lapsuusmeemi

Tänään olin töiden jälkeen niin uupunut, että jätin kotihommat suosiolla, ja keskityin vain huvittelupuuhiin. Violetin blogista löysin mitä mainioimman meemin, jonka avulla nyt sukellan lapsuusmuistoihin.

1. KAMPA
Toisen kouluvuoden loputtua sain mennä yksinäni kampaamoon. Kampaaja oli juuri saanut ideoita uusista muotivirtauksista, joihin kuului hänen sanojensa mukaan risainen, erittäin lyhyt etutukka. Enhän minä pieni tyttö uskaltanut panna vastaankaan, ja taisin kyllä oikeasti luulla, että kun muodikkuudesta puhuttiin, sen täytyisi olla jotain hienoa. Kampaaja oli varmaan ihastunut Ziggy Stardustiin. Purskahdin itkuun, kun kampaamon oven laitoin kiinni. Sievä polkkatukkani oli yhtäkkiä kuin lasten parturileikkien lopputulos. En suostunut enää koskaan menemään tuolle kampaajalle. Vieläkin puistattaa, jos kävelen sen paikan ohi, jossa kampaamo sijaitsi. Häpesin koko kesän älyttömäksi nyittyjä etuhiuksiani! Yritin kammata veteen kastetulla kammalla pystytykkaani matalaksi huonoin tuloksin.

2. LINTU
Olisinko ollut 12-vuotias, kun pian kesäloman alkamisen jälkeen eräänä aamuna heräsin pamahdukseen. Singahdin sängystä ylös ja kipitin pihalle katsomaan mikä ikkunaani jymähti. Varishan se pihalla pötkötti, pää vielä pökerryksissä moisesta tällistä. Eläinten ystävänä sitä sitten varovasti tutkailin ja vettäkin tarjosin. Varis leimaantui minuun ja oli kaverini koko kesän. Nimekseen se sai Kallen, mitäpä muutakaan. Naapuruston pojat olivat Kallen jo varmaan kesyttäneet, kun se oli alusta alkaen niin tottunut ihmisiin. Oi, se oli hauska kesä variksen kanssa! Linnun lopuksi koitui isäni pyssy, koska hermothan aikuisväellä meni Kallen sotkemiseen ja metelöintiin.

3. MERI
Jo lapsena ymmärsin meren hienouden. Olen ollut varsinainen vesieläjä ihan pienestä saakka, ja ah, autuutta, kun lapsuuden kesinä ajelimme sisämaasta meren rantaan, lähinnä Kalajoelle. Kaikkein mahtavinta oli, kun pääsimme Vattajalle! Kun ajattelen lapsuuden kesiä, merenrantareissut muistuvat mieleen erityisen hohdokkaina - aurinko, leikkiminen ja uiminen väsyksiin saakka, eväät, eksoottisuus, viltti kuumalla hiekalla, avojaloin...

4. KITARA
Yläasteen musiikin maikalla ei ollut auktoriteetin ripaustakaan. Ja kun peruskoululuokkani oli kuulemma kauhein opettajamuistiin, saatatte varmaan kuvitella sen metakan mikä musiikkiluokassa syntyi, kun hullut saivat (tai siis ottivat) kitarat ja muut vehkeet käyttöönsä! Luultavasti kenelläkään ei ollut aikomusta opetella soittamaan, tai ainakaan niillä jotka sitä meuhkaa pitivät. Me nössöt vain odotimme tunnin loppumista. Olisin kyllä tahtonut oppia edes jotain musiikista, mutta haaveeksi jäi. Mielikuva yläasteen musiikkitunneilta ovat vain migreeni ja öö, migreeni.

5. KELLO
Mummolan kaappikello, joka kumahteli aina arvokkasti. Sen tikityskin muistutti ajan kulusta. Ostin vasta uuden seinakellon keittiöön, joka myös tikittää aika isosti. Heti tuli mummola mieleen.

