04/11/2010

nope ended up to be yes



Osaan toisinaan tehdä yksinkertaisista asioista kiusallisen kiemuraisia. Eilen monimutkaisuudet alkoivat kuitenkin oikenemaan ja ajatukseni selkenemään. Italiassa, Tolfan peräkylillä tekemäni EI toimii! Alan uskoa, että turha mielistely kostautuu aina. Osasin ja uskalsin lopulta reippaasti mutta lempeästi kieltäytyä joulunviettosuunnitelmasta, josta hetkellisesti jouduin ihan ahdinkoon. Mukavan vapautunut mieli muissakin mutkallisuuksissa.

~~~

Holiday stress is over :) I'm learning to say NO.

24 comments:

  1. Voi kun hyvä, että meni parhain päin.

    Mekin teimme ison päätöksen joululoman suhteen. Joulu on kestettävä, mutta sen jälkeen teemme kuten tahdomme.
    Oi Tolfa! Antaisin mitä vaan, jos voisin olla nyt juuri siellä.

    ReplyDelete
  2. Toivottavasti yhteisretkemme sinne vielä toteutuu. Kati mukaan!

    ReplyDelete
  3. ompas jykevät e ja i. jos niitä oikein tuijottelisi ja opettelisi kieltäytymään. samaa pitäisi opetella täälläkin suunnalla. ja ei hei kannata käyttää joulua semmoisissa merkeissä, että ahistaa. ei ainakaan sen takia, että joku toinen on sinun puolesta niin päättänyt.

    ReplyDelete
  4. Hienoa!

    Minäkin rohkaistuin ja ilmoitin jo jokin aika sitten isovanhemmille että tämä perhe viettää joulun kotona. Sen sanomiseen oli kynnys koska sekä mieheni vanhemmat että omani mielellään haluaisivat meitä - siis etenkin lapsia - luokseen jouluna.

    Yleensä meidän joulut onkin menneet autoillen mummulasta toiseen, mutta nyt se loppuu. Lapset ottivat itse puheeksi asian ja sanoivat että haluavat olla joulun kotona, aika rohkeaa 6- ja 7-vuotiailta :)

    Eikä yksikään mummu tai pappa loukkaantunut, päinvastoin, ymmärsivät heti. Mutta kyllä se kieltäytyminen silti jännitti etukäteen...

    ReplyDelete
  5. Niin, nyt niitä joulusuunnitelmia jo tehdään. Minäkin ilmoitin eilen tämän vuoden suunnitelmistani. Sulla on siisti kirjahylly ja samanlaista koiran kanssa hengailua kun mulla.

    ReplyDelete
  6. Tuleepa mieleen sekin että joskus myös pyydetään jonnekin (vaikka joulunviettoon) melkein vain siksi, että pelätään mitä toinen ajattelee ellei pyydetä!
    Ymmärrätkö?

    Ehkäpä joku mummu jossakin miettii että olisipa kiva mieluummin matkustaa yksin kaupunkilomalle jonnekin, viettää ihan erilainen joulu mutta kun on nuo kaikki lapset ja lapsenlapset...että kehtaako niille sanoa että tänä jouluna en nyt kutsu.

    Hyvä että kohdallasi kaikki on nyt parhain päin.

    ReplyDelete
  7. Ja onneksi asia tuli ratkaistua näin nopeasti!

    ReplyDelete
  8. heikku, olen tuijotellut moneen otteeseen noita kahta kirjainta. Tein ne kiukkuisena itselleni, kun olin sanonut aivan liian pitkään kyllä ja tullut onnettomaksi.

    Pilvitarha, oi kun hyvä että rohkaistuit. Varmasti sinun perheellesi paras noin, kun lapsetkin kerran pyytävät.

    Baba, muuten en soisi ajatustakaan joululle tässä vaiheessa, ellei joulusuunnitelmiani alettaisi kyselemään. Olen muutenkin huono ja vähän haluton miettimään tulevaisuuden päiviä, mutta joulun kyseessä ollen entistäkin nihkeämpi. Mutta nythän sitä voikin jo miettiä ihan mielikseen, kun saan olla itsekseni.

    piilomaja, vanhempieni kyseessä ollessa (he siis halusivat mökki-pohjoisessa-joulun) ei ollut tuota hommaa, että kohteliaisuuttaan tai velvollisuuttaan olisivat pyytäneet. Kyllä he oikeasti halusivat minutkin sinne. Mutta onneksi olivat oikein ymmärtäväisiä. Rakkaita he ovat, mutta minä en vaan pystyisi olemaan jossain Rukalla. Ja siitä olis tullut muutenkin ihan rassaavan kiire reissu. Mä tavallaan kyllä olen "jouluihminen", mutta mulla on ihan omat ajatukset siitä, mikä joulussa on kivaa, ja nytpä saankin olla oman mieleni mukaan. Ja Helsinki jouluna on ihana!

    ReplyDelete
  9. Hyvä sinä. Ystäväni menee aina Egyptiin jouluksi, jotta pääsee pakoon suomalaisten jouluhysteriaa.

    ReplyDelete
  10. Hyi himputti,arvaapas,katsoin että tuossa rasiassa missä on noita lehtiä, että olisi jotain torakoita tmv.Hyhhyi! Onneksi asia oli toisin :D Kauniita kuvia sinulla,aina vain.

    ReplyDelete
  11. Matroskin, ymmärrän ystävääsi. Minulle on taas jouluna mukavinta, jos ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Mua ei varsinaisesti mikään jouluhösä haittaa ympärillä, jos siihen ei vaan itse tarvitse osallistua.

