berlin III

-Lomakodin seinämiltä.

-Luulimme pääsevämme lunta pakoon, mutta se ottikin meidät kiinni. Toisaalta, hetkisen kaupunki oli aivan ultimatekaunis. Kadut täyttyivät sellaisista hauskoista kippuranokkaisista puukelkoista. Melkein teki itselläkin mieli mäenlaskuun.

-Makuuhuoneen ikkunasta

-Iso eukalyptyspuska irtosi viidellä eurolla meidän kadun kukkakaupasta. Rakastan eukalyptuksen tuoksua.

-Majapaikkamme valokuvaaja-isäntä oli laittanut vanhan postikortin lasipurkkiin. Koti oli ihana. Ja korkea!

berlin II

-Kioskien valtaisa virvoitusjuomavalikoima se jaksaa Berliinissä aina yllättää. Juovatko he normaalia vettä laisinkaan? Se apfelschorle on kyllä ihanaa. Ja etikettejä on aina kiva katsella. 

-Toinen toistaan hienompia katutaideteoksia, vai sanoisiko talonpäätytaideteoksia, niitähän tuolla riittää. Tämäkin oli vaikuttava.

-Yksi sana, eikun kaksi: lämmin pretzel! Pistetään vielä kolmaskin: jes! Tuo takana oleva mieskin on varmasti suuntaamassa suu vesissä pretzeliluukulle. Nämä joulumarkkinat eivät olleet kyllä mitenkään suuremmin minun makuuni, paitse se lämmin pretzel, mutta ei haittaa, vaikka tuli mentyä, eipä se niin nuukaa oo.

berlin I

Hei hyvää uutta vuotta! Mitä kuuluu?

Juuri menneen vuoden loppu menikin minulla ihanasti Berliinissä. Näyttäisi siltä, että nykyään vain matkoilla ehdin kaivaa kameran laukustaan. Hyvä edes niin! Siispä matkakuvasatseja tulossa. Ehkä aika monta.

p.s. Uuden vuoden toiveena olisi saada kamera laulamaan ja tää mun Pretty Gingham elpymään. Mutta toki haaveissa myös paljon matkoja. Kenelle niitä uudenvuodentoiveita saikaan esittää?

arvaa missä?

kuinka olin pärjännytkään tähän asti ilman punssikauhaa?

Tänään lykästi! Hakaniemen torin vastikään perustetulla sunnuntaikirppiksellä oli kuolinpesän romppeiden myyjä. Se on aina mun onnenhetki, kun pääsen tonkimaan niitä pölyisiä, sekalaisia pahvilootia. Niistä löytyy ihan aina parhaat aarteet. Niinkuin tuo luusta tehty siipirikko haarapääskykoru – voi sulous! Puhumattakaan tuikitarpeellisesta punssikauhasta. Kuinka olin pärjännytkään ilman sellaista? Sitä tekee mieli hypistellä, varsi on ihanasti muotoiltua puuta ja kauha painavaa tinaa. Vähän surullinen oli tuo siluettiukkokin roinan alla. Laitoin sen nyt pohdiskelemaan astiahyllylle, hänhän näyttää aivan rehdiltä herrasmieheltä. Kuka lie?

illalla

Illan elokuva on Carrie. Sitä ennen on sytytelty kynttilöitä, vedetty maha täyteen jokirapuleipiä ja juotu siideriä punaviinilasista. Mies soittaa kitaraa ja laulaa: maton kuviointi kertoo kaiken.

Huomenna laina-autolla Hankoon. Kuvitelkaa, minä en oo käyny koskaan Hangossa! Ja kunnolliset punaviinilasitkin ostin vasta viime syksynä. Joku ällisteli, että kolmekymmentäkuusivuotiaana vasta!

* * *

Kerroinko että olimme kuuntelemassa Juhlaviikkojen humussa, Huvilateltassa Jonathan Wilsonia? Sen jälkeen oon välillä käynyt 70-luvun Californiassa, ihan vaan piipahtamassa. Gentle Spirit.

heippa kesäloma, nähhään taas ens kesänä!

Viimeisen kesälomapäivän aamuna paistoin pitkästä aikaa pari croissanttia itselleni. Keittiö on täynnä siivoussotkua, mutta työpöytä tuntui sopivalta paikalta alkaa orientoitua työmoodiin inspislehtien ja kahvikannullisen kanssa. Loma on kai tehnyt tehtävänsä, ja varmaan tämä sääkin vaikuttaa, tuntuu mukavalta palata töihin. Lomakuvia olisi vielä vaikka muille jakaa. Kehtaanko laittaa enää? Taisin ottaa huolella takaisin vähän liiankin pitkään jatkuneita kamerakaulattomia päiviä lomareissuillain.