Jos vaikka yhtäkkiä voittaisin miljoonia:
-Matkustaisin ystävieni kanssa muutamaan paikkaan.
-Sen jälkeen tekisin Kyllikki Villat, menisin rahtilaivalle ja kirjoitaisin siellä kirjan. Ei sillä kai olisi niin edes väliä myisikö kirjani, mutta haluaisin kertoa tarinan. Kustantaisin kirjani vaikka itse voittomiljoonillani.
-Rahtilaivalta palattuani ostaisin 2h+keittiön vanhasta kivitalosta Pariisista, Amsterdamista, Barcelonasta tai Kööpenhaminasta. Huoneisto saisi olla ihanan rähjä, palkkaisin muutaman nuoren, komean miehen kevyesti remppaamaan sitä. Keittelisin aina silloin tällöin tomaattikastiketta heille. Sisustaisin kotini, kuten tähänkin asti aina, kirpputorilöydöillä. Mutta lottovoittajana voisin poiketa vähän useammin antiikkikauppaan.
-Ostaisin itselleni kunnon kameran ja menisin valokuvauskurssille. Ja jos oikein lähtisin tuhlailemaan ja hienostelemaan, hankkisin Leican M7 Edition Hermès:n. En voi sille mitään, mutta minulla on pieni heikko kohta sydämessäni (aargh, tavaran kyseessä ollessa tuntuu ihan todella juntilta puhua sydämestä) tällaisille ylettömän luxuksille harvinaisuustavaroille.
-Perustaisin bändin. Keikkani loppuisivat aina tähän biisiin.
-Päivätyökseni alkaisin suunnitella kankaita. Pieniä sarjoja. Perustaisin putiikin.
-Ostaisin muutaman klassikkolaukun, joista olen aina haaveillut.
-Etsisin itselleni kampaajan, joka osaisi tehdä liukkaista tylsistä hiuksistani kauniit. Ei mitään ihmeitä, jotain pientä taikaa, että tämä tällaisena luonnollisena näyttäisi hyvältä.
-Minulla olisi aina pieni kimppu kukkia yöpöydälläni.
-En kursailisi taideteoksen kohdalla, jonka haluaisin.
-Haaveilen edelleen Pelagon Brooklyn -mallista. Sillä huristelin aamuisin lempikahvilani kautta töihin hyvin leikattu tukka hulmuten.
-Koittaisin pitää elämäni mahdollisimman kiireettömänä.
Myöhemmin: Niin, ja minä en koskaan haluaisi rikkauksien näkyvän minussa. Joku tarkkasilmäinen saattaisi toki huomata sen yltiöylellisen Hermès Leican, hmm, mutta haluaisin habitukseni silti viestittävän vaatimattomuutta ja kohtuullisuutta. Ja jos joku tekisi huomion kalliista laukustani, toivoisin hänen päätyvän johtopäätökseen, että laukun täytyy olla hartaan säästämisen tulosta.
Jos multa kysyttäisiin sama kysymys, niin tuossa valmis vastaus!
ReplyDeleteÄlä vaan sano, että nuokin kuvat on Tampereelta? Jos, niin taidan tietää mistä, en ole ikinä vaan siellä sisällä käynyt...
Liivia :) Tuo talokuva on Luxembourgista. Piti kaivella arkistoja. Haluaisin tuollaiset isot simppelit ruutuikkunat joskus.
ReplyDeleteOkei:D
ReplyDeleteMeinasin pyörtyä kun sain selville mikä biisi se oli. Aivan upea, minun suosikkejani myös.Menee Hectorinkin esittämänä.
ReplyDeleteoli niin kivoja juttuja sulla listassa. Matkin ja teen jotain samanlaista kunhan joskus kotiin pääsen.
violet
Soisin kyllä sinulle miljoonat! Ja minullekin kelpaisi, oma listani olisi saman suuntainen.
