Nyt kun mietin, niin on aika hullua, etten ole käynyt aiemmin Englannissa. Aikeita on ollut muutaman kerran, mutta silloin on aina pitänyt valita, ja oikeastaan vain ankeista käytännön syistä Englanti on aina jäänyt kakkoseksi.
Nyt kun sitten vihdoin pääsin sinne, se taisi kiilata suoraan kärkipaikoille. Brittien ystävällisyydellä oli tosi iso merkitys. Heidän ystävällisyytensä oli hyvin helposti vastaanotettavaa, ei mitään isoeleistä maireilua tai vouhottamista, vaan sellaista luontevaa ja rentoa huomaavaisuutta. Ja tietenkin sillä oli valtaisa merkitys, miltä siellä näytti! Eritoten rosoinen, sammaleen peittämä ja sumun verhoama kauneus tuntui hyvältä. Mustuneet seinät, tuhannet luonnon sävyt, tikki- ja öljykangastakit...
Lensimme Manchesteriin, ja asuimme Lancasterin liepeilla Dolphinholmessa. Vuokrasimme heti lentokentältä auton, jolla huristelimme paikasta toiseen. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui yllättävän nopeasti, jännitin sitä turhan paljon etukäteen. Kun saavuimme Englantiin, meidät toivotti tervetulleeksi Guy Fawkes Night:n kokot ja ilotulitukset. Oli hienoa ajella autolla sysimustassa illassa (en käsitä, miten siellä saattoikin olla niin pimeää!), kun tienvierustoissa loimotti ja paukkui.
Ajoimme viikon aikana lähiseutujen lisäksi Morecambeen ihastelemaan laskuvettä ja syksyistä merta, Blackpooliin hurvittelemaan, Haworthiin Brontën sisarusten maisemiin ja lopuksi poikkesimme hiukan eteläisessä Manchesterissa.
Kuvia on paljon, vaikka harrastelijakamerani meinasikin tiltata Englannin kosteissa olosuhteissa. Moni sykähdyttävä kohde jäi taltioimatta. No mutta onneksi on päänsisäiset kuvat. Teillekin, armaat blogini lukijat, riittää jaettavaksi vielä jokunen kuvasatsi.
Ai en tiennytkään että tämä oli eka visiittisi. No sitten uskallan sanoa että tiedän että rakastuisit Lontooseen! Toki Yorkshirekin kaunis on, mutta Lontoossa on vielä mahtavampi skaala tuota englantilaista rosoisuutta, noita sävyjä, perinteitä yhdistettynä kulttuurikirjoon. Manchester on kyllä eräänlainen pikku-Lontoo, että jos sitä jonkun verran näit niin sait vähän esimakua.
ReplyDeleteKuvista sykähdyttää erityisesti tuo jalkakuva ja paattikuva. Olet mahtavasti saanut niihin mielenkiintoista skaalaa!
Olen aina kuvitellutkin Lontoon juuri sellaiseksi kaupungiksi, josta pitäisin. Sinne täytyy suunnata pikapuoliin siis! Manchesterista ei jäänyt oikein mitään käteen, olimme siellä vain niin ohikulkeissamme, eikä ihan sinne keskustaan asti edes menty. Eteläisestä Manchesterista katsoin meille tea roomin, löysin Tea Hiven, jossa oli kyllä aivan jumalaisen hyvät teet ja leipomukset!
DeleteSamat sanat just noista samoista kuvista mihin Merja viittasi! Ja minäkin uskon että Lontoo olisi sulle mieluinen. (itse ollut vasta kerran mutta hitsi kun ihastuin)
ReplyDeleteNäissä kuviesi maisemissa ja tunnelmissa on jotakin samaa kuin Bretagnessa, ainakin osissa sitä vaikka jollakin tapaa väritys on eri.
Tâllaisen "luontomatkan " haluaisin tehdä sopivassa seurassa. Haluaisin kävellä paljon ja kastua ja katsella, poiketa toki pubiin välillä.
Heh, Bretagnekin on pyörinyt juurikin viime aikoina mielessäni. Oi että, tulisipa lottovoitto!
DeleteTätä luontomatkailua olisi ollut ihana harrastaa enempikin, puitteet ja seura olivat mitä parhaimmat sellaiseen. Nyt oltiin vähän sellaisella mentaliteetilla, että koitettiin katsella mahdollisimman monenlaista, tajuta vähän tuota seutua. Ja eipä mun koivet oikein ole nyt pitkien vaellusten vaatimassa kunnossakaan. Mutta joskus kyllä...