Olen häilynyt kahden vaiheilla siinä, onko Joose Keskitalo hyvä vai vähän väkinäinen. Sain asiaan selvyyden toissa iltana Tavastialla, jossa oli muutenkin todella mukavaa. Ilta oli Rock-Suomen, Jätkäjätkät soitti ja sitten oli näitä vierailevia artisteja (Anneli Sari oli ihanalla tavalla hämmentävä, mahtava jopa). Joose Keskitalokin esiintyi ja nyt tiedän, että hyvä se on, asiaa ei tarvitse enää empiä. Joskus artistin näkeminen auttaa. Kittana nailonpuku ja tahallisen huolimattomasti solmittu solmio on kuumana kesäpäivänä saa minut ajattelemaan, että tyyliseikoilla on silloin kiusallisen keskeinen merkitys. Vapautunut, jopa unohtunut habitus on minusta aina parempi kuin peilaileva hahmo. Joosessa tärkeämpää oli sitten kuitenkin musiikki. Muuten tämä viikko on ollut Bob Dylania tavallista enemmän täynnä. Ja minä olen nauttinut olostani miehen parhaassa huomassa.
Zappa on ihana aina vaan.
ReplyDeleteJust tuollaisen pöydän haluan, mistähän niitä löytää?
Kauniita merikaisloja...tunnen melkein aavalta puhaltavan viiman.
Onnesi jatkukoon...
-Anne
en ole koskaan kommentoinut mutta luen blogiasi. minulla on samanlainen poyta tyopoytana taalla singaporessa (mummon perinto) en koskaan voisi kuvitella maalaavani sita ja ihailen sinua kun olet sen maalaannut. ehka joskus uskallan? on tuolit ja kaappikin jotka kuuluvat samaan kalustoon.
ReplyDeletewhat lovely soft light :)
ReplyDeleteAnne, tuon pöydän olen ostanut vuosia sitten Huuto.netistä parillakympillä. Ja kaislat, ne ovat järven rannassa :) Mutta viima oli navakka sielläkin. Mitä taas onneen tulee, niin se on jatkunutkin ihanasti :)
ReplyDeleteaurinko, oi kuinka hauska ajatus, että sinulla siellä tuollainen myös! Minä en ole maalannut omaani itse, vaan se oli tuollainen, kun ostin sen nettihuutokaupasta. Se on varsin huolimattomasti maalattu, ja vieläpä aika huokoisella maalilla, luulen, että siksi se myytiin niin halvalla. Minkä värinen se kalustosi on? Kaappikin, oih!
melski, thanks!