Sanat ja ajatukset karkailevat, mutta tulevat kuitenkin melko nopeasti takaisin, ja sitten laittelen niitä taas järjestykseen. Välillä osaan pyöritellä niitä hyvin, välillä hämmennys ja huolet sekoittavat ne noloon sotkuun. Olo on välillä kuin lumisokealla. Sairaus ahdistaa ja tekee huonoa paitsi nivelille myös päänupille. Kameran etsimestäkin näkyy vain rakeista tylsyyttä.
Viime aikoina on maistunut greippi ja tee, assam. Ja nuo verhot, joihin päätinkin olla laittamatta vuoria – hyvä niin – ilahduttavat.
Tuleeko susta nyt "teeihminen";-)?
ReplyDelete(En ole kauhean innostunut kun määritellään x-ihmisiksi...melkein mikä vaan muuttuja tuntuu käyvän x:n paikalle).
greippejä olen minäkin kovasti syönyt nyt. Rillit roiskeissa.
Hahaa, minusta on taas hauskaa puhua x-ihmisistä, mutta aina samaan aikaan tajuan, että lokeroinnissa ei ole mitään mieltä. No joo, ei minusta tule tee-ihmistä, koska rakastan paksua kahvia niin paljon. Ja tee on ihanaa kans. Haluan kummankin, ja vielä muitakin juomia päälle!
ReplyDeleteRillit roiskeissa juu. Ehkäpä näkökentän harmaus ja rakeisuus johtuukin greipistä linssissä. Putsaamaan! On muutenkin sellainen olo, että voisipa pestä itsensä kaikista roiskeita puhtaammaksi ja ihanammaksi.
Suosittelen paastoa.
ReplyDeleteIhan oikeasti.
(Olen kyllä vain kerran elämässä itse sen tehnyt...)
Täällä ehdoton teeihminen kannattaa vuorettomia verhoja :))
ReplyDeleteTerkkuja kylmän sateisesta afrikasta!
Minä olen unohtanut greipit, jokatalvinen rakkaus. Kiitos, että muistutit.
ReplyDeleteIrvistän greipeillesi,mutta huokailen (taas) verhoillesi ja nuuhkin teetäsi.
ReplyDeleteOlisi kyllä ihanaa juoda kaikkia kauniita erikoiskahveja,missä on päällä vaahtoon tehty kuvio. Mutta en tykkää. Olen teeihminen ja se sopii minun määritelmäkseni:)
Nami assamii! Kiitos myös kommentistasi tuolla mun nurkissa, käpy, se sai puolestaan hymyt mulle.
ReplyDeleteVadissani olisi yksi mehukas verigreippi, söisin sen vielä tänään, jos ois voimaa aloittaa. Jättänen aamuun.