Aamupäiväkävelyltä palatessani meinasin kävellä postilaatikon ohi, tai en mitään meinannut, vaan ihan talssin reippaasti ajatuksissani ohi. Rastas vissiin mielessäni, no kuiva ja puhdas nenäliina ainakin. Kotiavainta taskusta kaivaessa jäin kuitenkin miettimään, että jotain unohtui. Rämmin takaisin laatikolle – ja kas, Toastin Joulu! – katalogi, jota en ollut osannut edes odottaa. Eikä yhtään laskua, hyvä. Jäykkäjalasta huolimatta vinttauduin portaat ylös varsin vauhdikkaasti. Moikkasin naapurin vähän huolimattomasti postipinkka kainalossani, onneksi ei useinkaan tarvitse jäädä jaarittelemaan (tämä ei entisessä kodissa olisi onnistunut, silloinen naapuri oli oikea verenimijä ja minä aivan liian kiltti), huomioin kuitenkin tyylikkään duffelinsa.
Ja taas minua melkein nolottaa, mutta samalla riemastuttaa ja innostaa, tämä Toast siis. Riemastuttaa. Mutta tämän hehkutus vähän mietityttää. Onhan tämä jo ihan tuttu juttu, mutta minä en vaan kyllästy. Tässä on jouluestetiikat niin kohdillaan. Olen vähän väliä tuijottanut noita kuvia kovasti ihastellen.
Ja muutenkin on tunnelmissani kehumista. No on jo aikakin! Illaksi on hyvää tiedossa rakkaimman ja yhden uuden ihmisen kanssa.
Silmän- ja sielunruokaa Toastin kuvasto tarjoaa, mutta tilaako joku niiltä myös jotain?.. Mä ainakin antaumuksella ahneesti selasin tuon kauniin ja tunnelmallisen kirjasen, muttei ole ajatustakaan tilata mitään eikä oikein jää edes sellainen olo, että olisi jotain tilattavaa...
ReplyDeleteRavintola vaikuttaa lupaavalta graafisine ilmeineen kaikkineen. Palaathan tekemään ruokakritiikin.?
Nämä sun kuvat, Toast katalogi pääsee edukseen! Voi kun tuo joulukuvasto tipahtaisi tännekin, koteja tuli kyllä kolme, joten voilla olla, että kiintiöni ylitetty. Hei, mullakin kynsissä mustaa :) Tuosta ravintelista olen kuullut pelkkiä kehuja, koskaan en ole kyllä itse käynyt. Ihanaista iltaa!
ReplyDeletemaijanmaja, minä kyllä tilaisin, jos minulla olisi varaa! Onneksi ainakin vielä tarjoavat silmänruokaa maksutta. Minusta se on kyllä ihmeellinen homma. Antaumuksella sen täälläkin ahmin. En ole ihan varma, palaanko ruokakritiikin kanssa. En tykkää kuvata, kun syödään ja nyt minulla ei ole edes kameraa, jota kannataisi ottaa mukaan tuonne. Mutta hei, voinhan tulla tänne kommenttilootalle tulla kertomaan, mitä söin ja mikä oli fiilis.
ReplyDeleteRebecca, kiitos paljon! Toivottavasti tuo tupsahtaa sinullekin. Ja toivottavasti ehditään nähdä ennen joulua. Katselet sitten tuota minun katalogia, jos et oo omaasi saanut. Mun kynsissä on itse asiassa tumman ruskeata. Mun paskapokkarin värinerottelukyky on vaan aika onnetonta luokkaa. Mä oon käyny tuolla kerran ennen, ja ruoka oli taivaalista. Toivottavasti tänäänkin.
Toastin katalogin kuvat näyttivät hyvin sinunlaisiltasi,katsoin verkkoversion.Maksaako kuvaston tilaaminen? Täytyy myöntää, että katalogi on kyllä paras näkemäni.Kuvat ovat upeita! <3
ReplyDeleteMää en taaskaan ole saanut kuvastoa, vaan netissä kyylÄnnyt rikki kuvia.
