Ehdin jo päästää viheliäisen kuvitelman tajuntaani, että olisin menettämässä parhaimman otteeni ruoanlaittoon. Pieniä pettymyksiä on nimittäin ollut peräjälkeen. Perjantaina, sählätessäni ruokaa kasaan, moni asia näytti epäluuloisen katseeni alla olevan taas kallellaan mauttomaan lassahtaneisuuteen. Mutta sitten. Lopulta istuuduttamme pöytään, ja nam, NAM! Maku! Ja sen jälkeen lieden äärellä on taas sujunut.
Viime yönä näin unta astiaparatiisista. Siellä oli kaikkea, ja paljon enemmänkin. Vanhoja astioita, monenvärisiä, välimeren hienouksia, käsintehtyjä ihanuuksia, art deco -harvinaisuuksia, lastenastioita, japanilaisia hyllymetreittäin ja aina vaan mitä hienoimpia astioita. Minä olin ihan hepakassa ja kiskoin ihmisiä hihasta, että katso katso, katso tätäkin. Siellä oli sellainen pappi, iäkkäämmänsorttinen mies, ja hän sanoi minulle, että valitse mitä vain, hän tarjoaa.
Sää olit sitten niinku astiataivaassa, muahhahaa. Mun kokkini lähti takaisin Englantiin tänään ja nyt palataan täällä sitten meikäläisen soseisiin, ounou. Paitsi että aika hyvää thaimaalaista katkarapukeittoa sain aikaan lauantaina kuitenkin.
ReplyDeleteMikä uni! Olis ehkä vaikea päättää mitä valitsee :) Viikonloppuna mokailimme ruuanlaitossa mutta lopputulos oli ihanaa herkkua, jota jäi runsaasti yli vieraiden lähdettyä. Saunoimme, söimme masut ratkeamispisteeseen ja katselimme telkkua.
ReplyDeleteNimenomaan astiataivaassa! Aivan harmitti herätä unesta, kun Zappa päätti kommentoida kadulla kuuluvaa koiran haukkua. Mutta hei, uskon kyllä että sinun "soseesi" ovat hyviä. Mutta toisen laittamaa ruokaa on aina suurempi ilo syödä kuin omatekemää, ja ne sinun miehesi laittamat kuulostavat aina superihanilta.
ReplyDeleteItse kokkasin perjantaina hampurilaisia. Tein väliin coleslawta, ja chipotlemajoneesia, pihvit tein toki itse (ja niiden kanssa meinasikin tuskan hiki tulla, jauheliha on minusta vaikea raaka-aine), väliin Kippari-juustoa. Sellaisiin ruissämpylöihin tehtiin nää hampparit, ja kylläpähän sitten olikin NIIN maan hyvää. Niinikään tulimausteinen linssikeitto ja peri-italialainen lasagne menivät nappiin. Mutta oi voi, muuten viime viikkojen kokkauksia! Kummallisesti aina jokin meinasi mennä pieleen. Tai jos ei pieleen, niin ainakin vähän sinne päin.
Mä olen joskus miettinyt, että johtuuko ruuanlaiton onnistuminenkin hormoneista (niinkuin naisen elämässä kaikki muukin)... Kun tuntuu, että on tuollaisia järkyn huonoja päiviä ja sitten taas luistaa. Mulla huonon karman katkaisee juurikin ulkona syöminen eli toisen valmistama ruoka.
ReplyDeleteEka kuva on tosi kaunis.
Me eletäään nyt sellaisessa välitilassa, että mitään ei saisi hankkia. Ei edes astioita, nyyh..
Voi mikä uni, eihän tuollaisesta unesta haluaisi herätäkään. Varmaankin ihan ilostuttaa vielä tässä päivässäkin.
