17/12/2012

monimutkaisuudet ja joulupallot


Jouluhommat herättävät vähän ristiriitaisia tunteita. En ole osannut enää pitkään aikaan odottaa joulua yhtä innokkaana kuin lapsena, mutta jokin joulussa kuitenkin viehättääkin. En varsinaisesti halua joulusta kokonaan eroonkaan, mutta olen jo monet vuodet toivonut sen viettoon vaihtoehtoja. Joinakin jouluina olen ottanut etäisyyttä perinteiseen perhejuhlaan jäämällä viettämään sitä itsekseni, ja viime jouluhan meni ihanasti Kööpenhaminassa. Näitä pieniä irtiottoja perinteisistä meineingeistä säröttää usein ainakin kevyt, toisinaan pahempikin syyllisyydentunne, kun ei voi olla kaikkien läheisten luona. Jouluun tuntuu liittyvän niin paljon odotuksia, monelta suunnalta, ja itse ainakaan en osaa olla reagoimatta noihin odotuksiin.

Juhlan kristillisestä luonteesta en ota stressiä. Uskonnolliset ajatukset eivät omassa elämässäni ole kovin keskeisiä, mutta ei niiden läsnäolo liioin minua haittaakaan. Siksi kai, että onnekseni saan elää ihan rauhassa oman maailmankuvani kanssa. Juhlan pakanalliset perinteet viehättävät minua myös, ja olen hyvilläni, että ne elävät kristillisten piirteiden rinnalla. Ajattelen enempikin niin, että hyvä homma, kun ylipäätään juhlitaan. Minusta kun kaikkiin mahdollisiin syihin juhlia ja varsinkin herkutella kannattaa aina tarttua. Useamminkin voisi, ja mieluusti moninaisilla tavoilla.

Tänä vuonna kuitenkin odotan joulua ihan hyvillä mielin, jostain syystä stressi ja hömpötysmieli ei ole äitynyt pahaksi. Olen menossa kotiseudulleni, ja luulen, että joulusta tulee rauhallisen mukava. Tietenkin itse lähteminen vähän rasittaa: pakkautuminen laukkujen kanssa junaan, aikataulut ja sen sellaiset. Minä olen vähän hidas syttymään, ja nyt kun alan päästä joulunlaittelutunnelmaan omassa kotonani, täytyy täältä jo kohta lähteä liikkeelle. Mutta sitten kun on saanut vääntäydyttyä perille, on taas mukava. Erityisesti joulun aikaan aina toivon, että asuisinpa lähempänä perhettäni.

Tänään löysin kirpputorilta muutaman vanhan Itä-Saksalaisen lasisen joulukoristeen. Olen lapsellisen heikkona näihin. Ja koska en ole ainoa tämän heikkouden kanssa, pikkurahan löydöt ovat tietenkin harvassa. En ole sillä tavalla keräilijä, että haluaisin kierrellä antiikkimarkkinoita ja maksaa näistä isoja summia. Viehättävintä on löytää pölyisestä kirppariläjästä pieni pahvinen hauras laatikko, sydän sykähtäen ajatella, että olisikohan... avata rasia, ja oi, löytää sieltä haperoiden silkkipapereiden lomasta muutama ihanuus. Näin kävi juuri tänään. Jokin näissä sattumalta löydetyissä vanhoissa joulukoristeissa aivan liikuttaa minua. Monesti olen löytänyt ne juurikin sen oloisista myyntipöydistä, joissa on arvatenkin kuolinpesien vähemmän arvokkaaksi katsottua tavaraa. Minusta kun taas nuo pienet säilyneet esineet tuntuvat aivan aarteilta.



11 comments:

  1. Beautiful photos as ever.

    ReplyDelete
  2. Oi noi joulukoristeet oli kyllä aarrelöytö!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä! Iloissani noista. Jostain syystä se, että niissä on vielä alkuperäiset tai ainakin hyvin vanhat silkkipaperitkin mukana, on ihanaa.

      Delete
  3. Hurmaava löytö, kivasti kirjoitettu :)

    ReplyDelete
  4. Kuvailit niin kauniisti parhaiden löytöjen tekemistä! Se on vähän kuin salaisuuden jakamista kauniin avaran alkuperäisen omistajan kanssa, jonka voi ainakin kuvitella saaneen yhtä paljon iloa siroista joulukoristeista tms kuin itse saa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Ja sitten vielä kuvitella mitä kaikkea siinä minun löytöni ja alkuperäisen omistajan välissä, ajatus liitää ainakin 50-luvulle saakka; lapsosten varovaiset kätöset ehkä vanhempien varoitellessa koristeiden hauraudesta, kymmenet joulut, ripustiko yksinäiseksi jäänyt mummo nämä aina vaan myöhemminkin kuuseen? tai ottiko edes koristelaatikon esiin ja muisteliko menneitä jouluja? koreisteiden väistyminen ehkä uusien muovisten tieltä, kaappien perukoille unohtuminen... Monien tavaroiden kohdalla ajatus saattaa hyvinkin liitää kauas, mutta jostain syystä juuri näiden vanhojen joulukoristeiden kanssa aivan erityisesti.