6. OKSENTAMINEN
Jännittävä matka Piippolaan hyvän ystävän, Maaritin, mummolaan. Jo menomatkalla piti pysähtyä minun oksentamisen takia. Olin syönyt juuri ennen lähtöä monta lautasellista mustikkapuuroa, lapsuuteni suurinta herkkua, no en kuvaile lopputulosta tarkemmin. Reissu oli ihan huippu kuitenkin! Kun muistelen Maaritin mummolaa, piirtyy vieläkin mieleeni se ihana valo, joka tuolla vanhassa talossa illalla oli. Olisipa hienoa nähdä tuo talo vielä joskus.

7. MUMMO
Sijaisisäni äitiä ikävöin, hän oli lämmin ja elegantti mummo. Ihailun kohde, joka neuloi aina kauneimmat sukat ja lapaset ja tarjosi herkkuja konditoriasta. Osasi hän itsekin leipoa hienosti, mutta minuun, maaalaistyttöön, teki vaikutuksen oikeat kondiittorilta ostetut herkut.. Sijaisäitini äiti oli vielä terveenä olleessaan oikea mummojen perikuva, hänen luokseen oli aina ihanaa mennä kylään. Biologisen isän äiti oli hyvin sairas, aina vuoteessa, mutta ymmärsi minua mielestäni erityisen hyvin. Häntä oli hiukan pelottava lähestyä sairasvuoteelle, mutta kun hänen lähelleen pääsi, tulikin jo hyvä olo. Hän antoi minulle aarteen, kultamaalatun saksanseisojapatsaan! Biologisen äitini äiti on skitsofreenikko, olen tavannut hänet vain kerran, ja viime aikoina olen alkanut puntaroida yhteydenoton mahdollisuutta.

8. KIRJA
Punakantinen, paksu Grimmin sadut - ensimmäinen omalla kirjastokortilla lainattu opus. Halusin myös itse kantaa sen kotiin, ja se painoi repussa ihan älyttömästi. Silloin olin 6v. Ronja Ryövärintytär 9-vuotiaan flunssalukemisena. Veljeni Leijonamieltä luin oikein alleviivaten ja huomiota oranssilla tussilla marginaaliin tehden 8-vuotiaana. Saariston lapset - haaveilin sellaisesta elämästä ja taidan haaveilla vieläkin. Anna-kirjat - pakomatka tylsistä kesälomapäivistä ihanaan, mielikuvitusta kiihottavaan maailmaan. Viisikot - sukellus brittiläiseen eväskultturiin ja siinä sivussa kaikkeen hauskaan ja jännittävään, mutta ne eväät ja jäätelökärryt muistan parhaiten. Oi, näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon! Vieläkin muistan lapsuuden kirjojen mieleen tuomat mielikuvat ja ne hetket, joissa kirjoja luin.

9. PIPO
Mielelläni puin päähäni.

10. MATEMATIIKKA
Vastustin. Ajattelin, että se on oikeasti keksitty ihmisparkojen kiusaamiseksi.

11. METSÄ
Ehkä tärkein paikka lapsuudessa. Ehtymätön inspiraationlähde mitä hienoimpiin leikkeihin. Metsää tahtoisin tarjota omillekin lapsille, jos niitä saan.

12.UKKONEN
Löytö isän levyhyllystä, Simon and Garfunkelin levy. Harmitti vetää töpseli pois pistokkeesta, kun olisi haluttanut kuunnella uutta, kiinnostavaa musiikkia. Lapsuuden ukkosia muistellessa päässä soi myös Fredin Kolmatta linjaa takaisin. Jostain syystä ukkosesta tulee mieleen erilaisia biisejä.

13. HIUKSET
Ensimmäisen luokan ensimmäisenä koulupäivänä, pari pulpettia taaksepäin omastani viereisellä rivillä istui Riikka, jolla oli paksut palmikkorinkilät korvien päällä. Ne olivat minusta niin hienot, että minun piti vähän väliä kääntyä katsomaan niitä.