ReplyDeleteMaijanmajan arveluihin tilaamisesta sanon omasta puolestani sen että toistaiseksi en ole mitään tilannut mutta
nyt on ihan kauhean hilkulla että tilaan meille kaksi kpl suuria pellavaisia pyyhkeitä. Semmosia kalanruotokankaita, hienot vÄrit. Oi oi.
Jos sitten heittäisi jo pois pari vanhempaa pyyhettä jotka ovat ajalta ennen kuin tunsin mieheni (eikä siinä mitÄän pahaa mutta kun ne ovat tÄysin hiuki.)
Vielä halusin sanoa että toivotan kivaa iltaa minäkin ja juuri niiin, kun syödään niin silloin syödään. Vaivaannuttavaa jos siitä tehdään joku kuvaussessio.
ReplyDeletehietzu, kuvaston tilaaminen ei maksa, mutta se on aina ihan tuurissaan tuleeko se. Joskus tulee monta samaa kuvastoa, joskus ei mitään. Kiitos! Nuo Toastin stailaajat ja kuvaajat ovat kyllä idoleitani, vaikka en edes tiedä keitä he ovat. Täytyykin koittaa selvittää.
ReplyDeletepiilomaja, kiitos kiitos. Joo, ei sitä syödessä halua mihinkään muuhun keskittyä kuin ruokaan ja seuraan. Tänään vielä tutustun uuteen ihmiseen, niin ei viitsi alkaa hästätä kameran kanssa.
ReplyDeletePellavapyyhkeet ovat muuten aivan parhaita!
Nyt kun mietin, niin naapurin kohtaamisessa oli joitain Toast:maisia visuaalisia elementtejä. Hänellä hieno brittiläinen (kuulemma oikein sieltä ostettu) duffeli, rappumme tummanpunaiset puuportaat,ja tummunut puupaneeliseinä, jolla iso vanha mehevän värinen ryijy, minulla beige parka-takki päällä ja kumpparit jalassa. Tummaa ja sävykästä. Naamanikin kalpea ja ehkä myös vähän punoittava, kuten brittistereotypiaan kuuluukin. :D
ReplyDeleteVitsi mitä kuvia sinulla, nainen! Tuo keskimmäinen aivan huikaisee! Onko sinulla tuommoinen pöytäliinakangas - taivas miten upea!
ReplyDeletekakkonen aivan mahtava!
ReplyDeletemua eivät kyllä yllättäneet joulukataloogilla, olis kyllä kelvannut:)
Huokaus. Suostuisivatpa lähettämään minullekin katalogeja. Ei anneta vaikka pyytäisin.
ReplyDeleteJuu, en todellakaan oleta ja odota, että kuvaisit ruokia. Riittää mainiosti, että kerrot fiiliksistä ja makuelämyksistä. : )
ReplyDeleteOutin kanssa kuorossa ihastelen pöytäliinaasi, wow! Ja uskon vakaasti että mainosasiakin voi olla taidetta, ainakin hyvin lähelle. Olihan suuri osa (jos ei kaikki) 1400-1700 -lukujen taideteoksista melko lailla tilaajan "mainostusta", ja samalla mitä upeinta kulttuuria. Ehkä Toastin kataloogi ei ole ihan Rembrantin veroinen, mutta ei se siitä huonone että taka-ajatuksena on myydä takkeja ja huopia :D
ReplyDeleteIloissani kiitä kuvakehuista. Tykkään niistä niin! No tietty.
ReplyDeleteouti, kangas on wanha Sanderson. En osaa päättää, onko se pöytäliina vai tuleeko siitä jotain ommeltavaa. Se olisi ihana verhona, mutta sitä ei ole tarpeeksi. Se on taatusti ollut jonkun mummon kaapissa kaikki nämä ajat, koska se ei ole yhtään haalistunut, ja aivan priima muutenkin. Se on lahja mun sijaisäidiltä.
Liivia, on tuo Toastin postitushomma outoa. Ja voihan se vielä tulla sulle...
Matroskin, ja sule ei sitte ollenkaan. Ihme hommaa!
