Ääk, kohta tulee himppasen hoppu. Vaan sepä vasta onkin mukavaa vaihtelua näihin tympäännyttävän verkkaisiin kipukotipäiviin. Hitaus ja rauha ovat hyviä asioita juu, mutta liika määrä tuotakin "auvoa" kyllästyttää.
Olen jo valmistautunut ottamalla särkylääkettä niin, että kykenen laittamaan jalkaani jotain hiukan nätimpää kuin virttyneet pampakset tai kumpparit. Iloksi riittäisi jo melkein se, että saan talsia aurattua Aleksanterinkatua, ihmisten ilmoilla! (Näet viime aikain perusreittini on kulkenut suunnilleen vain väliä: koti - Siwa - koirapuisto, koko matka auraamatonta sontaa.) Mutta paljon paljon hauskempaa on tiedossa. Boheemi elää. Ensi-ilta.
Ja kaikkea tätä edelsi kerrassaan mukava ja piristävä aamu Rebecan kanssa. Meillä oli maitokahvia pannukakkujen ja Runebergintorttujan kanssa, ja hyvät jutut.
Hello!
ReplyDeleteI just wanted you to know that I'm following your blog.
Wonderful pictures of a daily life. love, love, love it!
Thank you for sharing.
Kathrin.
Hyvät värit ja hyvä fiilis. Jäin tuijottamaan tuota ravintolaa tokakerroksessa. Mun on nyt niin kade kaikkia jotka ovat hyvien ruokapaikkojen äärellä. Täällä ei ole oikeen mitään sellaista. Noh, pari hyvää kahvilaa on. Mutta ei oikein syömäpaikkoja.
ReplyDeleteMutta elokuvista puheenollen, olen tosi tosi iloinen että tuossa parin korttelin päässä on teatteri joka esittää laatuelokuvia aina parin päivän ajan joka kuukausi.
Kuvan paikassa on tullut paristi istuttua. Mutta en hirveästi tykkää tuon tyyppisistä paikoista, vähän tylsiä ja mukatyylikkäitä.
ReplyDeleteMiten musta tuntuu kun olisin jo nähnyt tuon filmin, mutta ei se taida olla mahdollista. Tuli mieleen niin selvät kuvat.
Kivaa ensi-iltaa!
Kuulostaa mukavalta ja herkulliselta aamuhetkeltä! Tykkään muuten niin noista kahvilan Caravaggio-valaisimista..
ReplyDeleteDans på roser, thanks for leaving such a nice a comment!
ReplyDeleteMerja, tuo kuvan paikka, Torrefazione, ei ole ruokapaikka, vaan kahvila. Sieltä saa hyvää kahvia. Eikös sinun miehesi ole mainio kokki? No juu, ei se tietty oo ollenkaan sama kuin kiva ravintola mihin mennä. Mutta tuo elokuvateatterinne kuulostaa kivalta!
Liivia, oot oikeassa, tuo on just vähän mukatyylikäs. Mutta mä tykkään siitä ilti, kun niiden kahvi maistuu paksulta ja hyvältä. Ja se heidän tila on minusta kauhean kiva. Mitään intiimeitä juttuja sinne ei voi kyll mennä juttelemaan :) Ja filmistä, eilen oli tosiaan ensi-ilta. Oli ihana katsoa, leikkaus oli taas rakastukseni työtä. Tuli vähän Peltsiä ikävä ja muitakin mietteitä tuosta mainiosta näyttelijästä. Ajaton tyyppi. Tuo valokuva on napattu Coronan seinän Pellonpääjulisteesta, eikös tuo ooki Boheemielämää -filmistä?
Maria, voi oli herkullinen ja varsinkin henkisesti piristävä! Noissa Caravaggioissa on kyllä todella kaunis valo.
Kerro jo auttoiko lääkkeet kenkäasiaan?
ReplyDeleteMuutakin, kerro!
Piilomaja, lääkkeet auttoi. Ja minä sain tuntea edes illan verran itseni taas aivan kauniiksi, kun sai vähän laittautua. Sairastaessa en jaksa yhtään, ja alkaa ottaa pattiin, ku peilissä on aina surkunuhjake. Asialle voisin tietty tehdä jotain. Ei kai pieni kaunistautuminen olis suurikaan vaiva. Ei vain meinaa jaksaa. No vaan asiaan; otin varman päälle aika paljon särkylääkettä. Normaalisti aamut ovat jalkojen kanssa pahinta aikaa ihan vaikka en olis edellispäivänä juuri mitään kävelly (vaikka normaalistikin käytän särkylääkettä, mutta en noin paljoa kuin eilen – maksa huolettaa, mutta maksa-arvojani seurataan tarkkaan), nyt ei kivistä kovinkaan paljoa. Ihana aamu siis. Päätä vaan ihan kevyesti :)
ReplyDeleteMutta itse ASIAAN :) Oli ihana ilta! Ja HIENO dokumentti. Olin rakastukseni työstä ylpeä, ja se on niin ihana tunne. Dokkari oli sellainen aika kritiikittä ihaileva juttu, sellainen ystävän muistoteos. Ja juuri sellaisen ainakin minä halusin nähdäkin. Siinä muutamat, aika monet itse asiassa, Peltsin elämän ihmiset muistelivat vanhaa ystäväänsä. Hyvin hauskoja juttuja, kuten arvata saattaa. Jotenkin oli niin kiva nähdä läheisten tekemä teos, jossa Pellonpää tuntui olevan paikoin aika intiimistikin lähellä. Mullekin tuli jopa Peltsiä ikävä, vaikka se onkin minulle tuttu vain elävistä kuvista.
Ja siksikin oli aivan tosi kiva ilta, kun saimme joukkoomme myös muutaman ystävän, hyviä tyyppejä kaikki. Moninkertainen ilo siis.
ReplyDeleteTänä iltana ohjelmassa Beetle Queen Conquers Tokyo
http://docpoint.info/node/3099
Just wanted to say hi and that we miss your post lately!!!
ReplyDeleteTake care
M.
-I found your blog the other day and I really like it!
ReplyDeleteLiv
Jalkasärky on ikävintä mitä tiedän. Silloin minä ainakin aamuisin katselen muita töihin tarpovia kateellisena, että tietäisivätpä noikin, miltä tuntuu, kun joka askel sattuu.. Mutta hyvä jos lääke auttoi ja sait laitettua nätit popot jalkaan!
ReplyDeleteA:si on kyllä ollut tekemässä kaikenlaista älyttömän mielenkiintoista!