14. VELI
Minulla on tärkeä ja rakas veli, jonka kanssa me ei juuri koskaan tapeltu, eikä tapella muuten vieläkään. Veljen kanssa oli mahtavaa leikkiä roolivaateleikkejä ja levyraatia ja valmistella teatteriesityksiä vanhemmille.Veljen kanssa rakensimme hienoja muovailuvahamaailmoja ja legoilla leikkiminen sai meidät aivan hurmioon. Veljeni haaveili isona ostavansa Rolls Roycen, ja se oli minusta aivan naurettava idea. Minä haavelin Jaguarista, ja se oli minusta aivan järkevää.

15. IKKUNA
Rauli Badding Somerjoen Ikkunaprinsessa.

16. KALENTERI
Teininä oli hienoa alkaa käyttämään kalenteria. Taisin saada ensimmäisen joululahjaksi, ja voi sitä hienoa tunnetta, kun sai siirtyä muiden kalenteria käyttävien, isojen ihmisten joukkoon.

17. PUURO
Isän keittämä joka arkiaamuinen kaurapuuro oli hyvää, se oli hänen bravuurinsa. Äiti sai kaurapuurosta aikaan liimaa. Mutta äiti taas oli marja ja -hedelmäpuurojen ekspertti. Meillä syötiin hurjan paljon erilaisia puuroja, jotka olivat tosi maistuvia. Mustikkapuuroa, aprikoosipuuroa, puolukka-omenapuuroa, vispipuuroa, ruispuuroa, uunipuuroa, mannapuuroa, suklaapuuroa...

18. NENÄLIINA
Teininä nenästäni vuoti vähän väliä verta, joten kanniskelin aina mukanani huomattavaa määrää nenäliinoja.

19. KYNSILAKKA
Äiti käytti väritöntä tai aivan haalean punaista, ja minä toivoin enemmän väriä.

20. TAULU
Kun olin alle kouluikäinen, meidän keittiön seinällä oli jonkinlaisena jäljennöksenä Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis. Olin varmaan ihan vauvasta asti tykännyt katsella sitä, koska se on aivan syöpynyt verkkokalvoilleni. Aina, kun näen siitä jonkin kuvan, oikein hätkähdän, että meidän keittiön taulu!

21. AUTO
Isän keltainen Volvo leopardi-istuimilla. Rakastin tuota autoa, ja olin pitkään isälle vihainen, kun vaihtoi sen vihreään Volvoon plyyshipenkeillä. Kun iltaisin katselin pimeälle taivaalle, näin kuinka keltainen Volvo lensi siellä.

22. JULISTE
Mä en muista omistaneeni yhtä ainutta julistetta! Kai mulla nyt jotain oli. Olin kyllä aika erilainen, nirppanokkateini, joka halusi tehdä kaiken toisin, joten ei kai mulla välttämättä mitään julisteita ollut.

23. SERKKU
Yksi tuntemattomaksi jääneistä serkuistani on lahjakas viulisti, joka ei koskaan tullut leikkimään meidän kanssa, vaan aina soitti tai teki harjoituksia. Hänen huoneeseenkaan en koskaan uskaltanut mennä. Hän oli poika toisenlaisesta maailmasta, jonka näkemistä sukujuhlissa jännitin kovasti. Kaamein tilanne oli se, jos vanhemmat patistivat meidät lapset/nuoret samaan huoneeseen siinä luulossa, että me siellä leikkisimme. Ei, sen serkun kanssa ei leikitty, vaan mulkoiltiin noloina ja odotettiin ajankuluvaksi ja kutsua kahvipöytään.

Suururakasta voipuneena en osaa nyt haastaa ketään tähän meemiin, joten Violetin tavoin totean, vastatkoon ken haluaa! Listaan kuuluu kai lisätä aina yksi kohta lisää.