Enää ei tunnu ihan niin näköalattomalta. Tämän päivän aurinko, rauhallinen aika ja ulkoilu ovat saaneet minut vähän hymyilevämmäksi. Ja sain aamulla nukuttua! Sekin tekee niin paljon. On ollut aikaa selailla taidekirjoja. Ja kun on sopivassa määrin puuhailua ja lepoa, on sunnuntaitunnelma ihan parhain. Illalla vielä tiedossa kyläily ihanien luokse.
Tämä mainos on ihan mahtava. Rakastan tuota laulua. Hajuvesipulloissani on enää vain pisarat jäljellä. Jotain uutta pitäisi saada. Jos ostaisi Chanelia, niin päätyisiköhän johonkin noin tenhoavaan seikkailuun? Voisi tehdä minulle hyvää... Rakastan Chanel-pulloja, kauniimpia hajuvesipulloja ei olekaan, mutta tuoksuista en ole löytänyt omaani.
Eilen minulta kysyttiin paperit, kun ostin olutta! Arvatkaa naurattiko ojentaa jättikokoinen ajokorttini kassapojalle? Hän tavasi ajokorttiani pitkään ja totesi hymyillen - jaa-a että Haapaveden nimismiespiiristä. Mukavalta tuntui, kun olen ollut ihan vakuuttunut siitä, että naamani näyttää kurjuuden ja unettomuuden vuoksi ihan pahasti väsähtäneeltä.
Värit leikkivät ihan omilla säännöillään. Ikiaikainen inhokkini, oranssi, on alkanut flirttailla minulle ja minun on pakottavasti vilkuiltava sitä, vaikka kuvittelen, että en oikeasti ole kiinnostunut siitä. Jenny toi minulle tulppaaneja, jotka upeudessaan horjuttivat pahasti oranssiahdinkoani. Ja toi hän myös suloisen anemone-tarjottimenkin, jonka reunassa samaa hurmurisävyä. Ja viimeistään, kun klikkasin itseni Liivian blogiin tänään, aloin ajatella, että oranssi on päättänyt valloittaa minut aivan. Enkä minä silloin vastaan pane, jos hurmuri tekee parhaansa ilahduttaakseen minua! En toki.
Kesällä olisi yhdet häät Walesissa, joissa ihan ehdottomasti haluaisin olla mukana. Jos joku tietää, miten pääsee Walesiin Helsingistä halvalla, kertokoon! Minä löydän vaan liian kalliita lentoja.
kurkipas easyjetin sivuilta
ReplyDeletevinkkaa
vaitelias vakidiggari takavasemmalta
Ihana kuulla, että mieli on jo parempi ja näköala oikeaan maisemaan!!!
ReplyDeleteHorisontissa on paljon hyvää ja lempeää odottamassa. Varmasti.
Mulla on aina ollut jotenkin epäilevä asenne oranssia kohtaan. Johtuu varmaan jostain hippi, batiikki, likainen hennalla värjätty tukka- assosiaatioista.
Olen nyt hiljaa varovaisesti ehkä muuttamassa mieltäni tuon värin suhteen.
Kuvissasi oranssi on hurjan kaunis. Horjuttaa epäilyksiäni onnellisella tavalla.
On ollut ikävä kuviasi ja sanojasi.
Marilyn- unesi oli niin hieno!
Huh, luulin että sinäkin suljet blogisi kun pussin kyljessä lukee että "done". Onneksi et :)
ReplyDeleteOlenkin muuten kasvanut Haapaveden naapurissa -olettaen että niitä on Suomessa vain yksi...
Kun tapasin anoppini ensimmäisen kerran hän lahjoitti minulle ison pullon Chanel vitosta. Kyllä sen sitkeästi käytin mutten voi sanoa pitäväni ihan kauheasti tuoksusta.
ReplyDeleteAllure -tuoksun ostin muinoin ihan itse mutta hurma meni siitä ohi pian.
Mutta nyt mulla on kolmas pullo tätä: L'EAU D'ISSEY by Issey Miyake johon en vaan kyllästy. Muut varmaan.
Oranssi ei edes vahingossa ole minua yllättänyt. Ei vaan yhtään mitenkään itseäni kutsu. Voi silti silmää miellyttää jossakin.
Tuo mainos on niin hieno, Audrey on ihan lemppari. Samaa mieltä Chanelista, pullon perusteella voisin ottaa, mutta kun ne tuoksut tökkii.
ReplyDeleteJa muuten Easyjetiä meinasin ehdotella minäkin, sitten katsella jatkoyhteyksiä vaikkapa junalla tai bussilla.
