkin pitää elää. Yhtä lailla perheellisten kiire on usein tekemällä tehtyä. Se koskee yksilöä eikä siviilisäätyä. Toisaalta, kun välillä on oikein hötäkkää, niin sitten taas osaa nauttia siitä, että saa tehdä rauhassa ja pohtien.
Olemalla oma itsensä pysyy kaikkein parhaiten oman pään sisällä palikat järjestyksessä. Se tietysti nyppii, jos ei itse uskalla olla oma itsensä. Ihana, että rohkent täällä blogistaniassa oma avoimesti sellainen kuin olet.
Mukavaa sunnuntaita!
Anonyymi jatkaa: Ihan hyvä kun saatiin keskustelua aikaan.Eikö sekin ole blogien idea, että saa vastakaikua. Ja tarvitseeko kaiken palautteen olla positiivista ja myötäkarvaista. Kertokaa, jos pitää!
ReplyDeleteJa niin se vaan on, että lapset muuttavat elämän täysin ja tekevät asiat mielekkääksi. Kuinka moni miettiikään mihin turhuuksiin sitä kinnitti huomioita ja mistä elässä ahdistui ennenkuin lapsia oli. Enkä tunne ketään, joka lapsia saatuaan oikeasti kaipaisi entistä elämäänsä. Tunteeko joku muu?
morso, paljon tosiasiaa! Olen täsmälleen samalla linjalla, että yksilöittäin asiat on katsottava. Siviilisääty tai muu ulkoinen tekijä ei mielestäni ole mikään mittari. En myöskään ole vertailun kannalla, vaikka se perin inhimillistä onkin. Kaikkeen inhimilliseen ei aina tarvitse takertua. Voi koittaa olla toisinkin, opetella. Siihen sitä pohtimista juuri tarvitaankin. Tai minä ainakin tarvitsen. Yleistykset ovat ikäviä. Mulle tuli tosi mukava mieli sun kommentistasi.
ReplyDeleteAnonyymi, minustakin kyllä keskustelut ovat blogien hienoutta! Tai siis hyvät keskustelut ovat parhautta missä vain. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei tietenkään palautteen tarvitse olla pelkästään positiivista. Kuinka se voisikaan olla? Mutta loukkauksien linjaa en hyväksy. Ja minusta tässä kommentoinnissasi on ehkä hiukkasen ajattelemattomuutta. Ottaen huomioon, ettei minulla niitä lapsia ole, ja et ehkä edes tiedä millainen kysymys se minulle on (ja monille muille lapsettomille), joten tämä kuulostaa hiukan karulta: "Kuinka moni miettiikään mihin turhuuksiin sitä kinnitti huomioita ja mistä elässä ahdistui ennenkuin lapsia oli. Enkä tunne ketään, joka lapsia saatuaan oikeasti kaipaisi entistä elämäänsä. Tunteeko joku muu?" Pieni v*ttuilun maku - anteeksi hyvin ruma ja ikävä ilmaisu - tästä syntyy. Väitehän pitää sisällään suoran ajatuksen, että ahdistukseni ja huomioni ovat kokolailla turhia ja arvon ne saavat vasta sitten, kun jälkikasvua löytyy.
Sellaista haluan vielä tähdentää, etten missään tapauksessa halua mitään vastakkainasettelua perheellisten ja perheettömien kesken. Niinkuin en mihinkään muuhunkaan asiaan. Ja tähän postaukseenhan tämä asia ei liity oikeastaan millään tavalla. Yhtä kaikki, hyvää ajattelemisen aihetta saan, ja toivon mukaan muutkin saavat. Vastakkainasettelu on omiaan lisäämään huonoa mieltä, ja pidemmän päälle aiheuttaa kaunaa. En vain osaa olla provosoitumatta loppuun asti ajattelemattomista sanomisista.
ReplyDeletePitäisiköhän opettaa tämä uusi koira siivoamaan näin heti aluksi? Luulen kyllä, että meillä riittää opeteltavaa kaikessa muussa ihan riittämiin. Kun ei ole tuota yhteistä kieltä edes.
ReplyDeleteTäälläkin kaivataan talouskasvatusta koiralle ;). Laiskana ihmisenä taitavat lattiat jäädä koirankarvojen väriseksi, vaikka ne vaaleana varmasti hirmukivat olisivatkin.
