Postini kuvat eivät ole tänään näin uhkeat, kesäiset ja juhlallisen pinkit nuhasta punoittavan nenäni kunniaksi. Eivät oikeastaan ollenkaan siksi, vaan ihan OIKEASTI iloisesta syystä – mieleni tekee juhlistaa riemastuttavaa yhteistyötä Piilomajan Katin eli Violetin kanssa laittamalla tänne jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja mehevää väriä, pikkukengät ja ilmapalloja. Meillä on nyt yhteinen blogi, Dubletti. Avajaisia vietetään tänään. Työnjakomme on se, että minä kuvaan ja Kati kirjoittaa. Tervetuloa Dublettiin!
~~~
Today is a festive opening of a new blog-baby which is a co-operation of me and Kati aka Violet from Piilomaja . I take the photos and Kati writes. Texts are only in Finnish, but you all are warmly welcome to enjoy. Baby's name is Dubletti. Hurrah!
Kuulostaa mahtavalta, onnea!! :)
ReplyDeleteJeeeeeeeeeeeee!
ReplyDeleteSinne jo löysinkin Piilomajan kautta ja nautin oikein, hvyä idea!
ReplyDeleteKiitos teille, ihan jee-meiningeissä täälläkin (vaikka sängyn pohjalla, läppäri mahan päällä), piristää muuten kummasti virustautilaista tää koko homma; ihana Kati ja kaikkien teidän kommentit.
ReplyDeleteKävinkin jo tuolla Dubletissa; hieno idea! Kovin kaunista siellä oli.
ReplyDeleteMainio Dupletti olette Violet'n kanssa!
ReplyDelete-Anne
Kävin kurkkaamassa hienoa yhteistyötänne, tykkäsin. Hetken pysäyttävä tunnelma Dubletissa, niin kuin omassa blogissasikin. Parasta juuri silloin, kun haluaa katkaista päivän hektisyyden.
ReplyDeleteSinulla on muuten kauniita pöytäliinoja. Olen tällä hetkellä vakuuttunut, että kahvi maistuisi paremmalta, jos se katettaisiin pöytäliinalliseen pöytään. Mutta en omista pöytäliinaa.
Outi ja Anne, lämpökiitokset kumpaisellekin!
ReplyDeleteAida S. olen iloinen tuosta mitä sanot arjen keskeyttämisestä, siihen nimittäin tähtään. Niin omassa elämässäni kuin täällä, tai siis nyt NÄISSÄ blogeissakin. Pienet pysähdykset tekevät niin hyvää. Ne ovat ihan suorastaan itsetarkoituksellisia. Ilman niitä arjessä puurtaminen olisi karumpaa.
Ja hei, kangaskaupoissa on paljon mahtavia pöytäliinakankaita, siis ihan tavallisia puuvillakankaita. Ja jos et itse ole ompelunaisia, useimmissa kangaskaupoissa kankaat ommellaan kyllä liinaksi. Ja sitten parhausasiahan on kirpparit. Niissä liinat ovat monesti vaan ihme mytyissä, oon huomannu. Mä en yleensä, totta puhuen, edes pidä liinoista, mua ärsyttää ne roikkuvat helmat, mutta välillä näyttää niin hyvältä, kun se päydän päällys onkin erilainen. Liinan jälkeen taas paljas pöytäkin tuntuu hyvältä.
Aivan samoin minä! NImittäin haen blogieni kirjoittamisella (ja muiden lukemisella), sellaisia pysähdyshetkiä.
ReplyDeleteMarraskuukin voisi olla suorastaan ankea jos sitä alkaisi siinä mielessä ajatella ja tarkastella.
Mä olen, Piilomaja (mua nyt naurattaa sua "puhutella näin", kun tulee se Maijjan uni mieleeni) kyllä sitä mieltä, että marraskuu, ja samaan syssyyn myös joulukuu, ovat tarkastelukannasta riippumatta ankeita :) Nyt mua erityisesti kyrsii, kun tuli lunta. Tää on minusta pahinta. Tuo loskalumi, jota se väistämättä tähän aikaan vuodesta on saa mut melkein raivotilaan. Tällöin niitä pysähdyksia erityisesti tarvitaan!
ReplyDeleteMinulla ei siis ole mitään lunta vastaan, mutta lumi marraskuussa ja lumi tammi-helmikuussa, hmm, siinä on iso ero. Sitä paitsi nyt ei ehtinyt olla niitä kuulaita pakkaspäiviä, jolloin kaikki maa ja lehdet ja puut ja kaikki ihanuus olisi vain kuorrutettuna pelkällä kuuralla.
Kunnon marraskuun kiiltelevä pimeys, joka aamuun mennessä olisi muuttunut harmaisiin jäähilesävyihin, siitä kyllä tykkäisin.
Olettepa ahkeraa väkeä!
ReplyDeleteIt would be lovely if you enabled the translation for English for such readers.
ReplyDeleteIloista yhteistyötä ja tietenkin onnittelut Dupletista!
ReplyDeleteMukavaa cviikonloppua!