31/03/2008

valkoinen kyyhky puntaroi olemisen sietämätöntä keveyttä



Ihana Liivia antoi pika-analyysin minusta. Mitä hauskuutta! Meemi menee näin:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä meistä.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan sen blogiisi.

Ja näin Liivia vastasi: "Tämä oli yllättävän vaikeaa sillä en ole nähnyt sinusta kasvokuvaa, eli sielunpeilit pimennossa...Yritetään silti:

2. Eva Dahlgren ja Olemisen sietämätön keveys (näissä on ristiriita, mutta niin on sinussakin. Blogisi on sievä ja herkkä, mutta tekstisi kommenttiloorissa ilmentävät vahvaa ääntä)
3. Rakkaus Ranskaan ja vanhaan tavaraan ainakin. Tietty materiaalinen vaatimattomuus, jota ei rahalla saa (paitsi pikkurahalla). Esteettinen turhamaisuus:-), luulen, että tiedät mitä tarkoitan.
4. Kadehdin järjestelmällisyyttäsi, itsehillintääsi, asetelmientekokykyäsi ja johdonmukaisuuttasi. Ja sitä vihreää kaakeluunia.
5. Blogisi oli ensimmäisten joukossa, joihin törmäsin. Muistan erityisesti kirppisostoksesi (17.5), ihailin "utuista" värisilmääsi.
6. Valkoinen kyyhky
7. Minkä näköinen olet?"

Imartelevat mietteet Liivialla! Se, että minusta tulee mieleen tuollainen filosofinen teos (en kylläkään ole nähnyt elokuvaa, mutta olen lukenut kirjan) saa minut toiveikkaaksi, etten välitä itsestäni ihan tyhjäpäistä kuvaa, vaikka blogini onkin aika pintapuolinen. Ehkäpä etsin elokuvankin käsiini! Rauhaa halajavana ihmisenä arvostan suuresti sitä, että Liivia ajatteli eläinhahmokseni kyyhkyn. Itku kyllä myös tuli kurkkuuni, sillä kyyhkystä tulee mieleeni surullinen muisto lapsuudestani. Minun pappani sanoi minulle kuolinvuoteellaan, että olen kuin kyyhky. Olin silloin pieni ja pelkäsin olla sairaalassa, puristin kädessäni Pax-pastillilaatikkoa, jonka hän oli sairaalan kanttiinista minulle ostanut. Tuo kyyhky sanana tuo verkkokalvoilleni ihan aina Pax-laatikon. Pappa oli minulle hyvin läheinen ja hän tuntuikin yhtäkkiä aivan vieraalta sairaalan vuoteella. Enkä ollenkaan ymmärtänyt miksi pappa juttelee omituisia juttuja, eikä osta minulle kunnollista karkkia - lakritsia tai suklaata, kuten hän tavallisesti tapasi ostaa.

Ja kyllä, olen joissain asioissa hyvinkin järjestelmällinen ja johdonmukainenkin. Tosin täytyy myöntää, että tuo ominaisuus ei ole kuitenkaan vallitseva ominaisuus minussa. Kykenen myös erittäinkin perusteelliseen leväperäisyyten sellaisissa asioissa, jotka eivät minua kiinnosta.

Olen arastellut paljastaa tietojani ja kasvojani blogissani. En oikein tiedä miksi, mutta ajattelen, että on parempi olla paljastamatta, jos siihen liittyy epävarmuuden tunteita. Mutta tosiaan, ehkäpä ja toivottavasti joskus tapaamme!