ReplyDeleteItku on hyvä itkeä ulos, mutta toivottavasti kaikki tuli pian ulos. Niin että oli vain itkun aika, eikä liian kovasti murheita. Itsekin olen tuollainen "hitaalla kävijä". Ihanatkin tapahtumat liian tiiviillä tahdilla saavat aikaan kiireen tuntua. Silloin ei ehdi pysähtyä nauttimaan.
Ihmisillä on hyvä olla haaveita ja hupsutusta. Se ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, ettei nauttisi tämänhetkisestä elämästään. Elämä on tässä ja nyt. Siitä tulee nauttia ja sitä tulee makustella ja tutkailla. Ensi vuonna se voi olla erilaista ja ihanaa silloinkin.
Toisten elämää (niin kauan kuin se ei vahingoita muiden)ei mielestäni tulisi arvostella. Silloin tulee hieman olo, että onko toisella omassa elämässään kaikki ihan kunnossa. Tämä on minun elämäni ja itsepähän elämäni mokatkin teen. Mietin, että kokevatkohan perheelliset ihmiset sitten elämänsä ennen lapsia täysin turhaksi. Aika, jota ei saisi kaiholla muistella, sillä elämä ei silloin ollut rikasta ja täyttä elämää. Jos itse saan joskus lapsia, olen aivan varma, että elämäni muuttuu suuresti. Totta kai. En kuitenkaan haluaisi itse muuttua. Minun ihmisenä olemiseni, arvojeni ja sisimpäni kuvittelisin pysyvän edelleen ennallaan. Vaikka päivärytmi heittäisi kuperkeikan ja kiire yrittäisi vallata elämän.
Sunnuntain kunniaksi ajatus töksähtelee, mutta tämä on ihan kirkkaana mielessä: sinä olet Tanja ihana ihan juuri noin ja pysykin sellaisena! Toivottavasti olet tänään ollut ihan lahnana :).
Noissa kahdessa saman anonyymin kommentissa on aivan saakelin ikävä sävy.
ReplyDeleteJa muka huolissaankin ollaan.
Nämä on näitä nimettömiä ainoiden oikeiden totuuksien jakelijoita.
Vastakarvaiset kommentitkin voi sanoa loukkaamatta.
Voi tuo kokoaikainen meneminen ja tekeminen...tunnen niin usein samoin ja haluaisin ihan muuta!tai tekeminen on kyllä hyvä mutta liikaa kun yrittää kaikke aminulle ianakin jää sellainen ontto olo ja sitten pitää kuitenkin jossain vaiheessa pysähtyä.
ReplyDeleteMutta tykkään jälleen ihanista kuvistasi!
Anu
looks so cozy
ReplyDeleteKirjailijatar, heh, opeta. Tai ehkä se osaakin jo! Minun on haluttanut sanoa sinulle, että olen iloinen, että olet jättänyt kommenttia tänne. Tai siis siitä olen iloinen, että olen löytänyt hienon blogisi. En vaan ole ehtinyt kommentoida. Ihanan näköinen on se tiedän uusi koiranne.
ReplyDeleteAnniina, itku auttoi, se oli selllaista puhdistavaa itkua. Olin vaan niin tolkuttoman väsynyt eilen töistä lähdettyäni, että siksi kai se niin uikututti. Kiitos kun sanot niin ihanasti! Toivottavasti nähdään ensi viikonloppuna?!
piilomaja, on vähän ikävä juu. Minusta vastakarvaiset kommentit voi oikein hyvin muotoilla loukkaamattomiksi. Eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään latteutta, ei. Sanoilla voi tehdä niin paljon.
Valloittava valkoinen, juuri tuota tarkoitan, kokoaikaista menemistä ja silloinkin kun ottaa lepohetkeä, on mielessä vastaamattomat emailit ja muu, mitä voisi edistää. Maksamattomat laskut sun muu kurja vielä haittaa unta, niin onpa oikein somaa. No, tää on jonkin aikaa taas tätä, ja sitten muuta taas... Voimia sinunkin touhotuksiin!
Kaylovesvintage, maybe even too cozy! Somebody should clean here :)
Singing is one of my favorite ways to de-stress. I hope that you found time to just relax and be you this weekend!
ReplyDelete