ReplyDeleteMinä näin yhtenä yönä unta, että olin Atlantilla kalassa, virvelöimässä ja sitten hauki nappasi virveliin ja kiskoin sen haavilla soutuveneeseen, vaan haukipa hyppäsi syliini istumaan, minä olin jotenkin ihan hämmentynyt, kun siitä heräsin. Ei oikein tiennyt, että miten sitä haukea siinä sylissä olisi pidellyt ;-)
maijanmaja, tuo hormonihomma voisikin selittää! :D Enpä tullut ajatelleeksikaan. Mutta ulkonasyömisestä tuli mieleeni, että olen tässä oikein havahtunut ruoan hinnan kalleuteen. Jos itse laitan jotain spesiaaliherkkua, kauppaan menee suorastaan enemmän rahaa kuin ravintola-annoksiin, huh. Ja itse pitää sitten vielä tiskatakin. Suosikaamme ravintoloita, inspiraation ja rahansäästön vuoksi :)
ReplyDeletehimalainen, hauki Atlantilla! Mieletön uni! Minusta hauet ovat aika pelottavia. Piti oikein googlettaa mitä hauesta sanotaan, ja mua alkoi naurattaa: Hauki on opportunisti... Hauki on toisinaan myös kannibaali, eikä se epäröi syödä pienempää lajitoveriaan... Hauet ovat paikkauskollisia kaloja... Kiehtovia tyyppejä nuo hauet!
Ihana uni!
ReplyDeleteMä näin jotain epäilyttävää unta, josta muistan (onneksi) vain värit: likaisenvaalean, kylmyyttä hohkaavan ruotsinlaivan kyljen ja likaisen hangen. Oni etten muista muuta, kun näkömuistikin tarjoaa vain pahintaan.
Ruuanlaitto. Voi elämä. Mulla on aina kauhea pms, ehkä se selittäisi osan kaikesta kauheudesta jota keittiössä saan aikaan.
Paljolti mulla on kyllä sitä, että kun on pakko laittaa ruokaa (joka päivä) porukalle(7 henk.), jolla on erilainen maku kuin itsellä. Vaikka vaan lähtien siitä että itse olen kasvissyöjä ja muut sekasyöjiä.
Mä toivon, että joskus mustakin kuoriutuu ruoanlaittaja. Sun ruoat kuulostaa tosi hyviltä. Ja näyttää (muistelen tiramisu-kuvia).
isoinpapu, kuvailit niin hyvin noita värejä, että mulle nousi verkkokalvoilleni sellainen lopullisesti pinttynyt vähän kiiltävä, ehdottomasti keinokuituinen toppatakin hiha. Paha! Minullakin on ollut epäilyttäviä unia viime aikoina, oikein sellaisia, että puistattaa. Mutta onneksi viime yönä oli tämä mahtava astiauni.
ReplyDeleteOliskohan vaikka joku käyttäytymistieteilija kiinnostunut tekemään tutkimusta naisen hormonitoiminnan vaikutuksesta ruoanlaiton lopputuoksiin, tämähän alkaa vaikuttaa jo hypoteesilta.
Minä uskon, että olet jo ruoanlaittaja, kun olet niin uskomattoman taitava monessa muussakin.
Voi Tanja, mä rakastan tätä postia! Niin supermehevää. Kuvat, värit, tunnelma, sun mielenjuoksu, valitut sanat. Pääsisinpä sun päähän ja ajatuksiin hetkeksi asumaan <3
ReplyDeleteTanja, sun keittiöstä tulee aina vaan pelkkiä herkkuja!
ReplyDeleteRuoka ja uni, ehkä vielä ystäviäkin tarvitsee. Nähdään onneksi pian :)
Ruokaa unta ja hiukan Dublettia...;-)
ReplyDeleteTanja, happy belate Birthday! It was on 3rd ov. your birthday, right?
ReplyDeletewish you all the best! Maria
Sorry, I meaned before, the 3rd November...
ReplyDeleteHanna, vaan kiitos, kiitos postirakkaudesta! :D
ReplyDeletetuuli, ei muuten tuu ihan aina pelkkiä herkkuja, onneksi usein kuitenkin. Mutta juu, toki ystäviä tarvitsee, ilman teitä ei elämä olisi mitään, vaikka saisi joka päivä kasoittain herkkuja :) Perjantaihin!
piilomaja, hii!
Maria, oh thanks! My birthday was 1st November :)
Magnificent series!
ReplyDelete