Oranssi tuntuu minulle edelleen vaikealta, kiintoisaa katsella jos sitä alkaa hiipiä kuviisi ja miten sitä kautta välittyy :) Tosin nyt tulee mieleen, että pienessä mittakaavassa sellaisissa keltaisen, pinkin, sinisen ja vihreän yhdistelmissä voisi houkutellakin, mutta ihan yksistään tuntuu jotenkin hyökkäävältä. Riippuu siis, että miten ja mitä vasten.
Valoisaa kevätviikkoa toivotellen!
Oranssia ja hajuvesiä! Voi miten mukavalta kuulostaa! Minä olen Chanelin Cocon vannoutunut käyttäjä, muuta minulla ei taida ollakkaan. Liekö vähän jämähtynyt tyyppi? Nuo leivonnaiset ikkunalaudalla ovat kuin odottamassa piirakkavarkaita. Sellaisia kuin aina lastenkirjoissa. Ja tuo valkoinen pöytä on aika lailla sitä, mitä olen etsiskellyt. Huokaus.
ReplyDeleteMukava kuulla, että olosi on jo parempi. Elämä on välillä sellaista vuoristorataa, mennään ylös ja alas. No, ehkä sellainen tasainen körröttely olisikin aika tylsää.
ReplyDeleteNiin suloiset nuo leivonnaiset tuossa ikkunanraossa. Olisivat varmaan kelvanneet pikkulinnuillekin.
Ja tuo mainos, aivan ihana!
Heti arvasin mitä olet linkittänyt kun luin sanan mainos :) Se on jotenkin tosi ihana. Olen suorastaan pähkäillyt pitäisikö suorastaan hankkia Chanelia kun tuo mainos on niin viehättävä.
ReplyDeleteOi,aivan ihanat kuvat!! Oranssi ei näytä näissä ollenkaan hassummalta,vaikka se minunkin "inhokkivärini" on. Pieninä annoksina näyttää oikein hyvältä.
ReplyDeleteJa tuo mainos on myös niiiin ihana,Audrey on paras. Kaunis. Minulla on Coco Mademoisellea,se ei ole ihan niin tuhtia kuin tuo viitonen. Mutta talvituoksu ehkä enemmän,kesällä en jostain syystä osaa sitä käyttää. Ihastuin siihen yhden seikkailun aikana ja mies osti sen minulle myöhemmin joululahjaksi:)
Ihanat tulppaanit! Oranssi on energinen väri, ja välillä sitä tarvitaan. Ensimmäisessä työpaikassani 80-luvulla oli oranssit seinät, ja silloin taisin saada yliannostuksen siitä suurina pintoina :)
ReplyDeleteChanel 5 oli paras yo-lahjoistani aikoinaan mutta nykyisin tuoksu on mulle liian voimakas. Tällä hetkellä mulla on DKNY Be delicious, omenanvihreä tuoksu jota käytän joka päivä.
Ihana kuulla että tämä päiväsi on ollut parempi kuin eilinen! Se on hyvä suunta, ties mitä ihanaa huominen tuokaan tullessaan.
Ihana mainos jota en ollut vielä nähnytkään!
ReplyDeleteMulla on vitosta jota käytän säästellen. Se ei ole mikään jokapäivän tuoksu, aika tuhtiahan se on. Minulle enemmän sellainen jota laitan kun olen muutenkin tavallista tällätympi.. ja iltamenoa johonkin..
Joskus olen tuoksutellut sitä vitos-premieriä, sehän on kevyempi, tykkään siitäkin.
Oranssista vielä, mulla oli vähän päälle parikymppisenä oikein oranssi kausi. Lempimekkonikin oli oranssi. En kyllä sitä säiky nykyäänkään, mutten päällä kuitenkaan pidä. Huomaan vaan että monissa vintage-kankaissa joita ostan on oranssilla selkeä rooli.
Ei varastanut joku nälkäinen kevätlintu noita ikkunalla olevia leivoksia?
ReplyDeleteOranssi on minun voimaväri. Ei meillä sitä paljon ole, mutta se mitä on onkin aika suurta - sohva, jonka syliin mahtuu isompikin porukka. Välillä haaveilen sen kaveriksi valkoista tai muuta, mutta ainakaan vielä en ole hankkinut.
Sininen on minulla taas sellainen väri, jota en itselläni kovin helposti näe. En ole koskaan oikein pitänyt.
Kai minussa on aika iso osa jotain ituhippiä, kun oranssi iskee ja tukkakin on hennattu :D Näistä sinun blogin tunnelmista tykkään kuitenkin ihan hirmuisesti.
Toi on ihan mun lempimainos! Huippu.
ReplyDeleteHyvä, että olot on paremmat.
Värit on kyllä kummia, ne tulee ja menee miten sattuu. Mä olen oikeastaan aina tykännyt oranssista. Ennen kirkkaammista, nykyään vallalla enemmän poltettu oranssi. Siinä on jotain niin mua. Liikaa ei saa olla, mutta vähän.
