Oi, kuinka on ollut mukavaa, kun mahtavat ystävät ovat olleet kylässä. Tänään on laitettu petivaatteet läjään ja juotu viimeisiä kahveja. Haikeaakin on, kun ei taas tiedetä milloin nähdään. Mutta nyt odotan yhtä ihanaa saapuvaksi, ikävä on jo häntä. Hyvät hetket jatkuu siis. Vieläpä viikonlopuksikin on tiedossa vapaata ja kaikkea kivaa. Miten tästä elämästä yhtäkkiä tulikin näin lystiä!
~~~
Pöydälläni on kukkia, kaapissa kaksi pakettia herkkukahvia, keksejä ja ihanaa lemon curdia. Kirpputoriretki toisen esteetikon kanssa oli antoisa. Naurettavan pienellä rahalla muutama tosi nätti ja jopa tarpeellinenkin juttu. Yksi ihana mekko jäi kaihertamaan mieltä. Pieni se oli, oli se. Hirmusti pitäisi laihtua, jos siihen meinaisi mahtua. En taida haluta. Sitä paitsi tänään sain kuulla olevani kaunis, se ilahdutti mieltä. Eihän silloin tarvitse muuttua miksikään? Hassu turhamaisuus.
Kunpa se olisikin noin yksinkertaista, että kun toinen sanoo jotain positiivista, olisi se yhtäkuin olla tyytyväinen itseensä. Kyllä se tyytyväisyys lähtee kuitenkin aina oman päänupin sisältä vaikka muut sanoisivat mitä. Ei sillä, ei ne kehut haittaakaan tee. Kyllä siitä aina riemun osaa repiä. :)
ReplyDeleteJoskus elämästä tulee yhtä lystiä kertakaikkisella nurkan takaa tulevalla ryminällä. Eikö olekin hienoa?!!
ReplyDeleteKaunis ja pirteä kuvasarja! Ihailen sitä kuinka osaat aina ottaa niin tunnelmallisia kuvia.
ReplyDeleteKuvat ja teksti sai mut tosi hyvalle tuulelle. Ihanaa pienta juhlaa ja pienia ilahduttavia asioita. ;)
ReplyDeleteSama kuin edellisellä, tulipa spontaanisti hyvä mieli tästä! Kehut ovat tarpeen siinä missä peilitkin - tokihan tyytyväisyys omaan ulkonäköön lähtee omasta päänupista, mutta kehuilla ja peilillä siitä voi varmistua :)
ReplyDeleteHienoa, että teit löytöjä! Se on mahtava tunne.
ReplyDeleteTiedätkös, yksi juttu minkä aina teen blogiisi tullessani...luen sun kuvien nimet. Posto, hmm, se aiemmin mainitsemasi. Piti ihan googlata. Vaikuttaa hyvältä! Ja näyttää myös.
Lemon curd on IHANAA!! Teetkö sitä itse?
Kiitos kauniista blogistasi. Pahoitteluni, että kommentti jää usein jättämättä, vsikka täällä käynkin ihailemassa ihania kuviasi ja lukemassa...
ReplyDeleteJa pakko kirjoittaa vielä, olet kaunis! Taisin nähdä sinut kesäkuussa porvoolaisessa pikkukahvilassa? Olen varma että se olit sinä! Olithan..? Taisi ehkä olla jopa sunnuntaina 13.6. (piti tarkistaa, tein nimittäin kahvilakäynnistä oman postauksen). :D
Oi Posto, me oltiin siellä just viikko sitten ja syötiin pasteis de natat, ihan parasta.
ReplyDeleteMusta tuntuu, että ostan kirppareilta aina liian pieniä tai suuria vaatteita. Aina pienentymisen ja suurentumisen varaa.
Ihania nämä kuvat, kuin jostain elokuvasta, jossa haluaa olla mukana.
En lakkaa kuolaamasta tuota laukkuasi, yksi kauneimmista laukkuyksilöistä minkä olen tavannut.