Yhden ominaisuuksistani tahdon vielä kertoa. Olen ihan onneton ajankulun arvioinnissa ja tärkeiden päivämäärien muistamisessa. Huomasin juuri nyt, että melkein pari viikkoa sitten blogini täytti vuoden. En olisi varmaan vieläkään sitä hoksannut, jollet Liivia olisi muistellut 17.5.07 postaustani. Pitihän minun itsenikin mennä katsomaan, mitä olin silloin kirpparilta löytänyt :) Samalla katselin postauksiani taaksepäin ja muistin nuo postaamani asiat aivan erityisellä tavalla. En ole oikeastaan koskaan pitänyt päiväkirjaa, ja nyt olenkin ihan ihmeissäni, miten tällaiset arkiset merkinnät saavatkaan muistot ihan erityisen kirkkaiksi. Ei muistissani mitään vikaa ole, mutta kyllä kuvat ja muutama sananen aina palauttaa asiat jotenkin eri tavalla mieleen. Vuosi on vierähtänyt mahdottoman nopeasti! Suuri kiitos teille kaikille mukaville ja hienoille visiteeraajilleni! Kommenttinne, ja se, että huomaan täällä käyneen vierailijoita, ilahduttavat minua suuresti! Olin ajatellut, että sitten kun saavutan jonkinlaisen merkkipaalun bloggauksessani, haluan jotenkin ilahduttaa myös lukijoitani. Olenhan itsekin saanut nauttia arpajaispalkinnoista! Jätän asian vielä kuitenkin harkintaan, sillä olen perusteellinen persoonallisuus, ja lahjuksen haluan miettiä ja kuvata rauhassa. Mutta olkaa hollilla! Ehkäpä lähiaikoina keksin jotain mukavaa :)

Meemin kanssa ajattelin toimia kuten Liivia. Siispä kolme ensimmäistä, jotka haluavat pika-analyysin itsestään, saavat sen!

Sorry, my dear readers! This time I wrote only in Finnish. But the next post will be in English too, as usual :)

12 comments:

  1. Ajattelin, että täällä on jo liuta ilmoittautuneita, mutta eipäs ollutkaan! No, minäminäminä sitten uskaltaudun antautua leikkiin :)

    ReplyDelete
  2. Minä hölkkäsin hippulat vinkuen jonoon!!!Katson silmiisi ja hymyilen!!!Siinäpä sinulle tehtävää!!!<3<3<3

    ReplyDelete
  3. Minä haluan mukaan joukkoon!

    ReplyDelete
  4. Kiva Annu, että uskaltauduit! Toivottavasti et kadu leikkiin ryhtymistä :)

    -The Be Good Tanyas. Yksi lempibändeistäni. Heistä tulee mieleen räsymatot, tilkkutäkit, perheen ja ystävien tärkeys, iloisuus, nauru. Ja tämä kaikki vailla keinotekoisuuden häivää! Elokuva oli todella vaikea. Tämä on ehkä vähän tylsä, mutta sanon Amélie. Siinä on ehkä liikaa yksinäisyyttä ja surumielisyyttä, kun kuvittelen sinua, mutta toisaalta sopivasti värikkyyttä, nostalgiaa, kauneutta, hyvää musiikkia ja tärkeä päämäärä!

    -Meitä yhdistää granny chic sekä kodin ja läheisten tärkeys, ainakin :)

    -Kadehdin sinua siitä, että olet niin toimelias ja aikaansaava. Samassa ajassa, kun minä olen pohdiskelun alkuvaiheessa, sinä varmaan olisit ehtinyt jo moneen paikkaan. Tarvitsisin edes ripauksen rohkeuttasi!

    -Talvelta 2006 on ensimmäinen muistikuvani sinusta. Olin vasta löytänyt blogiisi, ja postauksessasi oli kuva jäätyneestä ikkunasta. Silloin tunsin sielunsisaruuden tunnetta kanssasi. Vanha ikkuna vähän jäässä on niin paljon parempi kuin ahdistava uusi, tiivis ikkuna. Se miten kirjoitit siitä, vakuutti minut, että olet oikeasti vanhojen talojen ystävä.

    -Muurahainen; työteliäs, pesänrakenta, tehokas viestintäjärjestelmä (kiitos blogeillesi, olen löytänyt niistä vaikka mitä kiinnostavaa!). Tämäkään ei ole täydellinen vastaus, sillä et varmaankaan ole kovin agressiivinen tai syö raatoja.

    -Mistä saat rohkeutta toteuttaa unelmasi?


    Ja sitten Essun Taskun emäntä!

