24/11/2010


Tänään oli:

~parempi aamuolo

~mustarastaan mysteeri omenapuussa

~kahvihetki ja teehetki ja teehetki jjjaa teehetki

~terveempi vointi viheliäisenä paukkaavasta yskästä huolimatta

~Haruki Murakami

~kahden maistuvaisen vuokaleivän leivonta

~tuoksu (hui, kirjoitin ensin virheellisesti että tuksu!)

~Pispalan tädiltä saadun järkälemäisen jugend-kirjan selailutuokio

~piinaava suklaanhimo ja liian kylmä Fazerin Sininen

~mieheltä saadun täydellisen kukkakimpun huoltotoimenpiteet

~samat kynttilät kuin eilenkin

~raha-ahdinko

~ihan jumalaton viima ja väärät käsineet

23 comments:

  1. Ihania juttuja! Tai oikeastaan ihanaa on se,että sinä saat tavalliset asiat kuulostamaan ihanilta:) Mustarastaan mysteeriä jäin pohtimaan kovasti ja tuksun kohdalla repesin:) Ja lainasin juuri eilen ensimmäistä kertaa Murakamia,innolla odotan että pääsen aloittamaan sen! Hassua. Suklaanhimokin löytyy,siihen lääkkeeksi tummaa minttusuklaata. Raha-ahdinko,jep. Viima,jep. Minulla tosin märät suka tkun lunta oli kävelyteillä välillä melkein polviin asti. Ihana,kamala pyry.

    ReplyDelete
  2. Ai joo,ja sitä piti vielä sanoa että mahtavan muhkeat värit näissä kuvissa!

    ReplyDelete
  3. Niina, minulla taasen epävarma olo, että kuulostaako enää mikään täällä ihanalta. Mä vain paukuttelin nuo tuohon enempia ajattelematta. Oon jotenkin aika kyllästyny tähän blogiluukkuuni, mutta ei haluta lopettaakaan. Mua myös ahdistaa kamera-asiat. No, johan kuulostaa valitukselta! Asiani ovat kuitenkin oikein ihanasti! Noin niinku enimmäkseen.

    Mutta onpa hauska, että sullaki Murakamia! Mikä sattuma. Minä oon ihan onnessani tuosta. Mies toi senkin.

    Mustarastaan mysteeri oli niin hämy juttu, että vieläkin vaivaa. Se kuulostaa selitettynä vaan ihan typerältä. Ehkäpä koitan silti. Aamulla meidän pihan omenapuussa kökötti mustarastasnaaras. Se oli aivan paikallaan ja minä pääsin ihan lähelle, menin niin lähelle kuin vaan uskasin. Sitten se ihan pikkuisen hypähti kauemmas. Mutta itsepintaisesti pysytteli siinä. Me Zapan kans sitä pitkään siinä vaan tuijotettiin sitä. Sitten yhtäkkiä Zappa alkoi kaivaa hankea ja sieltä alkoi "tulla verta". Minä säikähdin ihan kamalasti ja kiskoin koirani pois. Siellä hangen sisällä oli kai joku pikkuotus, näin luulen, hiiri tms vissiin vasta hengestään päässeenä, kun se veri sillä tavalla levisi sieltä. Sitten se mustarastas alkoi hulluna pitää sitä sille tavanomaista hälyääntä. Jäin siis miettimään liittyivätkö nämä yhteen, veri ja rastas. Ja että miksi se sillä tavalla siinä istua päkötti. Kuvittelin, että sen kaveri on kuollut sinne hankeen... Mua kuvottaa kaikki veriasiat, niin en alkanut tarkemmin tutkimaan, mitä hangesta olisi löytynyt.

    ReplyDelete
  4. Just parhaillaan on Haruki Murakamin kirja kesken! Ja suklaa ei tosiaankaan saa olla liian kylmää :)

    ReplyDelete
  5. Voi kun pääsisin teille selaamaan sitä jÄrkälemäistä jugend-kirjaa. Aihe kiinnostaa niin kovin.
    Ostin Nancysta yhdestä art nouveau -museosta kirjan jossa on kuvina kaikki museon esineet, huonekaluja, koriste-esineitä, kaikkea. Ne on upeita.

    TämÄnpäiväinen paukuttelusi tuntui erilaiselta. Paukuttele vaan vaikka miltä tuntuisi. Samanlaista omaan blogiin tympiintymistä mulla on usein mutta kirjoitan vaan.
    Sitten se menee ohi.

    ReplyDelete
  6. Mystinen tuo mustarastasjuttu! Verta ja mustarastas, selkeä yhteys. Mulla teehetki ja teehetki ja teehetki. Ymmärrän muuten mitä tarkoitat liian kylmällä suklaalla.

