Minulla ei valitettavasti ole juurikaan mitään sanottavaa. Tai kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä se ei edes ole valitettava seikka. Kuunnellaan vaikka tämä.
Kauniita kuvia kuitenkin olet ottanu.Voimia arkeesi Tanja,toivottavasti väsymys helpottaa.Sanoit aiemmassa postauksessa että sinulle tapahtunut surullinen asia sattuu kohdalle vain kerran elämässä.Jäi mieleen,oli niin lohdullisen viisaasti ajateltu.
Olen odottanut uutta postausta. Olen ajatellut sinua kovasti. Toivonut hyvää. Ei tarvitse puhua pölöttää aina. Siis kirjoittaa. MIllainen musiikkivalinta! Toimii heti näin aamuseitsemältä.
Ääkäs, mitä täällä bloggerin kommentoinnissa taas tapahtuu! Sivulla lukee, että 5 kommenttia ja ne olen emailiini saanutkin, mutta ainakaan minulle ne eivät näy täällä kommenttisivulla. Jos siis teille muillekaan ei näy, niin älkää peljästykö, en ole heittänyt roskikseen mitään. Onpa outoa. No, vastailenpa silti...
Kristina, aren't they lovely! Blackbird's eggs.
Elisabeth, thank you. And sorry for not writing in English, I was too tired again, and had nothin special to say. In this post I'm actually just saying that - sorry, I have nothing to say.
Kiitos Rimpsukaisa! Nyt vähän matalapainetta pääkopassa. On hyviäkin asioita ja kyllä minä niistäkin osaan hetkittäin iloita. Innostus vain kertakaikkisen kateissa.
Piilomaja, voi sinnuu! Minäkin odotan, että postailuinto palaa, mutta ei sitä nyt väkisin saa palaamaan. En ole ottanut edes kuvia. Ajatukset nyt ihan muualla, eikä laisinkaan mitenkään jäsentyneesti, jotta niistä tekisi mieli mitään kirjoittaa. Hajalla olisi ehkä nyt aika hyvä sana kuvaamaan näiden päivien olotilaa. Välillä ihan hyvässä kasassa, mutta sitten taas toisina päivinä ihan katkonaista olemista.
Rebecca, kiitos paljon. Lämpö ja hieno aurinko ovat kyllä tehneet hyvää. Olen ollut paljon ulkona, mitä nyt töiltä olen ehtinyt. Olisipa sinua taas kiva nähdä. Olen muuten ollut kovin sosiaalinen parit viime viikot. Tuntuu, ettei huvita olla yksikseen typerien ajatusten kanssa. Nähdään mekin siis taas.
Olet ollut mielessä ja olen käynyt kurkkimassa täällä joka päivä.
Olen samaa mieltä ettei aina tarvi olla sanottavaa, kuvatkin riittävät vallan mainiosti. Itselläkin on just sellainen olo. Päässä myllää niin annan sit myllätä. Kyllä ne sanottavat sit jostain pulpahtaa takaisin kun on sen aika.
Jalavaterveisiä sinulle. Yritin myös saada jalavan vihreää kuviin, vaan en millään onnistu. Ajattelin, että jos ottaisin oksia lasiin, muistelin että sinulla oli jalavan oksia. Ja pyöräilemäänkin pääsin silloin, oikein pitkälle lenkille. Oli hyvä. Vähän myöhässä olen vain kertomassa, tuntuu, että olen kaiken ajan joka on ollut itsellä, viettänyt ulkona.
On tärkeää välillä vain olla ja keräillä voimia ja uusia inspiraatioita. Voimia sinulle.
those blue eggs have an amazing colour.
ReplyDeleteLovely pictures!
ReplyDeleteKauniita kuvia kuitenkin olet ottanu.Voimia arkeesi Tanja,toivottavasti väsymys helpottaa.Sanoit aiemmassa postauksessa että sinulle tapahtunut surullinen asia sattuu kohdalle vain kerran elämässä.Jäi mieleen,oli niin lohdullisen viisaasti ajateltu.
