To like it or not? Red is not an easy colour at all. But somehow it's been starting to inspire, fascinate and provoke me again. Apparently red is flirting with me. Let's see what happens.
***
Sorry for not writing in English lately! Being not so virtually social these days I've been posting very quickly.
Omakuvassasi on hienoa 60-luvun fiilistä. Tykkään.
ReplyDeleteMulle punainen on edelleen pienissä määrin siedettävä. En päälleni laita kuin essuissa. Joku kaunis tumma viininpunainen ehkä menisi.
On kaunis kuva sinusta. Kauniit levolliset kasvot.
ReplyDeleteMinä tarvitsen just tuon pienen verran punaista, tykkään näistä kuvista aivan valtavan paljon.
Tykkään ihan hirveästi tuosta omakuvasta, sielukas ja kaunis. Ja siinä on todella 60-luvun fiilis.
ReplyDeleteIhanat varpaankynnet kuin puolukanmarjat. Vähän kylmällä taitettu punainen on kaunis...Punaista en oikein osaa ajatella keväällä mut näin loppukesän tummeneviin iltoihin pienenä ripauksena tai esim. hameessa kyllä ja senkin pitää olla tietynlainen aika napakka esim. mini. Vihreään, tummasävyiseen mulla on samanlainen suhde kuin punaiseen.
ReplyDeleteOmakuva on kaunis, luonteikas.
Merja, omakuvassani tukka on likainen ja nassu meikittä :) Mutta punainen viltti ikkunalasin takana antaa paljon anteeksi. Kumma homma tuo punainen. On se kyllä kinkkinen väri. Valokuvissa minusta erityisesti. Mulle menee kirkaskin punainen, kunhan se on sellainen todella todella kylläinen ja uhkea, matta, ripauksen kylmä. Riippuu tietty materiaalista, missä se on. Ja kunhan sitä ei yhdistä vihertävään, kulahtaneeseen mustaan. Viininpunan sävyjä olen aina kammonnut, mutta nimenomaan sellainen nyt minua houkuttaa. Mä olen aina pitänyt sitä kunnaninsinöörin akryylineulepaidan värinä. Mutta nyt siitä yhtäkkiä tuleekin mieleen Pariisi, ja Ranskastahan minä tykkään. Himoan jotain sellaista lämmintä, hyvin ruskeaa viininpunaista.
ReplyDeletehimalainen, kiitoskiitos! Minulla onkin levollinen olo. Silmäpussit tosin kertovat liian vähistä yöunista. Mutta henkisesti levollinen olen. Se tuntuu hyvältä kaiken riepottelevan jälkeen.
Liivia, tuo 60-luvun fiilis tuli kyllä ihan puskan takaa mulle :) En itse huomannut sitä ensin ollenkaan. Mutta aika hauskaa, hyvä ja kiinnostava vuosikymmen tuo monessa mielessä.
Johanna, puolukassa onkin aika hyvä sävy. Juu, ei punainen kyllä keväisin kolkuttele minunkaan mieleen. Minustakin vihreä on haasteellinen väri. Siitä tosin löytyy helpommin mieleisiä sävujä minulle, harmaalla taitettuja, mutta kirkaat ja kovin keltaiset, puhtaanpuoleiset vihreät kierrän kaukaa. Tummat vihreät ovat sitten taas minusta ihania.
ReplyDeleteJohanna, puolukassa onkin aika hyvä sävy. Juu, ei punainen kyllä keväisin kolkuttele minunkaan mieleen. Minustakin vihreä on haasteellinen väri. Siitä tosin löytyy helpommin mieleisiä sävujä minulle, harmaalla taitettuja, mutta kirkaat ja kovin keltaiset, puhtaanpuoleiset vihreät kierrän kaukaa. Tummat vihreät ovat sitten taas minusta ihania.
ReplyDeleteLaulan kuoron mukana: omakuva on todella kaunis, sinä olet kaunis. Pieni rusketuskin pukee sinua niin - puhumattakaan sisäisestä hehkusta jota on nyt selvästi nähtävissä...siitä se punaisen hinkukin johtuu. Täti tietää.
ReplyDeletePalaan vielä katsomaan. Oikein suurennettuna katson tuota ekaa. Siinä on semmonenkin hieno juttu että oikean reunan väri on minusta aivan sama kuin silmiesi väri.
ReplyDeleteviolet, ihanasti sanot. Kiittelen iloisena. Tuo reunan sinisyys on totta tosiaan ihan samaa sävyä kuin silmäni ovat. Sitä ihmettelen, miten tuo silmien sinisyys voi peilautua tuosta punaisesta viltistä lasin takaa noin hyvin. Mutta ihmeitähän tapahtuu :D Olen ajatellut viime aikoina sitä sinun lasikuulajuttua.
ReplyDeleteElä ihmeessä! - kuten se yksi (hyvä) Hilkka Olkinuoran kirjakin.
ReplyDeleteNe lasikuulat...asiaan voi suhtautua kahdella tavalla: joko niitä todella alkoi "ilmestyä" (ihme!) tai sitten - asioiden summana - aloin nähdä (eikä ihan pieni ihme sekään!).
Parasta; en voi katsella, kosketella lasikuulia ajattelematta suhteemme alkuaikoja.
Hurmaavat silmälasit! Työkaverillani on hieman samanlaiset.
ReplyDeleteJa itse pidän punaisesta mukavana korostevärinä, voimakas ja syvä punainen on pienissä määrissä upea ja energinen. :)
hietzu, mua alkoi nyt naurattamaan, kun mainitsit silmälaseitani. Nehän ovat olleet siitä kummalliset, että moni tykkää niitä kommentoida, yleensä positiivisesti. Mutta sunnuntaina eräs vanhempi mies kahvilassa tuli sanomaan, kun tämä ed.postissa mainittu ihana otti minusta valokuvia, että "ota pois nuo silmälasit, ei ne sinua komista". Oltiin vähän huulet pyöreinä. Itse tykkään näistä, mut nää menee pian vaihtoon, kun ovat niin huonossa kunnossa. Mistähän löytäisin yhtä mieleiset?
ReplyDeleteVarpaankynsissä,kesät talvet.Muualla en rehellistä,kirkasta punaista osaa käyttää itselläni.Jouluna vältän,on liian ilmeinen,tylsä silloin mutta syksyllä kieltämättä kiehtoo eniten.Viininpunainen mekko odottaa syksyä ja yhdet tiilenpunaiset korkkarit kaipaa käyttöä.
ReplyDeleteTänään aamulla vedin punaisen aamutakin päälleni, tähän asti se on ollut liian kuuma. Väri tekee siitä vielä oikein erityisen lämpöisen. Ja varpaankynsissä sama sävy, tietty. Samaa kirkasta punaista on myös uimapukuni. Tänä kesänä olen ostanut myös yhden punaisen minihameen. Muuta punaista ei vaatekaapistani löydy.
ReplyDeleteAstiakaapista kylläkin! Ja lakanoista. Niin ja pyyheliinoista.
Aika monesta paikasta siis!
Omakuvasi on kivalla tavalla erilainen, jalkakuva tutulla tavalla hyvä!
Hienot kuvat! Tykkään sun söpöistä sieraimista, nenänpielistä. En tiedä miksi ne osuu silmään :)
ReplyDeletePunainen on haastava. Olen siitä aina tykännyt värinä, mutta sitä on monesti hankala yhdistellä. Jänniä nämä värihimot.