    - Norah Jones. Lämmintä, sielukasta ja viihdyttävää. Ihan kuin blogisi! Elokuva voisi olla Beatrix Potter - taiteilijaelämää. Ajattelen sinulla olevan yhtä lämmin suhde luontoon kuin Beatrix Potterilla. Ja tykkääthän kauniista kuvituksistakin.

    -Yhteistä meillä lienee se, että olemme molemmat jossain määrin inspiraatioihmisiä. Aina kun vaikkapa kirjoitat pyykkiläjään tarttumisen haasteesta, ymmärrän sinua oikein hyvin. Vaikka koti-ihmisiä olemmekin, tietyt kotityöt sujuvat kuitenkin aina kaikkein parhaiten, kun inspiraatio piipahtaa kyläilemään.

    -Kadehdin tekstin tuottamisen kykyäsi. Minulle kirjoittaminen on kamalan vaikeaa. Ja toivoisin kehittyväni siinä. Sinulta tekstiä tuntuu syntyvän paljon, ja tasaiseen tahtiin.

    -Muistaakseni vierailin blogissasi ensimmäisen kerran alkukesästä viime vuonna. Isoäidistäsi taisit kirjoittaa, ja se kirvoitti mieleeni muiston omasta isäni äidistä, rakkaasta Hanna-mummustani.

    -Jos olisit eläin, olisit ehkä jonkinlainen paimenkoira. Vähän sellainen kuin meidän porokoiraneiti: uskollinen, laumaansa rakastava, tarmokas ja sitkeä, mutta välillä erittäin mukavuudenhaluinen. Ei puhettakaan mistään koppielämästä, vaan kunnon köllistelystä sohvalla, keskellä kauniiden tyynyjen. Ja herkkujen ystävä olisit myös. Niin ja ottaisit aina ystävät vastaan ilosta vinkuen ja häntä heiluen.

    -Mikä lahjakkuuksistasi on tuottanut sinulle eniten onnea?

    Kanerva, sinä saat analyysisi hieman myöhemmin :)

    ReplyDelete
  5. Kiitos Tanjuskainen
    suloisista sanoistasi!!!
    Ne lämmittivät Essuntaskun emännän sydäntä enemmän kuin arvaatkaan!!<3
    Huokaisen hyvilläni ja muiskautan poskellesi suukon ja rutistan sinua lämpimästi!!!!
    Lähetän myös karvakuonolaiselle paljon lämpimiä terveisiä!!!=O)
    Olkaa onnellisia ja rakkaita!!!

    ReplyDelete
  6. Minullekin tuli ihan tippa silmään tuosta kyyhky-tarinasta...jos olisin tiennyt...

    ReplyDelete
  7. Essun tasku, ihanaa että luonnehdinta lämmitti sydäntäsi. Eihän tällaisista koskaan etukäteen tiedä. Olis voinu mennä ihan metsäänkin. Hauska meemi silti :)

    Liivia, aika vinha yhteensattuma sinun ja pappani ajatuksissa! Minusta on ihan suurta hupia eläimellistää ihmisiä ja inhimillistää eläimia, siis mielukuvatasolla. Aina se ei ole helppoa, mutta toisinaan ihan itsestään selvää.

    ReplyDelete
  8. Noniin, nyt olen täällä! Piti välillä maksaa laskuja ja tehdä kaikkea muuta täysin epäolennaista.

    Kiitos pika-analyysistasi! Kyllä kannatti uskaltaa :)

    The Be Good Tanyas oli itselleni tuntematon bändi. Se ei tosin ole mikään ihme, koska olen aika tumpelo musiikin suhteen. Siskoni on paljon tietäväisempi näissä asioissa. Olen eilisestä lähtien kuunnellut yhtyeen Myspace-sivuilta löytyviä biisejä, ja kyllä tunnistan niistä itseni. Mainitsemiesi asioiden lisäksi musiikissa kuuluu myös haikeus, joka sekin on osa minua. Tästä lähtien, koko loppuelämäni The Be Good Tanyaseistä tulet mieleen sinä, Tanja. Ihanaa musiikkia :)

    Amélie, aah :) Se on vuosisadan ehkä kaunein ja ihanin elokuva. Tylsällä tarkoitit ehkä liian ilmeinen? Ei minusta. Tunnistan elokuvasta elämäni kaikki tunneskaalat. Tärkeä leffa.