Toi sun pöytä on ylisöpö!
oi, piti vielä lisätä, ettei mulla ole mitään hennaa, batiikkia eikä hippejä vastaan. Tulee vaan liikaa oma nuoruus mieleen, kun oli kaikkea tuota vähän liikaa:)
ReplyDeleteEasyjetillä pääsee halvalla Manchesteriin. Mihin osaan Walesia olet menossa? Manchesterin lentokentältä pääsee junalla suoraan esim. Chesteriin, joka on Englannin puolella, mutta Walesin rajalla. Sieltä on varsin hyvät junayhteydet varsinkin Pohjois-Walesiin. Junaliput ovat etukateen varaten halvempia ja muutenkin ruuhka-ajan ulkopuolella melko huokeita.
ReplyDeleteAnonymous, kiitos Easyjet vinkistä!
ReplyDeleteCelia, ihana ihana kuulla sinusta! Minusta on aina ihan mahtavaa, jos voi horjuttaa omaa tai jonkun muun mieltä lujaan piintyneistä käsityksistä. Väriasiat eivät ole yhtään vähäpätöisiä, joten hauska kuulla että onnellisella tavalla horjuttaa. Sitä samaa minulle on tapahtunut oranssin suhteen myös. Horjutus alkoi viime kesänä Espanjassa. Sen reissun jälkeen tuo oranssin flirttailu on alkanut muuttua jo pieneksi ihastukseksi.
Pilvitarha, no on sekin välillä käväissyt mielessä, että laittaisko lapun luukulle, kun tuntuu että toistan vain itseäni. Tästä blogista on kuitenkin tullut sellainen henkireikä, että en ole valmis luopumaan tästä vielä. Ja silloin kun itsekriittisyyden hetki käy liian kovaksi, muistutan itseäni, että harjoittelun ja hauskanpidon vuoksihan tätä teen :) Taisikin olla ensikerta, kun kerroin blogissani mistä olen kotoisin. Haluatko sinä kertoa, mistä naapurista?
piilomaja, mainio lahja anopilta jotenkin :) Ja oikein ison pullollisen, ha. Perehdytys ranskalaisuuteen!?
Rebecca, arvelinkin, että myös sinä tykkäät mainoksesta! Mä tykkään matkustella, mutta en oo sit pätkän vertaa mikään matkan suunnittelija! Täytyy tosiaan koittaa jaksaa katsella noita jatkoyhteyksiä. Easyjetillä löytyi tosiaan mahdollisia lentoja esim. Manchesteriin ja Lontooseenkin. Täytyy selvittää kummasta pääsee järkevämmin Cardiffiin, jonne olisin menossa. Välimatka lienee jotakuinkin samaa luokkaa noissa. Ja oranssista, pienessä mittekaavassa juu, hyvin pienessä. Niinku nyt vaikka tuon tarjottimen reunassa :)
Outi, kyllä hyviin hajuihin saa jämähtää! Sehän on vaan tyylikästä, kun oma tuoksu löytyy! Leivonnaiset jäähtymässä, kun vieras ei voinut jäädä pitkäksi aikaa - eli juurikin kuin mummoankan piiras, jonka joku ketku vei. Mun leivokset olis voinu napata vaan lintu, kun kakkoskerroksessa asun ja tikkaita ei just tuossa kohtaa oo :) Pöytäni on minustakin ihana. Huuto.netin löytöjä.
Kirjailijatar, nimenomaan, vuoristorataa. Kiva kun sinäkin tykkäät tuosta mainoksesta!
nuttula, ihan sama olo mullekin tuosta tulee. Nerokas mainos siis!
niina, pienissä määrin, kylkyl. Seikkailutuoksut ovat ihan parhaita! Minun seikkailutuoksuni on Gucci eau de parfum. Tujakka tapaus ja herättää minussa vähän ristiriitaisia tunteita, mutta aina silloin tällöin ihan pikkuisen laitan sitä, ja silloin tulee irti arjesta olo. Sen annostelun kans saa olla tarkkana, kun arvaan, että se yököttää monia.
kata, minullakin oli lyhyt mutta intensiivinen oranssi kausi ihan nuorena, ja sen ohimentyä en ole voinut sietää oranssia. Tuntuu siis ihan hyvältä, kun tuollainen kielteinen tunne lievenee ja voi taas kiinnostua oranssista. Ihanuutta odotellen :) Mun kultainen uutuusserkkuni :) sanoi mulle, että "jotain ääreismuikeaa voi odottaa kulman takana". Luotan siihen!
Merja, vitos-premieriä täytyykin nuuhkaista. Periaatteessa tykkään vitosen tuoksusta, mutta se raskaus arveluttaa. Siinä on just hyvästi puuta ja maskuliinisuuttakin, jota monesti kaipaan tuoksuun. Makeutta ehkä hitusen liikaa kyllä. Sulla on muuten tosi kiva maku kankaiden suhteen!