    Mää syön aina vaan tummaa suklaata, mutta tänään kun join taas paksua mahonkista assam-teetäni niin alkoi tosi kovasti tehdä mieli jotain maitosuklaata. Kiusasin ajatuksella niin kauan, että mielihalu oli ihan selkeä: wiener nougatia. Ajattelin, että josko ostaisin semmoisen lootan. Vois olla vähän kuin joulukalenteri: pala päivässä assamin kanssa.

    Hyvää yötä!

    (ps. ihanat kuvat)

    ReplyDelete
  7. Yhdyn täydellisesti viimeiseen lauseeseen.Täällä oli kamala viima ja liian ohuet hanskat.Naamassakin olisi saanut olla lämmikettä pyöräillessä. Sellainen naamari mistä näkyisi vaan silmät :P

    ReplyDelete
  8. Nyt minua kiinnostaa, että mitkä kirjat teillä, Niina ja Nuttula, ovat. Minulla Sputnik - rakastettuni. Tämähän on ihan mysteeri tämäkin, että samaa kirjailijaa joka puolella tietämättämme luetaan. Nyt joka iikka, jolla Murakamia yöpöydällään tms. ilmoittautuu ;)

    Suklaa ei totisesti saa olla liian kylmää. Minulla tuo suklaahimo oli vaan jo niin kuumottava, että ahnehdin muutaman palan tuolla viimassa kohmettunutta suklaata. Aamulla jos innostuisi lopusta tekemään muffinseja...

    piilomaja, toivottavasti vielä pääsetkin! Sinua juuri ajattelin tuota selatessani. Ihanä tätini, kun mulle tuollaisen antoi. Siinä on paljon kuvia teidänkin nurkilta :) Mä en itse oo välittömästi lämpiämässä jugend-jutuille, mutta on se tyyli kyllä kiehtova.

    Mä olen kovasti kallistumassa siihen, että mun pitäis lopettaa nää mun jaaraamiset ja keskittyä kuviin vaan. Mutta sitten taas, hmm, tykkään jaaritellakin.

    ReplyDelete
  9. Ihminen elä sinne lopeta jaarittelua! Tottakai pitää tehdä niin kuin tuntuu, mutta jaarittele nyt silti vaan.

    ReplyDelete
  10. Jugend-juttu, aargh, kylläpä kuulostaa typerältä!

    ReplyDelete
  11. maijja, maitosuklaa ja tee kuuluvat yhteen! Minä tykkään tummasta suklaasta vain sopivan punkun kanssa. Ja silloin se on aivan eri asia kuin tää tee ja maitosuklaa. Kahvi ja suklaa on minusta ei niin kiva. Kahvin kanssa tykkään leivonnaisista. Minä en ikikuunamilloinkaanever kykenisi yhteen palaan Wiener Nougat:ta päivässä. Jos minä sellaisen rasian saan, syön itseni tärviölle. Fazerin Sinisen kanssa voi ottaa vähän iisimmin.

    Ja mitä tulee tuohon kyllästymiseen, niin mä olen hukannut jonkun sellaisen tatsin, että olisin tyytyväinen kirjoituksiini. Sitten suollan vaan päiväkirjatyyppisia itsereflektioita, joissa ei kauheesti oo pintaa mihinkään suurempaan. Vaan jospa se tätä jaarausta jatkamalla suunta taas löytyisi.

    Hietzu, iltalenkille älysin vihdoin laittaa karvarukkaset ja alle ohuet villasormikkaat. Niillä tarkeni. Ja sä pyöräilit!!??

    ReplyDelete
  12. Minulla on vanhempaa tuotantoa, Suuri lammasseikkailu. Hauska sattuma!

    Ja nyt on ihan pakko mennä tutkimaan, löytäisinkö edes pikkuruisen palan suklaata jostain keittiön kaapista...

    ReplyDelete
  13. nuttula, oi sori suklaahalun tartutuksesta. Jos ei löydy, keitä kaakaota Van Houtenista! Sellaista tosi paksua. Ihan ku joka kaapissa olis Van Houtenia...

    Mulla tämä Murakami vasta ensimmäinen, mutta missään nimessä ei viimeiseksi jää. Pitkään aikaan en oo löytäny mitään näin mieluisaa lukemista. Jälleen kerran saan tuota hienoa miestä kiittää, siis mun omaa rakastettuani.

    ReplyDelete
  14. Juu, olisi meillä Van Houtenia :) Mutta löysin myös muutaman konvehdin jääkaapista. Ja mikä sattuma, että juuri jääkaapista, ääks... Meillä on ollut välillä niin lämmin, kun sisälämpötila on ilmojen vaihdellessa ollut hakusessa, että olin tunkenut sen vuoksi suklaata jääkaappiin. Toimi paremman puutteessa!

