14/01/2013

maanantain hiljaiselot


Entäpä jos suomen kielessä olisi asetelman tilalla edelleen käytössä sana hiljaiselo? Ainakin silloin, jos ei ole kovinkaan paljon asetellut?



12 comments:

  1. Muistan joskus lukeneeni tuosta hiljaiselo -sanasta. Siis entisestä käytöstä. Musta se on tavattgoman herttainen jotenkin. Kuvaava.
    Osuvampi monissa tapauksissa kuin asetelma,koska asetelma sisältÄä aina sen ihmisen puuttumisen asioihin, esineisiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin hiljaiselo sanana on hyvin herttainen. Englannin still life on hyvä myös (mutta olisi mukavampi käyttää suomea suomea puhuttaessa). Asetelmakin sopiva toisinaan, mutta silloin, jos kuvaa vain jotain silleen jäänyttä ja kulkeutunutta, ei se oikein ole kuvaava.

      Delete
  2. Voi kun pidän tästä tyyneydestä näissä kuvissa, rauhallisuudesta, eleettömyydestä. Minusta se on jotenkin ominaista tammikuullekin. Tammikuu on jotenkin kuin tuo hiljaiselo sana. Kaunis sana.

    Minullekin tulee mieleen, että hiljaiselo on kuin itsestään ja asetelma niin, että joku on siihen vaikuttanut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuinka mukavaa, että tykkäät! Tätä tammikuun tunnelmaa koitinkin tavoittaa. Ja sitä, että odotan auringon valoa. Sen suhteen välillä kyllä melkein menetän tyyneyteni, kirkkaamman valon tarve olisi nyt suuri. Aamupäivällä juttelin ystäväni kanssa puhelimessa, hän kiiti junalla Keski-pohjanmaalla, ja siellä kuulemma aurinko nousi pilvettömältä taivaalta, maisema oli kuuraisen kaunis. Olisin niin mielelläni ollut siellä junassa!

      Delete
  3. Mitä hiljaiseloa näissä onkaan. Ja kuten Himalainen tuossa jo kirjoitti, tammikuun eleetöntä eleganssia.

    Täällä paistoi aurinko lauantaina, mutta tyhmyyksissäni missasin sen. Istuin vain sisällä ja luin kirjaa ja sitten se jo ehtikin laskea, mokoma.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi jumpe kun te muut näette eleganssia näissä, minä kun taas olen jostain syystä aivan vain kyllästynyt tammikuuhun. Tuntuu, etten osaa nyt kuvatakaan mitään. Mutta ihanaahan se on! Siis se salaperäinen eleganssi, joka pysyy nyt minulta piilossa.

      Me käveltiin tänään pitkään auringossa, paksusti vaatetta päällä, se oli kyllä ihanaa. Valo piristi paljon!

      Delete
  4. Jännittäviä kuvia, melkein kuin joku trilleri... hiljaista ja tyyntä, mutta pinnan alla tapahtuu. Ennnemmin tai myöhemmin jotain purskahtaa esiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kuule Rinna, minä niin jo odotan sitä purskahdusta! En tiedä itsekään ihan tarkkaan, miten, missä ja milloin (oi saakutti sentään, kun kuulostankin kryptiseltä, auts, eh!), mutta siis sellainen olo on itsellänikin. Tämä tammikuu on ollut aivan omituisen tahmea minulle, mutta jospahan tämä vaikka olisi sitä kytemistä :)

      Delete
  5. Kuvien kautta huokuu todellakin hiljaiselo, sellainen tunnistettava arjen hiljaiselo :). Ja kun kuvia katsoo kauemmin, niin ihan odottaa, että joku kohta tulee ja kataa kahvia kuppiin ja ottaa leivän sekä appelsiinin, lisäksi tuntuu kuin olisi aamu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Annele sanoistasi! Nepä vain ilahduttavat minua. Itsestäni kun tuntuu, että kameran kanssa ei olla oltu oikein hyvää pataa tässä viime viikkoina.

      Delete
  6. hiljaiselo on varsin osuva termi.

    ReplyDelete