Jonna, ei varastanut :) Lauloivat vaan innokkaasti. Se on just hyvä, että jokaiselle on omat värinsä. Mulle sininen on väri, joka soittelee kelloja. Minä koen sen niin hyväksi ja suväksi ja kaikkea. Väliväreistä ehkä violetti on mulle paras. Ja vihreä kaikissa kulmissä sävyissä.
Hanna, juu, hyvä on. Nyt vaan koitan olla kieli keskellä suuta, hoppuilematta ja ahdistumatta takaisin. Armollisuutta itseäni kohtaan koitan harjoittaa, mutta en liian hanakasti. Lähinnä ajattelin keskittyä muuhun, kuin omiin fiilareihin. Poltettu oranssi on ollut mulle ihan pahin väri aina, mutta kas kas, jopa sekin vähän kiinnostaa. Tosin sellaisena vähän valkoisella taitettuna.
ReplyDeleteCelia, niinhän se just on, että oman historian värit herättää niin vahvat mielikuvat, että vaikea niistä on päästä eroon. Voisin varmaan jokaisen värin kohdalla liittää jonkin tarinan menneisyydestäni.
Inga, olen menossa Cardifiin. Ja minulla ei ole vielä oikein hajua, miten kauan junamatka ottaa Manchesterista tai Lontoosta sinne. Mutta sinullekin, kiitos vinkistä! Lentojen etsiskely jatkuu.
Eipä olisi kuvistasi arvannut että oranssi on ollut inhokkisi! Minun lempivärini, mutta pienenä en sietänyt.
ReplyDeleteTarjotin on ihana!
Ja nuo sulamassa olevat pullat huvittavat. Itse sulatin eilen auringossa ruisleipää.
Mun tekisi mieli yhtä hajuvettä aina vaan, en vaan raaski...kun mikään pullo ei mulla edes tyhjene!
Violetin manitsema tuoksu on ollut myös minun luottotuoksuni 15 vuotta. Mutta kun pullo (tämä on kolmas) tyhjenee, en taida enää hankkia. Seuraavan aika!
ReplyDeleteLiivia, oikeastaan on ihan väärin sanoa inhokki. Mä olen kuitenkin tosi kiinnostunut ja avoin yleensä värien suhteen. Oranssi on mulle vaan hyvin hankala väri, liikaa kielteisiä mielikuvia. Mutta sitten taas jokin väri, herätti se ihan mitä tahansa kuvia päähäni, saatta jossain olla tosi hehkeä. Se ehkä just tässä on tapahtunutkin, että olen oivaltanut kuinka hieno oranssi voi ollakaan. Olen höllännyt niitä kielteisiä mielikuvia. Tarjotin ON ihana! Olen ihan innoissani siksikin, kun en ole raaskinut niitä anemoneja ostaa. Onpahan nyt sit ainaskin tarjottimessa :) Mun iholle ei muutebn nuo vesituoksut käy laisinkaan. Eli vaikka tykkään muilla vaikka tuosta kyseisestä tuoksusta, en voi itse käyttää. Mulla taas hajuvesipullot kuluu. looraan niitä sumeilematta.
ReplyDeleteNo ketäpä sitä sitten toistaisi jos ei itseään;)
ReplyDeleteNäitä pienieleisiä kuvia katsoo niin mielellään, niistä välittyy kuitenkin niin paljon. Turhaan siis itsekritisoit.
Synnyin Haapajärvellä ja kasvoin Nivalassa. Enkä olisi ikinä uskonut palaavani mutta niin siinä vain kävi, samoilla seuduilla asun taas :)
Moi,
ReplyDeletekokeiles Chanelin Chance.
Miia (takavasemmalta minäkin :)
Kannattaa tarkastaa myös bussiaikataulut osoitteesta http://megabus.com/uk/
ReplyDeleteNuo bussit eivät ole nopeimpia mahdollisia, mutta äärimmäisen halpoja.
Pullon ja mainoksen ihastuttamana olen minäkin rakastunut melko moneen tuoksuun... kohtalokkain seurauksin! Minulla on aika herkkä nenä ja saan liian voimakkaista hajuvesistä päänsärkyä. Chanel 5 on ihan argh, vaikka se on niin niin nätti!
ReplyDeleteUskon, että jokaisesta väristä löytää sen kivan puolen, hyvän sävyn tai sopivan kaverin, kun antaa luvan ja mahdollisuuden katsoa (tämän sanottuani: en silti iki-iki-ikinä tule pitämään vaalean lilasta). Sinä oot löytänyt ihan mahtavia keltaisia ja oranssin sävyjä!