friendship and cupcakes - ystävyyttä ja muffinseja

What a glad afternoon I had today! My friend and her darling little son delighted me making a quick visit. After a little empty-foodcupboard-panic ( I was too lazy to go to food store) I baked banana cupcakes, yumm, yumm and made strong and tasty coffee. While enjoying coffee with cupcakes we had garden dreams and much laughing and joy. Just a perfect entertainment for sunny spring afternoon.

I take a little blog pause now. Tomorrow I'll travel to North Finland to visit my friend Maria and her family. It's lovely to see her and her baby O!

Leipominen on erityisen hauskaa, kun saa vieraaksi ihanan ystävän ja hänen suloisen poikansa. Oikein harmittaa, että nykyään tulee leivottua niin harvoin. Tulkaa ystävät useammin käymään! Lupaan leipoa herkkuja. Juuri eilen mietin ja harmittelin omaa laiskuuttani keittiössä. Ennen olin oikein innokas leipuri ja ruoan laittaja, mutta olen päästänyt kiireen ja laiskuuden verottamaan keittiöpuuhiakin. Tällä kertaa väsähtäneet banaanit muuntuivat herkullisiksi banaanimuffinseiksi helposti ja käden käänteessä, onnistuu siis pienessä hopussakin. Minusta ohje on niin hyvä, että taidan jakaa sen kansanne:

125 g voita
1,5 dl sokeria
0,5 dl siirappia (itse laitoin kahvihunajaa ja fariinisokeria, kun siirappi oli loppu)
2 munaa
0,5 dl maustamatonta jogurttia
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
3 pientä (tai kaksi isoa) kypsää banaania mössönä
80 g pähkinä- tai mantelirouhetta

-Uuni 200 celsiusastetta. Muffinssivuoat valmiiksi pellille, itse tykkään muffinssipellistä.
-Kuivat aineet sekaisin keskenään.
-Pehmennyt voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi.
-Lisää munat yksitellen voivaahtoon.
-Lisää vaahtoon maustamaton jogurtti, banaanimössö ja kuivat aineet.
-Jaa taikina muffinssivuokiin (minulla taikinasta tuli 15 isoa muffinsia) ja paista uunissa 15-20 -minuuttia.

Ohje on mukaeltu versio täältä. Jätin suklaan pois ohjeesta, koska kaapin kätköistä ei sattunut löytymään. Lisäsin myös mausteiden osuutta, koska niin on aina tapanani tehdä. Makuaistini vaatii paljon makuja. En myöskään jemmannut taikinaa jääkaapissa, kuten ohjeessa neuvotaan. Makoisia ja meheviä tuli silti!

Kahvittelun lomassa mm. haaveilimme puutarhasta. Myös Alvar-poika otti osaa. Hänellä näyttää olevan oikein hyvä kirjasilmä - hän löysi juuri parhaat opukset kirjahyllystä. Kuinka ihanaa onkaan seurata pienen ihmisen touhua. Kiitos ystävät, kun kävitte! Oli hurjan kivaa! Ja jo nyt harmittelen, etten hoksannut laittaa teille mukaan muffinseja. Eihän me jakseta yksin noita syödä!

Minä lähden muutamaksi päiväksi reissuun pohjoiseen, joten blogi jää tauolle hetkeksi. Suuntaan toisen tärkeän ystäväni, Marian ja hänen perheensä luokse. Olen innoissani, kun saan vihdoin nähdä pikku O:n ja saan pitkästä aikaa jutella rakkaan ystävän kanssa naamatusten. Viime kerrasta onkin jo pitkä aika!