Tämäkin päivä taas ranskalaisin vahaviiksiviivoin:
~~~
Heräsin tuntia ennen herätyskelloa ihan virkeänä, mutta päätin nukkua kellon soittoon. Herätyksen pärähtäessä olin ihan väsy, ja nukuin lopulta aivan liian pitkään. Tyypillistä.
~~~
Aamupäiväkahvit hyvässä seurassa, Rebecan kanssa. Leivoin pikaisesti omenapiirakan. Kaneli tosin oli loppunut.
~~~
Tuskailin/tuskailen edelleen kotonurkkieni kanssa. Jonkinmoinen tympäännys. Mutta eipä mitään, keksin juuri jotain uutta, kohta mittailen taas. Ruokin tympäännystäni selailemalla vanhoja sisustus-Ellejä, niitä brittiläisiä, joiden taitosta, paperilaadusta ja lähes joka numeron sisällöstä tykkään kovasti.
~~~
Facebook sai minut muistelemaan ala-asteaikoja. Kaikkea hassua muistui mieleeni.
~~~
Tulinen, muheva linssikeitto teki minusta ahmatin. Oi mitä herkkua! Upotin keittoon leipäpalasia ja söin hyvällä ruokahalulla ja suurella nautinnolla.
~~~
Olen nilkuttanut moneen otteeseen väliä koti-paperinkeräysloota-koti. Onneksi loota on ihan vieressä.
~~~
Kun saan vaatehuoneen siivottua ja huonekalut paikoilleen, ompelen pari uutta tyynynpäällistä. Verhoihinkin pitäisi vähän panostaa. On se kummaa hommaa, kun muille noita verhoja on ihan yksinkertaista suunnitella, mutta omissa ikkunoissa roikkuu ihme rätit, joiden sivujakaan ei ole päärmätty. Nolo.
~~~
Luin tänään itsekseni ääneen ranskalaista naistenlehteä (jonka myöhemmin kiikutin sinne keräykseen). Ranskantaitoa olisi viisasta ja mukavaakin oikeastaan verestää. Se on kieli, joka sopii suuhuni.
~~~
Postaan inflaatioriskillä jälleen kerran lähikuvan ruppasista kukinnoista. Minua nuo sykähdyttävät aina vaan (mieleeni tulee, että rumuuteen silmä tottuu, kauneus sykähdyttää aina). Mutta arvaan, että jokunenkin lukija jo miettii, että eikö hiiskatti tuo muuta keksi. Minä kuuntelen hyvät levytkin monen mielestä liian moneen kertaan peräjälkeen läpi. En ole helposti kyllästyvää sorttia.
~~~
En saa millään mieleeni pienen espanjalaisen satamakaupungin nimeä, josta menin laivalla Tangeriin. Laiskuuttani en ole jaksanut tsekata kartasta.
Oliko se kenties Ceuta? En mäkään muista, enkä jaksa tarkistaa. Väsyttää niin että järki lähtee.
ReplyDeleteEi kai se Ceuta ollu, pakko katsoa jo karttaa!
ReplyDeleteTarifa!
ReplyDeletehttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tarifa
Meinasin huutaa Ceuta koska olen itse mennyt siitä!
ReplyDeleteEikös se Ceuta ole se Marokon pään satamakaupunki? Muistaakseni vaihtoehdot mennessämme Marokkoon olivat: Tarifesta Ceutaan tai Tarifesta Tangeriin.
ReplyDeleteespanjan satamakaupungeista en osaa sanoa mitaan, mutta tykkaan hirveasti naista sun ruokapoyta/kuppikuvista :)
ReplyDeleteNo perskules niin onkin. Ja sitä paitsi minä olen ollut Tetouanissa enkä Tangerissa.
ReplyDeleteMutta ehkä Ceuta on sitten Tetouanin lähellä koska se on kauhean tuttu nimi.
Kaunita kuvia ja sanoja. Tarkoitan sanoa, että taas oli iloa katsella ja lukea, KIITOS!
ReplyDeleteJA kiitos taas kutkuttavan tutunoloisista tunnelmista Tekstiiliope -lehdessä. :)
Johanna
I miss your english texts..
ReplyDeleteVisiting your blog is like a petite treat.
Viihdyn täällä! :) Kuvissa ja teksteissä.
ReplyDeleteAlgeciras? Ceuta on Marokossa mutta kuuluu Espanjalle. Satamakaupunki.
ReplyDeleteOotko asunut jossain ulkomailla? Sun englanninkielisiakin teksteja on ilo lukea. Ja kuvat - aina ihania. Vaikka sitten rupsahtaneista kukista, niistakin saat kaunista.
ReplyDelete