Tämä keskiviikko oli:
-lämpimän auringon
-ihanan postin (maalauksia kummitytöltä)
-positiivisen palautteen
-luultua suuremman palkan (voi helpotus, huh!)
-mattojen tuulettamisen
-hyvien ihmisten
-pahan siivon
-uuden hajuveden etsimisen
-päänsäryn
-yllätyssämpylän ja herkkucappuccinon
-monimetristen kankaiden
-kiireen ja juoksuaskelten
-rumien valokuvien (anteeksi, takaisin pokkariarkeen!)
-tomaatti-vuohenjuustokeiton keittämisen opettelupäivä.
Eilinenkään ei hassumpi ollut. Sen kruunasi elämäni ensimmäinen oikein ISO dyykkauslöytö. Täydellinen myyrän harmaa 40-luvun ihanuus löytyi lähistön roskalavalta. Hyvässä kunnossa, eikä ollut ehtinyt kauaa olla lavalla, joten puhdaskin. Ja kantoapuakin sain. Voisipa ihan sanoa, että aika nappihommeli! Nyt menee kodin järjestys uusiksi. Tilaahan tuolle ei olisi, mutta sitä tehdään.
Jessus mikä löytö! Siinä näette kaikki: se ON mahdollista! Onnittelut.
ReplyDeleteRanskan kielessä tuo väri on usein "vison", minkki. Tai näyttää ainakin silmääni siltä.
SOpu sijaa tekee - huonekaluillekin. Todettu on.
Ai joo, löysitkö uuden hajuveden?
ReplyDeleteNätti väri! Ei näy tuo sohvan alareuna kuvasta kunnolla. Onko siinä vain pienet, matalat jalat?
ReplyDeleteSinun koti on aina kaunein. Sen ei tarvitse kuin vain olla, niin se jo loistaa. Ihana onnisohva. Selvästi tarkoitettu, että löysit ja pelastit sen.
ReplyDeleteMinäkin jäin miettimään hajuvettä :)
Ei ole totta, tuonko ihanan sohvan löysit? Ihan mahtava löytö, niin kaunis ja sinulle sopiva. Ihan passeli.
ReplyDeleteEikä tämä nyt kyllä ollut minusta rumien kuvien päivä, ei sitten ollenkaan.
Ei näissä kuvissa kyllä mitään rumaa ole,päinvastoin!
ReplyDeleteMukavan kuuloinen päivä,paitsi ehkä tuo kiire ja päänsärky..ja aivan mahtava löytö tuo sohva! Vau.
Uusi sohva tosiaan! Kaunis.
ReplyDeleteKummityöltä postia, oi. Mulla menee vielä noin 6 vuotta, kun voin sellaista postia alkaa toivoa. Omaltani toki piisaa, mutta eri juttu, sillä sitä tosiaan piisaa!
heh, huippua! Itelle tulee aina vstaan lähinnärisukasoja ja muovinpaloja roskalavoilla.
ReplyDeletet. nimin. isoa roskalavalöytöä odotellessa.
Sulla on mahtavia mattoja ja mikä löytö! Varmaan tulee vähemmästäkin hyvä mieli.
ReplyDeleteOn jännä miten hyvät (ja pahatkin) asiat kasautuvat samoille hetkille. Meinaatko pitää molemmat sohvat samassa huoneessa?
piilomaja, joo nyt minäkin voisin liittyä niihin sisustuslehtien sivuille roskislöytöjä esitteleviin :D Mainiota kuulua tällaiseen viiteryhmään! Niin just, minkkihän onkin hyvä värin nimi. Otan käyttöön. On nuo minkit itselle sen verran tuntemattomia, etten ole tullut edes ajatelleeksi. En löytäny hajuvettä. En tosin vielä edes mennyt ostomielellä, pitää haistella jälkituoksutkin. Se on tarkkaa hommaa mulla tuo hajuveden ostaminen :)
ReplyDeleteKatjuska, no eipä näy ei, kun intointona illan viimeisillä valohetkillä vastavaloon kuvan nappasin. Siinä on matalat, palkkimaiset jalat. Lattian ja sohvan rungon välissä ilmaa vajaa 10cm. Väri on tosiaan ihana.
himalainen, sinä se sitten aina sanot niin kauniisti. Kiitos. Alan uskoa tuohon tarkoituksen ajatukseen, kun hommat meni tuon sohvan kohdalla niin justiin. Minäkin jäin miettimään hajuvettä.
Kirjailijatar, minulle se onkin passeli, mutta kun saisin sen vielä passeliksi tänne näihin neliöihin! Minusta on rumien kuvien päivä, ku heti välittömästi aloin ikävöidä järkkäriä, kun palautin sen takaisin. Yritin turhaan sovitella pokkarin räppänää nenälleni monta kertaa tuossa kuvatessani, ha. Kömpelöyttä.
niina, tuntuu hyvältä kun oli hyvyyttä tässä päivässä niin paljon. Takkuilun jälkeen se tuntuu ihan hirmu arvokkaalta. Pääkipu tuli ihan vain hajuvesistä, ja se meni onneksi aika nopsaan pois.
Liivia, tuo kummityttö on vasta 2 ja puol, joten ei sinun ehkä ihan kuutta vuotta tarvitse odottaa. Äidin apua postittamiseen ehkä vielä tarvitaan tässä muutaman vuoden ajan.
