stockholm I

Aina niin tunnelmallisessa Tukholmassa oli pakkasta joulukuun alkupäivinä, ja voi ääks, miten kovasti sitä pakkasta nyt kaipaankin. Kaipaan kaipaan, vaikka olenkin peiton alla pedissä, enkä aiokaan kastella varpaitani tuolla sateessa ja viimassa. Mutta sängynpohjallekin pakkasvalo toisi parempaa fiilistä ihan varmasti.

Pakkasen kaipuussa laitoin pienen alkupalakattauksen minun ja Rebecan itsenäisyyspäiväviikonlopun ihanan innoittavalta Tukholmanretkeltämme. Retkelle alkusysäyksen antoi Paolo Roversin näyttely Fotografiskassa, ja voi pojat, se olikin hieno ja satumainen. Muuten talsimme antaumuksella kolme päivää Tukholman katuja poiketen milloin minnekin. Loistoreissu kerrassaan! Ja mä laittelen myöhemmin lisää kuviakin, sen kanssa mennee kuitenkin yli vuodenvaihteen. Tässä välissä jotain muuta, lupaan.

Ja hei, tää Mark Laneganin tummasävyinen joululaulukimarahan sopii tähän säähän kuin nakutettu. Mutta olisi se pakkanen kiva silti.

Rentoa aatonaattoa, ystävät hyvät!

kuva kotikulmien talosta ja sinertäviä detaljeja

Täällä köllin inhan flunssan kourissa, kuumekin nousi sellaisiin korkeuksiin, etten hetkeen muista näin sairastaneeni. Niinkuin aika monella varmaan tälle viikonlopulle oli suunnitelmissa jouluvalmisteluita, mutta sen ja työnteon sijaan nukun, vaikka selkää jo pakottaa. Mies auttoi läppärin masulleni ja minä laitan parit detaljikuvat kuvat ihan hirmu sotkuisesta kodistamme, laajempaa kuvakulmaa koitan välttää jopa itsekin katsomasta, ja myös palan naapuruston ihanan jugendtalon seinästä. Tuossa talossa kuvittelen olevan ihanaa asua. Käyn aina välillä katsomassa tuota sinervää seinää ja puistoon antavia ikkunoita.

Minäpä jatkan taas unia.

p.s. Mulla olis tukku Tukholmankuviakin, joita haluan näyttää teille.

p.p.s Tää joulukuu on ollut tautisesta kiireestä huolimatta aika tosi hyvä.

p.p.p.s. Haluaisin hiukan pakkasta, lumesta ei niin väliä, mutta pakkanen olis hyvä.