02/07/2012

fajitakset



Joskus haaveilen ja jopa suunnittelenkin olevani ruokablogin emäntä. Jos perustaisin ruokablogin ja aikoisin siis kuvata kokkaamiani ruokia, minun pitäisi kaiketi muuttaa vähintään ruokailuaikojani, tai sitten kokata päiväsaikaan ihan vain kuvatakseni ruokia päivänvalossa. Yksi mahdollisuus olisi tietenkin hankkia valaisukalustoa. Öö. Käytännössä olen vähävarainen herkkusuu, joka kokkaa pääsääntöisesti myöhään iltaisin, usein aika impulsiivisesti. Toisinaan paneutuen, toisinaan kaapin jämistä. Melkein aina jo kokatessa nälkäisenä, jolloin ruoan valmistuttua en enää malta etsiä kameraa ja sopivia kuvakulmia. Usein pöydässä istuu myös muita ruokahaluisia, ja minusta tuntuisi vain ihmisten kiusaamiselta pidätellä herkkuhetkeä ja antaa ruoan jäähtyä siksi, että minä haluan kuvata.

Keksinkö vain selityksiä? Näitä löytyy kyllä lisääkin. Kun kokkaan, en juuri mittaile raaka-ainemääriä, reseptin tekeminen jälkeenpäin on siis melko hasardia hommaa. Ja olisin huolissani, että minkähänlaista pöperöä kirjoittamallani resesptillä saa aikaan.

No, tänään kuitenkin leikin hetken ruokabloggaajaa. Suttuiset kuvat juuri edellämainitunkaltaisesta tilanteesta. Tällä kertaa illan hämyssä ruokaa valmistuvaksi odotti Hanna. Minä huitaisin pikapikaa pari epätarkkaa kuvaa, ja sitten ah, nam.

Fajitakset simppelillä kasvispaistoksella ja naudanlihasuikaleilla kuuluvat minun keittiössä sarjaan nopeat ja helpot paremmat herkut. Ja ne tehdään suunnilleen näin:

 Kasvispaistos:

-1 punainen paprika
-1 vihreä paprika
-n. 2 oman maun mukaista sipulia

Nämä suikaloidaan ohuiksi tikuiksi, heitetään kuumalle pannulle, pyöräytetään hyvin nopeasti kuumaksi ja maustetaan:

-todella roimalla hömpsäyksellä oreganoa (tuoretta rehti kourallinen, kuivattua ainakin ruokalusikallinen)
-juustokuminaripauksella, parillakin
-reippaalla ripauksella kuivattua korianteria
-musta- ja cayennepippuriropsaisuilla (tahi jollain chilillä)
-suolaa täytyy laittaa myös. Itse suosin tässä reipastakin suolarouhaisua, sillä kasvikset ovat aika makeita.
-sekaan heitetään usein myös jalapenoviipaleita tai jotain chiliviipaleita.

 Lihasuikaletäyte:

-naudan lehtipihviä tai lankkupihviä suunnilleen niin, että jokaiselle syöjälle on noin 200-300 grammaa (tässä minun satsissani oli about 700g, ja alla olevat maustemäärät sen mukaan)
-pari valkosipulinkynttä
-kourallinen tuoretta korianteria
-4-6 rkl chipotletabascoa tai jotain muuta chipotlekastiketta
-2-3 valkosipulinkynttä hienoksi hakattuna
-mustapippuria hiukan ja hennosti suolaa

 Paista pihvit kokonaisena mediumeiksi. Suikaloi pihvit paistamisen jälkeen. Kumoa lihasuikaleet takaisin pannulle (sen ei tarvitse enää olla tulella, ainakaan kovin kuumalla), jossa suikaleet on helppo maustaa silputulla korianterilla ja valkosipulilla, maun mukaisella määrällä (mun mielestä aika roimalla roiskaisulla) chipotlekastiketta ja pippuria, suolaa.

Tarjoillaan vehnä- tai maissitortilloilla. Saatteeksi tulista salsaa, avokadosiivuja, ranskankermaa pihtaamatta, tuoretta tomaattia, cheddarjuustoraastetta ja limemehuruiskauksia.

Kyytipojaksi passaa olut. Suositellaan vetämään ähkyt, jonka jälkeen voi rauhassa makoilla ja hengitellä ennen jotain ihanan imelää jälkiruokaa.

p.s. Fajitakset on oikeasti todella helppo ja nopea ruokalaji, lähinnä pilkkomista ja maustamista, mutta silti sain tästäkin näin pitkän ja sekavan sepostuksen! Ei taida tulla minusta ruokabloggajaa, mutta tahtoisin minä oppia kuvaamaan ruokaa.

10 comments:

  1. nam! Ehkä ratkaisu on hämyinen ruokablogi? Minä en ainakaan juuri jaksa lukea tai ainakaan noudattaa ruokamääriä ohjeissa, tärkeintä on idea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hähää, herkkublogi "Hämy". Itsekin luen reseptejä juuri noin ideoita etsien. Selaan reseptejä, ja niistä painuu mieleen jotain olennaista, ja sovellan sitten itse. Voisikohan sellaisella mentaliteetilla tarjoilla lukijoille ohjeita, vai tulisiko nurinaa summanmutikkaisuudesta?

      Delete
    2. sitä tikulla silmään, joka nurisee Ruokablogi Hämyn hämyisyydesta! Onhan niitä tarkkoja ohjeita sitten muualla :D

      Delete
    3. Tästä lähdetään, jahka saan joskus ruokablogin aikaiseksi!

      Delete
  2. Fajitakset on ihania, muttei mikään romanttinen ruoka:) En tykkää ähkystä, mutta se tulee väkisinkin noita syödessä koska ne tulee syötyä aina liian nopeasti koska muuten tulee sotku. Minusta ne kuuluu nimittäin syödä sirmin. Mutta hyviä ovat!

    Ja ihan hyvinhän tämä ruokabloggaaminen sinulta sujuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No eipä kyllä ole romanttinen ruoka, siisti ja elegantti ei ainakaan. Toisaalta en ehkä niin odotakaan ruoalta romanttisuutta :) Ja sittenkin, kyllä mulla ja the miehellä on ollut oikein romanttisia hetkiä sormet chipotlesotkussa, ja minusta on myös mukavaa rellottaa ruoan jälkeen mahat pinkeinä herkusta. Tavallaan pidän ähkystä, ellei se ole aivan liian paha. Siinä on sellainen meininki, että ruoka oli todella huhhuhhyvää. Olen kai muutenkin hiukan kohtuuttomuuksiin taipuvainen tyyppi, eh.

      Itse tykkään syödä fajitakset haarukalla ja veitsellä, vaikka sorminhan nuo kuuluisi syödä.

      Delete
  3. Nössöt laskee määriä ja vaatii tarkkoja kuvia. Itse haen juuri sitä että tulee olo "tuota on pakko tehdä heti tänään". Ja sitten teen. Jos tykkään heti niin hyvä, ellen, muutan ensi kerralla sen verran että tykkään.
    Kati Piilomajasta (hyvin salaa siis!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikein! Mutta sitten toisaalta, kyllä minusta olis kiva tarjota tasapuolisesti hurjapäille ja nössöoille ohjeita... Mutta mikäs sen estää!

      Delete
  4. Noi oli niin nam! tosin ei ole kertaa, jolloin en olisi saanut hyvää ruokaa sun luona. Jos tekisit kirjan herkuista, ostaisin sen varmasti!

    Mun mielestä sä osaat ottaa kauniita kuvia ruoasta ja ruokahetkistä :)

    ReplyDelete