Täällä tyydytetään antaumuksella linssikeitto- ja laskiaispullahimokkuutta jo kolmatta päivää. Että sellainen dieetti.
Kylässä nelijalkanakkeja, viikon. Harmi (oikealla) ja Helmi (vasemmalla). Helmi on nätti, sopuisa ja rauhallinen tapaus, melkein huomaamaton helppoudessaan. Paitsi yöllä, kun se haluaa itsepintaisesti viereen nukkumaan. Minä taas en halua sitä viereeni. Harmi sitten, huoh, on nimensä veroinen, vaikka myös ihan ihanakin, no hupaisa ainakin. Naapurit varmaan ihmettelevät, kun täältä on kuulunut jo kolmen päivän ajan vähintään kerran tunnissa "harrrmi!" -parkaisu. Tällä hetkellä lepuutan hermojani kuuntelemalla Bob Dylania ja piiloudun Harmin intensiiviseltä eikö-jo-taas-vähän-sekoiltais? -tuijotukselta läppärin näytön taakse.
Oh my! They are just so, so adorable!
ReplyDeleteDachshunds simply ROCK!!
And that cappuccino looks delicious....
[LOVE], k.
Hihi, those two adorablenesses (and rascals!) are here for a week now, I take care of them because their "mom" travelled to Spain. Phew, I'd like to fly there too! It's starting to snow again. Have to enjoy lot of cappuccinos. And buns.
DeleteTirskun ääneen täällä tuon harrrrmi -huudon takia:)
ReplyDeleteKati Piilomajasta
Juu, se parahtaa sekä päivin että öin, tai ainakin aikaisesta aamusta alkaen. Pitänee mainita naapureille hoidokeista, etteivät huolestu minusta.
DeleteHurmaavat Harmi ja Helmi!!
ReplyDeleteMeidän jo edesmennyt Woody- partacollie oli kova karkailemaan. Naapureille tuli hyvinkin tutuksi Woooooody karjaisu, jota seurasi aina epämääräinen lenkkimakkara taskussa harhailu lähitienoolla. Lenkkimakkara oli Woodyn suuri intohimo.
Niin kauniit kuvat.
Ja tuo lamppu ja pöytäliina, aivan ihanat.
Oi Woody, se josta mainitsitkin. Kuvittelen sen siellä haahuilleen onnellisena vapaudestaan ja omissa mietteissään ja vaistoissaan, ja sitten höristäneen korvia nimensä kuullessaan, ja mahdollisesti jo etukäteenkin lenkkimakkaraa ajatellessaan. Myös lenkkimakkara taskussa herättää hupaisan mielikuvan, sellaisenkin, jossa se on unohtunut taskuun, huh. Mutta ehkä niin ei käynyt, Woodyn lenkinhimon vuoksi. Voi näitä muistoja...
DeleteIhan timanttiset nimet hoitokoirillasi! Hymyilyttää niin että poskiin sattuu!
ReplyDeleteJa tiiän niin hyvin tuon hulluttelukutsutuijotuksen, veljen pikkukoirakin on just semmonen. Jos katseet kohtaa niin se on menoa!
Hahaa, nuo nimet on vielä niin osuvatkin! Ja tuo Harmi onkin oikea katsekoira :)
DeleteJotenkin tuskallisen tuttu on tuo eiköjovähänsekoiltais-tuijotus. Piiloudun yleensä myös näytön taakse ja toivon, että se koira menee pois. Yleensä se ei mene, vaan tuo vinkiksi rikki revityn lempilelun.
ReplyDeleteEi hätää, siskon koiralla on kyllä oikeakin nimi, mutta koska kyseessä on kovilla kierroksilla käyvä juntturakoira, se ei reagoi päästyään vauhtiin muuhun kuin keuhkojen pohjasta karjaistuun "PERRR-KELE!" huutoon.
Siskoa joskus käy sääliksi, itse kun olen jo tottunut, mutta tuntemattomat taitavat katsoa vähän kieroon. :)
Nää ei tuo vinkiksi lelua, vaan nämä vinkkaavat ihan omalla olemuksellaan ja kipuavat näytön (tai minkä tahansa hidasteen) yli, ohi tai tunkevat mistä ikinä keksivät. :D "Kovilla kierroksilla käyvä juntturakoira" saa mut täällä hekottelemaan, mutta arvaan kyllä, että aina se ei naurata. Itse asiassa täälläkin on voimasanoja käytetty, ne tuntuvat tepsivän koiriinkin.
Deletethat light again.. and those dogs, they are so cute!
ReplyDeleteHappy that days are getting longer and the light brighter!
DeleteÄlyttömän hieno kuvasarja!! Wow. Upea tunnelma ja koirat nimineen hymyilyttää.
ReplyDeleteKiitos paljon Martta! Kuvakehut ilahduttavat.
DeleteValloittavia vieraita!
ReplyDeleteDieetti lohduttaa, samoilla herkuttelulinjoilla mennään täälläkin. Syytän lomaa ja lupaan palata sokerittomampaan ruokavalioon ensi viikolla.
I must say I am enjoying the trip through your blog here, it is totally beautiful.
ReplyDelete