ReplyDeleteKirppiksellä minäkin luuhasin pitkästä aikaa. Löytyi vaikka mitä, ja mua harmittaa yksi hyvästä mustasta nahasta käsintehty kirjekuorilaukku jonka jätin. Vain vitosen olisi ollut. VUorikin oli niin kaunis....mutta kun niin harvoin pääsen ulkoiluttamaan mitään kirjekuorimallista, aina pitää raahailla hirveitä roinamääriä mukana.
Se olisi ollut hyvä lahjakin jollekin. Oi voi.
Katjuska, minusta on mukava ajatella, että asia voisi olla noin yksinkertainen. Monet asiat ovat :) Ehkä kyse on painotuksesta. Oman päänupin jumit vastaan oma vastaanottavaisuus. Mutta riemut revitään joka hiiskatin kohteliaisuudesta!
ReplyDeletepiilomaja, on on!
Susanna, minä tahtoisin osata ottaa vielä tuhat kertaa tunnelmallisempia! Opettelen. Sitähän tämä.
iTkUpiLLi, ihana kuulla että onnistun levittämään tästä nurkan takaa rynnivästä hekumamielestä etemmäksikin. Jee!
Rinna, ihan totta puhut, kumpaakin tarvitaan, kehuja ja peilejä. Oma pää saa niistä sitten muodostella sopivan kuvan. Puheen tasolla minusta kannattaa aina pitää pikkuisen kehumieltä yllä, niin kaikilla hyvä mieli. Sanot just hyvin, myönteisesti (siitä tykkään), että "kehuilla ja peilillä siitä voi varmistua". Nimenomaan - varmistua.
Hanna, ihanaa että luet nimet! En tosin panosta niihin, läiskäsen aina ekana mieleen tulevan, mutta silti minusta niillä pitää olla nimet :) Iha joskus jää nimeämättä. Teen mielelläni lemon curdini itse, mutta tuo on kaupan tavaraa. Ne ovat monesti huonoja jankkeja, mutta tämä sattui olemaan ika hyvää. Tosin haaveilen itsetehdystä...
Katri, älä toki pahoittele, an pahastu laisinkaan. Toki on kiva kuulla lukijoista, mutta vapaus kurkkia sanomatta mitään on minusta tärkeämpää. Kiva kuulla sinusta kuitenkin. Mutta arvaas, en ole käynyt tänä kesänä Porvoossa ollenkaan, joten en se minä voinut olla, hassua. Minulla on ehkä kaksoisolento, joka kahvittelee Porvoossa. Pitäisikin mennä.
Celia, nop portugalilaiset vaniljakreemileivonnaiset ovat ihania! Pääti heti opetella tekemään. Ja kahvi tuolla oli ihanaa! Ja seura. Ja sitten siellä oli vain italialaisia ihmisiä, niin oli ihan ulkomailla olo. Oli ihana kuunnella heitä. Sanot ihanasti kuvistani! Kiitos!
Liivia, tuo laukku onkin ihana, minustakin. Ja kun se on nahkaa niin se vain säilyy ja säilyy hyvänä. Pikkasen kahvat ovat kärsineet kiinnityskohdasta. Pitäisi pitää armaasta laukusta parempaa huolta. Kirjrkuorimallit ovat haasteellisia - niin tyylikkäitä, mutta niin liian pieniä ja littanoita. Minäkin raahaan mukanani aina ihan älyttömän määrän rompetta. Ja mulle pitää aina olla kädessä kannettava, en ole olkalaukkuihmisiä ollenkaan. Joskus koitan, mutta olo kotoisampi, kun kädessä heiluu laukku.
ReplyDeleteJäin tuijottamaan oikeanpuoleisen ystäväsi kertakaikkisen ihastuttavaa ruskeaa tunikaa/mekkoa (?)
ReplyDeleteMistä moinen mahtaa olla hankittu, löytyisiköhän vielä jostain?
Marikki, sinä! Ihanaa kuulla sinusta :) Oikeanpuolimainen olen minä ja siksipä osaankin helposti kertoa, että mekko on ihan tylsästi vaan H&M:ltä, monen vuoden takaa. Se on ihan tosi hyvä puuvillakolttu, ihan lempparini. Ystäväni sen alunperin osti ja kun se ei ollutkaan hänen makuunsa, sain sen häneltä.
ReplyDelete