    Minulla on ensimmäinen kirja menossa, ajattelin myös etsiä ne kaikki käsiini. Etenkin nyt kun kehut Sputnikia.

    ReplyDelete
  15. Mullakin on Sputnik,hassua! Ehkä hiukan epäilyttääväkin,tosiaan,kun Murakamia lukee juuri nyt niin moni.
    Ja aika hurja tuo mustarastas-juttu! Mitäköhän kummaa siellä lumessa oli? Rastaan salainen saalis? Vai oliko se vaan sattumaa?

    Minullakin samoja mietteitä ja aika useinkin..että miten helppoa olisi laittaa vaan kuvia. Teksti tuntuu tökkivän joka kerta, mutta silti on kiva kirjoittaa edes jotain. Minäkin pidän niitä eräänlaisina päiväkirjamerkintöinä,muistutuksena itselle. Mutta sanon samaa kuin muutkin; älä lopeta löpinöitäsi!

    Pakko vielä sanoa,että minäkään en pystyisi vaan yhteen palaan wiener nougatia päivässä! Tai mitään suklaata vain pala päivässä! Rohmuaisin ne kyllä ihan heti kaikki:)

    ReplyDelete
  16. Mää luulin että kaikki lukee Vivi-Ann mikäsenytolikaan. Tai sitten Kyllikki Villaa;-)

    ReplyDelete
  17. Mää luulin että kaikki lukee Vivi-Ann mikäsenytolikaan. Tai sitten Kyllikki Villaa;-)

    ReplyDelete
  18. OIkeen kahteen kertaan luulin.

    ReplyDelete
  19. Aamulla oli tuksu. Olisipa ollut yllätys!

    Minä luin vasta Murakamin Kafka rannalla ja olin siitä valtavan innoissani! Tykkäsin siitä vaivattomasta ja luontevasta tyylistä ja ihmettelin miten se voi olla niin, kun koko tarina oli kuin Dalin taulu...

    Tuo mustarastasjuttu olis voinut olla Murakamin kynästä, paitsi että olisit sanonut "hauska tutustua" ja keskustelunne jälkeen olisi ehkä satanut niitä silakoita.

    ReplyDelete
  20. Juuri tuon väriset talot ovat kauneimpia. Tahtoisin asua tuossa värissä.

    Murakamia olen lukenut vain yhden: Sputnik rakastettuni. Ensin tykkäsin ihan hirveästi, sitten tuli se hänelle ilmeisesti tyypillinen suurrealismi peliin ja vesitti kaiken. Olin kauhean pettynyt kirjan loppupäähän.

    Mä pidän sinistä aina jääkaapissa, tahdon että se on kylmää. Tummaa suklaata ei taas voi syödä kylmänä.

    ReplyDelete
  21. Auts, luin vasta nyt että luet juuri Sputnikkia ja menin sanomaan lopusta noin. Anteeksi.

    Tahtoisin tietää mitä mieltä itse olet kun olet saanut kirjan luettua.

    ReplyDelete
  22. Ihana postaus! Ja koko blogisi täynnä upeita kuvia!

    ReplyDelete
  23. piilomaja, mä olen lukenut - yhteen kertaan - Vivi-Annini, enkä ole suuri fani, mutta kyllä mä tajuan, mikä siinä viehättää. Kyllikki Villa sen sijaan uppoaa miniin kovastikin. En vaan oo pitkään aikaan lukenu hänen juttujaan. Voisikin. Nyt kun mainitsit. Nää kaksi on kyllä ollu blogeissa kovasti esillä. Mun tulee harvemmin mainostettua täällä, mitä luen. Vaan nyt tää Murakami osui ja upposi niin, että piti laittaa tänne virtuaalitodellisuuteenkin mainintaa.

    Pilvitarha, kullä minä sanoin sille mustarastasnaaralle vain "hyvää päivää". Ei perskules se vaivaa vieläkin. Pitää vissiin käydä katsomassa sitä hankea, ehkä. Yök. Raadot on kamalia. Mutta Murakamiin, hyvä kuulla muiltakin, että hyvää kamaa on muutkin romaanit.

    Liivia, sama mieli tuon talon väristä, se oikein hehkuu tuolla kadulla. Sellaiseen taloon olisi kiva mennä kotiin. Mä kaipaan muutenkin jo kovasti kauonkiin.

    Mua ei haittaa surrealismi, oikeastaan pänvastoin. Ja ei haittaa laisinkaan, vaikka noin sanoit! Minä luen omaani silti ihan itsenäisesti :) Voin kyllä luettuani kertoa mielipiteeni koko kirjasta.

    Mutta ei ei, suklaata jääkaappiin! Ja siis tää on vaan mielipide. Mitä suussa sulavampaa, sen ihanampaa.

    Kultsin kämppä, oi kiitos! Ja taas pokkari kouraan...

    ReplyDelete