      Delete
  5. Voi kun kiva kun kirjoitit niin pitkästi. Itse en tunnu saavan aikaan nyt mitään tekstiä ja se ottaa päähän koska ajatukset raksuttavat kuitenkin koko ajan.

    Jouluun liittyen...sen jälkeen kun muutin Suomesta -97 jouluni ovat olleet milloin mitäkin, aika erilaisia siihen verrattuna mitä olivat Suomessa ja ihan keskenäänkin erilaisia. Eri paikoissa, eri ihmisten kanssa. Pienellä porukalla, valtavalla lössillä. Olen tosi iloinen kun olen löytänyt niin monia eri tapoja olla juhlamielellä.Minusta kaikki "ainoat oikeat tavat" tehdä asioita ovat vaarallisia ajatuksia - ja pätee kaikkeen.


    Joskus juuri joulun alla tulee olo: haluaisin olla Suomessa vanhempieni seurassa. Se ei taloudellisista eikä muistakaan syistä oikein ole mahdollista, tai siis jos on niin sitten ei kesällä mennä. Ja pakko myöntää että pidän Suomesta kesällä enemmän kuin talvella...

    Yksi juttu vielä pitää sanoa: suomalainen joulu on jollakin tapaa minusta semmoinen haikean surumielinen. Tai siis siihen liittyy kovasti tietty melankolia. (En halua yleistää, toki joulua juhlitaan ja vietetään Suomessakin tuhansin eri tavoin). Miten paljon meillä on esim. tosi haikeita joululauluja! osa minusta rakastaa sitä kaikkea, osa menee hiukan liiankin syvään veteen ja meinaa jäädä sinne. Olen näiden ulkomaanvuosien aikana tullut tutuksi paljon iloluontoisemman joulunvieton kanssa, josta on hartaus kaukana, ja/mutta joka tekee sielulle niiiiiin hyvää!
    Piilomajan Kati

    ReplyDelete
  6. Jostain syystä halutti laitella ajatuksia ylös, vaikka totisesti muutakin hommaa olisi... :)

    Voi ihana ajatella sinun joulujasi maailmalla. Sellaisia minäkin haluaisin kokea, ja ehkäpä joskus koenkin! Juuri tuollaista kaipaan ihan hirveästi, että joka joulu voisi olla ihan erilainen. Jostain syystä en oikein ole traditioiden ystävä. Minusta on mukavampi keksiä aina jotain uutta. Ja olisi kiva, jos muillakin olisi sellaista mieltä. Että ei aina tarvitsisi miettiä, harmistuuko joku, jos ei aina tehdä samalla tavalla. Ja samalla myönnän kyllä, että taidan itse olla suurin syypää tähän dilemmaani. Että olisiko se nyt läheisille ja sukulaisille niin suuri harmi, jos en tulisikaan joka joulu. Mutta kun ensimmäiset kyselyt syksyllä alkaa, että tuletteko, niin sen jälkeen en oikein osaa ignoorata sitä mahdollisuutta, että joku pahoittaa mielensä.

    Olen samaa mieltä tuosta suomalaisen joulun haikeasta surumielisyydestä. Ja vaikka sellainen on ihan viehättävääkin, totisesti kaipaan sitä iloluontoisempaa puolta. Ja rennompaa, vapaamuotoisempaa ja räväkämpää meininkiä. Toisinaan jopa vähän juhlavampaakin menoa, Suomessa kun se helposti pruukkaa olemaan sellaista pyjamassa kinkun ahtamista (noin niin kuin kärjistettynä). Ainakin joskus. Itselleni varsinkin tuo hartaampi puoli on tuttua lapsuudesta, kun halusin olla kaikenmaailman kuoroissa mukana. Ja kun mun lapsuus nyt sattui olemaan vähän kans sellainen monimutkaisen puoleinen, niin nykyään, kun ne hartaat joululaulut soi, minä alan todella helposti itkeä. Tavallaan rakastan niitä lauluja kyllä, sillä tavalla vähän typerä sentimantaalisesti, mutta ovathan ne jotenkin niin lohduttomia. Ehkä se on yksi syy, miksi tämä suomalainen perusjoulumentaliteetti tuntuu vähän ankealta, ehkä se muistuttaa liikaa vaikeista asioista. Pahimmillaan joulu on siis posttraumaattinen, sosiaalisilla paineilla höystetty liian harras juhlapäivien putki. Heh. No vitsi vitsi. Oikeasti mulla on jo muutamia varsin mukavia juttuja mielessä tälle joululle tuolla kotipuolessa. Ja aion myös olla sen verran itsekäs, että en lauko pakon tunteen sanelemana jokaisessa mahdollisessa sukulaispaikassa.



    ReplyDelete
  7. Beautiful German ornaments. I love the old better than the new and feel very fortunate when I come across something so special as these. I always wonder about the history of the things I purchase... who owned them before I bought them, what their lives were about.

    I hope that you have a safe and wonderful holiday and enjoy the warmth and comfort of being with your family and friends.

    Warm wishes for a very Merry Christmas and a grand New Year.

    ReplyDelete