ReplyDeleteNiin, ja sitten mä ostaisin kaikille läheisille jotkin ihanat lahjat ja veisin ihmisiä syömään ravintoloihin. Ja ajelisin taksilla, paitsi ehkä sitten en enää asuisi täällä korvessa, ei tarvitsisikaan ajella taksilla...muuttaisin johonkin, jossa on kaunista heti kun astun ovesta ulos.
ReplyDeleteIhanaihana! Tästä tuli ihan hymy huulille. Ja olen ihan varma, että voit näitä jo ainakin jollain tapaa alkaa toteuttelemaankin. Vaikkapa sen valokuvauskurssin. Ihan kyllä näen sinut tekemässä tuota kaikkea, hämmentämässä sitä tomaattikastiketta komeille ja kohteliaille remonttimiehille kuluneiden kattorosettien alla tuota laulua hyräillen :)
ReplyDeleteAmen. Tekisin samat, tai lähes. Mulla olisi lisäksi pieni puutarha missä kasvattelisin kauniita kukkia ja yrttejä. Ja oman pianon hankkisin ja opettelisin soittamaan sitä. Ja tulisin katsomaan sun bändiä :)
ReplyDeleteTanja, ihania haaveita sinulla.
ReplyDeleteToivottavasti jotkut niistä toteutuvat tulevaisuudessasi, ihan ilman sitä lottovoittoakin!
Jos itse voittaisin ison summan rahaa, niin hankkisin soman pienen talon, jota ympäröisi valtava puutarha. Palkkaisin sinne vanhan ja viisaan puutarhurin avukseni ja seurakseni. Opettelisin soittamaan pianoa ja viulua. Perustaisin luovan toiminnan talon syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneille ihmisille.
Auttaisin sinua toteuttamaan jonkin listasi toiveen, mielelläni näkisin sinut toteuttamassa luovuuttasi!
Tuhkimo
Niin totta joka sana. Ja tiedätkö mitä? Tulostan postauksesi tai kirjoitan muuten ylös tuon kohdan hiuksista. Siis just tuota olen hakenut, enkä ole osannut pukea ajatustani sanoiksi. Tuo pitää opetella ulkoa seuraavaa kampaamoreissua varten!
ReplyDeleteJuku, aika samaa rataa minullakin menisi. Ostaisin erään kartanon jossa esi-äiti asui ja sitten jonkun luukun vaikka Lontoosta tai Pariisista, sisustaisin rähjäisellä antiikilla ....taianpa kirjottaa itekin tälläsen listan blogiini joku päivä, kunhan matkakuvista päästään;)
ReplyDeleteSöpö pyörä!
Kuulostaa ihanalta! Toivottavasti saat miljoonasi ja vähän enemmänkin..:)
ReplyDeleteOma listani ei juuri tuosta listastasi poikkeaisi. Paitsi että ehkä en bändiä perustaisi, mutta viettäisin sitäkin enemmän aikaa niitä kuunnellen.
ReplyDeleteOikea hyväntuulen postaus :)
Oi, minäkin haaveilen edelleen Pelagon pyörästä. Tuossa Brooklynissa on niin kauniita värejäkin! Uskaltaisikohan sen pysäköidä kantakaupungissa pidemmäksi aikaa? Vai näyttäisiköhän se tarpeeksi vaatimattomalta, etteivät tihulaiset viitsisi iskeä? (Yli 20 vuotta vanhassa Nopsa Picnicissä on puolensa - sille ei ole koskaan tehty mitään. Mutta on se sitten rumakin!)
ReplyDeleteAiiiivan ihana tarina. Tekee mieli itsekin kirjoittaa vastaava.
ReplyDeleteihania haaveita. yhdyn moniin:)
ReplyDeletepakko kysyä mistä tuo keskimmäisen kuvan ikkuna on? tiedän Ranskassa yhden talon jossa on aivan samaa kuviota. hirmu kaunis.