Hanna, kiva kun tykkäät matoistani. Minäkin tykkään. Sohvat on pakko pitää samassa huoneessa, koska muualle ne eivät mahdu. Mutta se miten ne tuohon olkkari/keittiöön yhdessä istuvat, onkin kiintoisa asia. Saas nähdä. Mä todennäköisesti pyöritän kaiken tässä nyt uuteen järjestykseen. Nuo sohva ovat sinällään varsin hauska pari. Ne ovat rakenteellisesti ihan samaa paria ja tyylillisesti sukua toisilleen. Keltainen on vaan ihan feminiininen ja harmaa maskuliininen. Luulen, että keksin niistä jotain hauskaa. Enkä mä aio jumittua mihinkään, jos jotain on heitettävä pois, jos liian ahdasta tulee, niin sitten heitän. Mutta aion harkita tarkkaan.
Mielenkiinnolla odotan mitä saat aikaan :) Meillä oli joskus kaksi sohvaa olkkarissa ja olihan niitten kanssa aika väkertäminen aluksi ennenkuin asettuivat. Taisi lopulta toinen päätyä makkariin.
ReplyDeleteMusta on kiva vähän venkslatakin huonekalujen kanssa. Ajatukset muhii päässä ja tavarat vaihtaa paikkaa. Nimim. 3 kertaa eri järkkä makkarissa puolen vuoden sisään
Hanna, luulen, että väkertämiseksi menee näidenkin kanssa. Mutta minusta on kiva ottaa tämä sellaisena positiivisena haasteena :) Mä annan nyt ensin kaikkien ihan pöljienkin ajatusten lentää mielessäni ja sitten niidne pohjalta alan hahmotella, mitä täällä alkais hommailemaan. Mä tykkään ihan hirmusti tällaisista prosesseista. Nää on melkein lopputulosta tärkeämpiä. Enkä mä kotiani niin vakavasti ota, etteikö välillä sais olla vähän hassustikin asiat. Taidetaan olla molemmat vähän samanlaisia venkslaajia sitten.
ReplyDeleteHieno löytö. Et ilmeisesti nähnyt Kallio-sarjan jaksoa, jossa samanlaisesta dyykatusta tuolista ryömi esiin hiiri :)
ReplyDeleteMatroskin, en nähnyt, kun minulle ei ole televiisioo. Mielessä kyllä kävi, mitä kaikkea tuollaisesta voisi hiippailla ulos :) Mutta ynnäilin, että kun sohva on siisti ja hyvänhajuinen, se on luultavasti ollut siistittä kodissa, ja kun se ei tosiaan ehtiny olla lavalla ku muutaman tunnin, ja siel ei ollu muutaku remontti/purkujätettä, luulen et ei elukat sellaisilla lavoilla niin viihdy.
ReplyDeleteIhan mahtava löytö! Jos tuntuu, että ei millään mahdu niin käänny puoleeni :) Pari viikkoa sitten ystävät olivat kylään tullessa bonganneet läheiseltä roskalavalta kaksi vanhaa lasista pariovea, lavalla oli tosin jo joku nainen mittanauhan kanssa :) Olin niin harmissani kun ehtivät toisen matkaan, mutta tyytyväinen tietysti, että päätyivät hyvään kotiin eivätkä kaatopaikalle. Pöyristyttävää suorastaan laittaa tuollaisia helmiä kaatiskuormaan, mutta onneksi kaupungissa taitavat aika nopeasti tulla napatuiksi hyviin hoiviin.
ReplyDeleteOh mikä löytö! Loistavaa kun osuit kohdalle ja pelastit, jes!! (tuuletusta) :D Hyvä lista myös, näyttää olleen aikas loistopäivä kaikin puolin, kylläpäs ilostutti kun vain lukikin täällä asti :)
ReplyDeleteMahtava löytö, onneksi satuit paikalle! Ja kuten jo aikaisemminkin todettu, sopu sijaa antaa - huonekaluillekin :)
ReplyDeleteUskomatonta, että tuollaisen aarteen joku on lavalle viskannut. Toivottavasti toiveissa edes oli, että päätyy vielä uuteen kotiin, eikä suoraa kyytiä kaatopaikan koristeeksi. Sinun ja sohvan onni totisesti oli sattumisesi paikalle. Minä bongailen vain rikkinäisiä mappikasoja lavoilta...
ReplyDeleteRebecca, oi minuakin kirpaisee puolestasi. Mutta tosiaan onneksi eivät ovet joutuneet kaatikselle. Se se vasta kirpaisisikin.
ReplyDeleteParolan, asema, kyllä piti vähän itsekin tuulettaa :D
Inka, ensi viikolla pääsen tuota sopua sovittelemaan ja laitan sitten kuvia, kunhan saan jonkun kivan järjestyksen laitettua. Nyt on taas ollut niin kiire, että sohvan miettiminen on vallan jäänyt.
Anniina, on kyllä uskomatonta, sillä kierrätyskeskus luullakseni hakee ilmaiseksi tuollaista tavaraa myyntiinsä. Mutta se oli nyt minun onneni, että heittivät. Soraa, betonia ja mappikasojahan se minäkin yleensä...