    ryppymekko, hahaa, ei ollut tarkoitukseni säikäyttää. Torakat kulhossa olisikin kuriositeettien hilpeimmistöä! Sellaisesta vanhasta hyönteistenkeräilyvitrinistä (sille on varmaan joku oikeampikin nimi), jossa ötökät on säilötty neulan nokkaan, vähän haaveilen. Nuo ovat tosiaan kuvia ja varsin kauniita lehtiä.

    ReplyDelete
  12. Hyvä kun joulunviettosi selvisi parhain päin! Tiedän tuon tunteen kun ei muka voi sanoa ei jotta ei loukkaa ketään tai ettei tule riitaa...riitaa vältääkseni sanon liian usein pienellä nöyrällä äänellä kyllä vaikka haluaisin huutaa kovaa ei!
    Minulle ihan sama mikä jouluhysteria ympärillä pyörii kunhan itse tehdä joulun ajan omalla tavallani.
    Iloista torstaita Annelta

    ReplyDelete
  13. Hienoa, rohkea! Kieltäytyminen on joskus niin kamalan vaikeata, joskus sitä myöntyy kun ei saa todellisia sanoja suusta. Joulu-"ohjelma" on kyllä tuttu lapsuudesta, kotona vanhemmat stressasi niin jopa siitä että pöydässä on leipä oikeinpäin, hohhoijaa. Meillä nostetaan omassa kodissa jalat sohvan selkämykselle, syödään hyvää ja ollaan rauhassa vaikka seurassa :)

    ReplyDelete
  14. Tuo on totta, oma mieli välillä laittaa hanttiin ja monimutkaistaa simppeleitä asioita liiakseen. Hyvä, että sait sanottua ei kun mielesi teki :)

    En tiedä miksi, mutta kuviasi katsoessa tulee mieleen ihan kevät...

    ReplyDelete
  15. Oi mikä keltainen näissä kuvissa!

    Ja minäkin haluan Italian peräkylille,tekemään samanmoisen EI:n. Tai no,tekemään ihan mitä vaan!

    Hyvä että kaikki kääntyi parhain päin:)

    ReplyDelete
  16. Pieni sana tuo ei, mutta silti niin vaikea. Sen sanomaan opettelu on musta hyvä taito asiassa kuin asiassa. Ei aina tarvitse sanoa kyllä.

    Kiva että saat viettää juuri sellaisen joulun kuin haluat.

    ReplyDelete
  17. Hyvä, että jouluhommat ratkesi.

    Jäin miettimään, että olisikohan meilläkin rohkeutta sanoa, että ollaan vaan kotona. Siitä lentämisestä joka paikkaan väsyy.

    Kun voisi mennä silloinkin niin kuin hyvältä tuntuu.

    ReplyDelete
  18. Minun vanhemmilleni joulussa tärkeintä on, että lapsenlapset ovat siellä. Ja koska puolet lapsenlapsista asuu maapallon toisella puolella ja kolmas menee vuorojouluin (ensi jouluna) toiseen mummulaan, jää meidän velvoitteeksemme viedä se ainoa jäljelle jäävä lapsi sinne. Ymmärrän tämänkin ja lapsellekin on tärkeää joulu mummulassa. Siellä vaan on sellainen härdelli ja markkinarumba, että itse olisin mieluummin muualla. Joulupäivän ja tapanin olemme olleet kotona, mutta meille soitetaan sata kertaa ja yritetään painostaa että tulisimme taas sinne. Ja kun emme mene, on koko ajan paha mieli itsellä.
    Ennen lasta oli mahdollista sanoa ei ja olinkin monet joulut matkoilla. Lapsi muuttaa kummasti palettia.

    ReplyDelete
  19. Voihan Joulu!

    Ihana, kamala Joulu :)

    Tuttua meidänkin perheessä nuo odotukset ja paineet ulkoapäin, suvuilta.

    Haluaisin kaivautua oman perheen kanssa rauhaisaan olotilaan, nauttia hitaasti etenevistä päivistä, siinä määrin kuin neljän lapsen kanssa on mahdollista ;)

    Mieheni työn kiireisintä aikaa on juuri joulunalunen ja usein myös joulun pyhinä on työtä, joten se on hyvä syy olla lähtemättä minnekään.
    Mutta sitten meidän pitäisi kutsua molempien sukua meille ja arvatkaa vaan minkälaista työmäärää se tarkoittaa minulle :) :) Ja harmikseni täytyy kyllä todeta, että kylään tulevat ovat useamman kerran aiheuttaneet pahaa mieltä, tapojamme ei ole kunnioitettu. Molempien suvuissa on haastavia ihmissuhteita.
    En vaan halua raataa koko joulua, vaan olla omien lasten ja puolison kanssa, rauhassa. Arki on niin vauhdikasta tällaiselle hidastahtiselle.

    En voi kuitenkaan olla tuntematta syyllisyyttä, etten haluaisi sukurumbaa.

    -Maaria

    ReplyDelete
  20. Ei on kyllä niin arvokas sana :) Onnea sinulle, että osaat sen sanoa, minullekin välillä vaikeaa.

    ReplyDelete
  21. Hyvä Tanja! Tuoreessa muistissa nuo joulupaineet viime vuodelta, joita ei päästykään pakoon. Silloin tuumailin, että seuraavana jouluna kyllä paetaan keskenämme piskuiseen italialaiskylään takkatulen ääreen, jossa syödään hyvin ja vaihdetaan maksimissaan yhdet pienet lahjat. Italia nyt jää, mutta oma simppeli kaupunkijoulu tiedossa, mistä olen niin hyvilläni. Niin ja onneksi olkoon näin jälkikäteen!

    ReplyDelete
  22. Minua oikein hävettää että tuo j-kummitus saa aina avautumaan ja vaahtoamaan jouluahdistusta toisten lootissa.
    Erillisillä jouluterapiaryhmillä voisi olla tarvetta:D

    ReplyDelete