ReplyDeleteOlen odottanut uutta postausta. Olen ajatellut sinua kovasti. Toivonut hyvää.
ReplyDeleteEi tarvitse puhua pölöttää aina. Siis kirjoittaa.
MIllainen musiikkivalinta! Toimii heti näin aamuseitsemältä.
Olet ollut paljon ajatuksissa. Lämpöä ja valoa niin silmille kuin sielulle. x
ReplyDeleteÄäkäs, mitä täällä bloggerin kommentoinnissa taas tapahtuu! Sivulla lukee, että 5 kommenttia ja ne olen emailiini saanutkin, mutta ainakaan minulle ne eivät näy täällä kommenttisivulla. Jos siis teille muillekaan ei näy, niin älkää peljästykö, en ole heittänyt roskikseen mitään. Onpa outoa. No, vastailenpa silti...
ReplyDeleteKristina, aren't they lovely! Blackbird's eggs.
Elisabeth, thank you. And sorry for not writing in English, I was too tired again, and had nothin special to say. In this post I'm actually just saying that - sorry, I have nothing to say.
Kiitos Rimpsukaisa! Nyt vähän matalapainetta pääkopassa. On hyviäkin asioita ja kyllä minä niistäkin osaan hetkittäin iloita. Innostus vain kertakaikkisen kateissa.
Piilomaja, voi sinnuu! Minäkin odotan, että postailuinto palaa, mutta ei sitä nyt väkisin saa palaamaan. En ole ottanut edes kuvia. Ajatukset nyt ihan muualla, eikä laisinkaan mitenkään jäsentyneesti, jotta niistä tekisi mieli mitään kirjoittaa. Hajalla olisi ehkä nyt aika hyvä sana kuvaamaan näiden päivien olotilaa. Välillä ihan hyvässä kasassa, mutta sitten taas toisina päivinä ihan katkonaista olemista.
Rebecca, kiitos paljon. Lämpö ja hieno aurinko ovat kyllä tehneet hyvää. Olen ollut paljon ulkona, mitä nyt töiltä olen ehtinyt. Olisipa sinua taas kiva nähdä. Olen muuten ollut kovin sosiaalinen parit viime viikot. Tuntuu, ettei huvita olla yksikseen typerien ajatusten kanssa. Nähdään mekin siis taas.
Olet ollut mielessä ja olen käynyt kurkkimassa täällä joka päivä.
ReplyDeleteOlen samaa mieltä ettei aina tarvi olla sanottavaa, kuvatkin riittävät vallan mainiosti. Itselläkin on just sellainen olo. Päässä myllää niin annan sit myllätä. Kyllä ne sanottavat sit jostain pulpahtaa takaisin kun on sen aika.
Tykkään kovasti taas kuvistasi! :)
Whatever you are photographing, is wonderful and gives a warm-home-feeling.
ReplyDeleteThank you!
PS what is on the 2nd pic?
Mutta kuvat puhuvat myös.
ReplyDeleteJalavaterveisiä sinulle. Yritin myös saada jalavan vihreää kuviin, vaan en millään onnistu. Ajattelin, että jos ottaisin oksia lasiin, muistelin että sinulla oli jalavan oksia. Ja pyöräilemäänkin pääsin silloin, oikein pitkälle lenkille. Oli hyvä. Vähän myöhässä olen vain kertomassa, tuntuu, että olen kaiken ajan joka on ollut itsellä, viettänyt ulkona.
On tärkeää välillä vain olla ja keräillä voimia ja uusia inspiraatioita. Voimia sinulle.
Voi miten kauniita kuvia! Missä törmäsit linnunpesään? Näyttää aivan epätodelliselta:) Ja onneksi aina ei tarvitse sanoja!
ReplyDeleteAina ei tarvitse olla sanottavaa ja silloin onkin parempi olla hiljaa kun ei ole.
ReplyDeleteMinkä linnun munia? Kauniita.