    En tiedä, olenko aikaansaava. Joskus tuntuu, etten saa aikaa yhtään mitään. Olen pikemminkin ehkä hyvin herkästi innostuvaa lajia. Teen kyllä asioita hetken mielijohteesta, ja olen saanut siitä kärsiäkin. Toisaalta, huihai kerranhan täällä vain eletään :)

    Ikkunajuttu lämmitti mieltä. En uskonut kenenkään muistavan parin vuoden takaisia kirjoituksiani. En ihan hirvittävästi viitsi tuoda esille "puritaanisuuttani" vanhoja taloja kohtaa, etten tulisi loukanneeksi ketään. Hauskaa jos rakkauteni vanhoihin taloihin huokuu rivien välistä.

    Muurahainen, hih :) Kyllä, tavallaan tunnistan itseni. Viestiminen on lähellä sydäntäni kaikin puolin, mutta muurahaiskeossa saattaisin olla se muurahaistoveri, joka kantaa samaa kortta paikasta toiseen. Tai sitten se, joka pitää heikompien muurahaisten puolta. Tai sitten koittaisin kehittää muurahaiskeosta jotain elämää suurempaa elämyskeskusta muiden kekojen muurahaisille ;)

    En pidä itseäni rohkeana, mutta en osaa pelätäkään. Olen hyvin sinisilmäinen, optimistinen ja aito. Tavallaan olen myös kunnianhimoinen, ja uskon että kaikki on mahdollista kun vain yrittää.

    Kiitos Tanja, palaan tähän vielä tällä viikolla omassa blogissani! Vaatii hieman sulattelua.

    ReplyDelete
  9. Kanerva, en ole unohtanut sinua. En vain tahdo missäään välissä ehtiä antaa sinulle analyysiä :) Viimeistään viikonloppuna ehdin palata asiaan.

    ReplyDelete
  10. No niin Kanerva, vihdoin ehdin istahtaa ja palata vielä tähän meemiin. Anteeksi, kun vetkuttelin tämän kanssa. Olen ollut joka päivä töistä tultuani niin väsynyt, etten ole jaksanut ajatella mitään. Hiukan haasteellista tämä oli, koska en ole vakiolukijasi (asia joka täytyy korjata! Selailin nopsaan postauksiasi taaksepäin ja huomasin, että multa on jäänyt paljon lukematta).

    -Bändi (kai se voi yksittäinen muusikkokin olla?)/Elokuva: Aimee Mann. Mutta elokuva oli hankala. Osittain siksi, etten koskaan muista eokuvien (enkä minkään muunkaan) nimiä. Kun ajattelen sinua, minulle tulee mieleen useitakin kohtauksia monista eri elokuvista. Mutta pähkäilyn lopputulemana päädyn Pieni suklaapuotiin. En niinkään tarinan vaan elokuvan visuaalisuuden, sävyjen ja tunnelman vuoksi.

    -Yhteistä/Samaa intressiä: Käsillä tekeminen, silmälasit, rento ja reilu elämänasenne ja se, että me molemmat taidetaan tykätä leipomisesta.

    -Mistä saattaisin kadehtia; ilman muuta lankatekniikkataidoistasi. Ihailen suuresti erityisesti neulomistaitoasi!

    -Ensimmäinen selkeä muistikuva viime syksyltä, kun olit ostanut kauniin keltaisen mekon/tunikan. Olin varmaan käynyt jo aiemminkin blogissasi, mutta sen tunikan muistan selkeimmin.

    -Eläin. Jahkailin ketun ja kissan välillä. Päädyin kissaan, sellaiseen kotoisaan ja ystävälliseen, kehrääväiseen.

    -Mitä olen aina halunnut kysyä: Kun mietin tuota musiikkia ja elokuvaa, hoksasin, etten ollenkaan tiedä maustasi tuollaisten asioiden suhteen. Mikä on mielimusiikkiasi?

    ReplyDelete
  11. got mi birthday 1705..kiitos blogista

    ReplyDelete
  12. got mi birthday 1705..kiitos blogista

    ReplyDelete