kotona taas

Keskiraskas väsymys ja jonkinlainen sumutunnelma ovat olleet vallitsevat olotilani viime päivinä. Ei niinkään surullinen mieli, hämmentynyt ja väsynyt vain. Olen saanut kyllä onneksi levätä. Joku on minulle joskus vihjannut, että ongelmani olisi, etten anna itselleni lupaa olla jouten. Torjuin näkemyksen silloin, mutta nyt olen alkanut ajatella, olisiko väittämässä sittenkin perää. Vaikka selvällä järjellä tajuankin, että nyt saan olla juuri niin vetämätön kuin haluan, oikeastaan juuri nyt kannattaisikin olla - olenhan lomalla ja hankalan asian jälkimainingeissa - mihinkään ei ole aivan pakko ryhtyä, niin silti poden pienimuotoista ahdinkoa asioista, joihin voisin tarttua. Toisaalta, olen tietoisesti koittanut vaientaa noita typerän vaateliaita pitäisi-voisi-kannattaisi -ääniä, ja ajatellut, että antaapa triviaalien velvollisuuksien odottaa. Niitä voi aivan hyvin tehdä hitaastikin, jopa jättää tekemättä. Nyt olen siis vain loikoillut, ulkoillut ja lukenut lähinnä. Ihmeen verkkaisia päiviä. Ja nyt kun tämän tähän kirjoitan, tajuan, että nämä ovat olleet myös hyviä päiviä. Tarpeellisia päiviä.

Vaikka lihaksissani ei ole vetoa ja pääkin tuntuu melko kumealta, minulla on sellainen jännä tunnelma, joka on joskus jonkun hyvän ja innostavan edellä. Kunhan ensin tästä väsystä selviän. Pää on täynnä ajatuksia, muistoja, tunnelmia. Myönteisiä ja kielteisiä oloja. Ja näissä mielentiloissani tajuan, että kaikki tuo voisi olla ihan parasta materiaalia vaikka minkälaiselle prosessille. Mielen hämmennyksen lisäksi käsilläni on yhtäkkiä myös vanhoja valokuvia lapsuudestani ja kauempaakin, ja vaikka mitä muuta kiehtovaa dokumenttia ja lippua ja lappua. Osa vielä matkalaukuissa. Jonkin verran olen käynyt noita läpikin, pikkuisen sekavin tuntein, ja tuntuu, että monikin noista voisi olla portti johonkin aivan ihmeen kiehtovaan tarinaan. Vielä en tiedä, enkä edes huolikaan tietää, mitä se olisi.

Olen myös suoltanut juttujani, puhunut paljon, varsinkin yhdelle vallan hienolle ihmiselle. Välillä tuntuu ihan hölmöltä, mietin että mistä näitä juttuja oikein piisaa. Mutta olen hyvin onnellinen, että minua kuunnellaan ja siitä että saan aina vastaukseksi jotain sellaista, josta ilahdun ja joka tuntuu pitävän ajatukseni liikkeessä. Ja olen myös aivan riemuissani jokaisesta kiinnostavasta jutusta, joka ei liity millään tavalla minuun, joka vie ajatuksiani pois oman napani ympäriltä.

Kuviakaan en ole ottanut yhden yhtään. Ja kumma kyllä, siitä en ole edes huolissani. Kohta palaan taas kameran taa, ja kuka ties, nappailen jotain innostavaakin.