Aivan, maijanmaja, juu. Taisin olla vähän yksioikoinen, kun luulin ruokakritiikillä oikein kuvapostausta :)
ReplyDeleteRuoka oli oikein hyvää sekä minulla, että rakastetulla. Kolmannen ystävän (jonka tapasin eka kertaa, ja joka oli oikein tosi tosi mukava) ruokaa - grillattuja ahvenia - en maistanut, mutta hän kehui.
Ihan alkuun otimme sellaisia höyrytettyjä, suolattuja soijapapuja, edamame oli noiden nimi, napostelimme niitä oluen kanssa. Olivat hauskaa syötävää, ja aivan hyvääkin. Seuraavaksi vadillinen superherkkuja maki-susheja tonnikalalla. Ne veivät kielen mennessään. Maki-sushit eivät ole yleensä minun suosikkejani, mutta nämä olivat aivan uskomattoman ihania. Minä soin pääruoaksi grillattua voikalaa ja paahdettuja kukkakaaleja, annoksessa oli mukana myös jotain pitkää ja kirpakkaa, en tunnistanut, ja retiisiä :) Se oli ihanaa! Miehen annos oli: "Grilled marble sirloin beef with togarashi seasoned deep fried sweet potatoes and yakitare sauce", olin syönyt tuota tuolla joskus aikaisemmin, ja tiesinkin sen herkuksi. Söimme pikkuisen ristiin. Sen jälkeen minä olin jo aivan täysi, mutta miehet tilasivat vielä lisää sushia, sellaisen lajitelman, josta minäkin maistoin yhtä, jollaista en ollut ennen kokeillut. En edes muista nimeä. Se oli erikoista. En ole suuri sushin ystävä, mutta tuolla Raku Yassa oon saanut parhaat sushit Helsingissä. Jälkkäriäkin vielä: minulla hunajalla maustettua pannacottaa, hyvien kirpakoiden omenakuutioiden kera, miehillä vihreätee-valkosuklaamousset mansikkahillokkeessa. Molemmat nam! Minun annos äänestettiin paremmaksi.
Tuolla Raku Ya:ssa on ollut aina oikein hyvät ruoat, tuoreet ainekset. Itselleni japanilainen keittiö ei ole se kaikkein mieluisin, koska olen vahvojen ja runsaiden makujen ystävä enemmänkin. Mutta joka kerta iloitsen, kun saan tuota ruokaa. Siinä on minulle vielä niin paljon opittavaa, uutta ja ihmeellistä. Ja mä tykkään niistä astiosta.
Edellisillä kerroilla Raku Ya on ollut siitäkin hyvin hauska, että tarjoilijat ja jopa kokki (tai joku sieltä keittiöstä) on tullut kertomaan ruoista ja tavasta nauttia ne. Tällä kertaa olimme himpan pettyneitä, kun tarjoilija vaan kantoi ruoat pöytään ja that's it. Vettä tuotiin Hartwallin rumassa muovipullossa ja se jäi aina siihen pöydän kulmalle. Annoin tuon ihan vähän häiritä. Kun muuten on niin kaunista ja ajateltua. Mutta se ei kuitenkaan jäänyt päällimäisenä mieleen, vaan hyvä ruoka. Niin joimmehan me vielä luumuviiniäkin.
Rinna, mainosasiakin voi olla taidetta! Kyllä. Toastin taide uppoaa :) Kiitos pöytäliinahuokailusta, heh, on se minustakin kaunis.
ReplyDeleteHymyilytti tuo, että mielessäsi suht´päällimmäisenä oli kuiva ja puhdas nenäliina. Samat on tunnelmat täällä. Nämä elämän pikkuiset perusasiat panevat arvot ainakin hetksi uusiksi. Vietin tänään nenäliinajuhlaa Akateemisen kahvilassa onnellisena siitä, että pöydältä löytyi pino puhtaita servettejä. Nuhanenän luksusta!
ReplyDeleteTuo joulukatalogi olikin aivan upea, tuli mullekin.
ReplyDeleteJa liinasi... uuh miten hieno..
Pirkko, tuo kuiva ja puhdas nenäliina on todellakin ollut melkein päällimäisenä mielen päällä tässä viime päivinä.
ReplyDeleteMerja, on tosiaan oikein erityisen kiva tää joulukuvasto. Liina on kans. Kirpparilta.