Vapaapäivä, se meni nukkuessa. Pää oli heti aamusta alkaen kuin venäläinen lasinen antiikkijoulupallo, niin hauras, ajatuksestakin säröille risahteleva. Mutta eipä nukkuminen paljoakaan harmita. Päänsärky lähti ja kävin miehen kanssa matkalla ihmeellisessa kaupungissa, jossa oli todella kapeat kadut, hillittömän paljon lunta, valoisa ja ihmeen turvallinen tunnelma ja – AH! – sympaattinen ja nätti kahvila, niin ja joka kulmalla rakennustelineitä, joilla keikkui hyväntuulisia raksamiehiä. Selailimme kahvilassa kuvakirjaa Rauli Aarre Tapani "Badding" Somerjoesta. Ajoimme kaupungista pois kuplavolkkarilla. Olimme onnellisia, niin kuin olemmekin. Herättyäni söin pari mandariinia, join teen ja tein tämän postin. Ajattelin mennä vähän ulos, kauppaan. Miehen tuomat kukat eivät näytä lakastumisen merkkejä vielä juurikaan. Mies on ihana, ihanampi, ihanin! Ja minä vähän höpö. Vaan saahan sitä olla.
Nyt taas rokki soi.
RAkastan Raulin svengaamista, olen jo tarhaiästä rakastanut.
ReplyDeleteMuistan kun lauloin fiilaten ja höyläten tarhan pihalla ja tädit hyssytteli että hys hys, ei ole sinun ikäisen asioita ja minä kun luulin että se laulaa jotakin puukäsityöasioista.
Ole vain höpö ja nauti höpöilystä täysin rinnoin, se on ihan parasta! =)
ReplyDeleteIhana lukea tällaisia postauksia, tällaisista teksteistä saa toivoa, että höpöily on mahdollista.
Varhaisimmat Rauli-taltioinnit on niin hellyyttäviä.
ReplyDeleteMinutkin lapsena viilaten ja höyläten vei verstaalle:)
Mutta piti sanomani, että tuossa tekstissäsi oli jotain kunderamaista.
Katselin myös pöytäliinaa. Jos näkisin kankaan jossain muussa yhteydessä, vaikkapa pakalla, pitäisin sitä ehkä rumana. Mutta sinun ympäristössäsi se näyttää upealta.
Olet kyllä ihana. Hyvä kun rokki soi taas, saa olla höpö, ja ihanampaa kun maltat kertoa meille siitä.
ReplyDelete