light - valoisuutta

My trip to North Finland was fun, fun, fun and cheery, and inspiring too. Being with Maria is always a great pleasure, highlight of my life, indeed, since our meetings are so infrequent nowadays. On the other hand, even if we lived as a neighbours I would be happy every day. Being with her is never boring. She is my reliable friend, it's so easy to talk to Maria, laugh or cry with her, or just to be silently. We share same kind of interests and dream about similar future. Even our tastes are quite similar which causes funny situations. Sometimes we have been thought to be sister. Well, ofcourse we have much differences too. Anyway, Maria is my dear friend and a source of inspiration.

Coming back home felt very nice too, as always. During a few days spring has advanced so much. Landscape starts to get greener, the forest near to us is filled with wood anemones and lilies of the valley are peeping out of the ground, birds are singing loudly etc... The spring in its best is here now. But everything can't be perfect. I got a flu. But also something nicer I got (actually not got, I bought it, eh) a new tunic which is in the pictures. This lightness and gladness feels so good!



Retki pohjoiseen oli ihan mahtava! Marian näkeminen on aina ihan kohokohta, varsinkin nyt kun asumme niin kaukana toisistamme. Toisaalta vaikka asuisimme naapureina, olisin jokaisesta yhteisestä hetkestä onnellinen. Marian kanssa ei koskaan ole tylsää. Päinvastoin, hänen kanssaan on hyvä jutella, nauraa, itkeä tai vain olla vaiti, tehdä arkiaskareita, suunnitella ja haaveilla tulevaa, kiertää kirpputoreja, katsella lehtiä ja ihastella samoja asioita... meillä on toisinaan ihan naurettavuuteen asti aika samanlainen maku. Parhaimmillaan/pahimmillaan olemme jotenkin telepaattisesti valinneet juuri samanlaiset vaatteet päällemme. Sisaruksiksikin meitä on joskus luultu. No, on meissä paljon erilaisuuttakin, onneksi! Maria on minulle suuri inspiraation ja innostuksen lähde. Hän on rakas ystävä.

Kotiin paluukin tuntui hyvältä. Muutamassa päivässä oli maisema muuttunut paljon keväisemmäksi. Nurmi alkaa jo vihertää, joka paikka pursuaa valkovuokkoja ja kielon varretkin pistävät jo esiin maasta ja linnut laulavat ihan raivokkaasti. Pääskysiä ei ole vielä näkynyt (västäräkkejä on), mutta niin on jo melkein kesäistä, että pian nekin varmaan suhaavat maisemassa. Ihan mahtavaa! Paitsi että minä sain kevätflunssan, mutta myös uuden kesätunikan, kuvassa. Tai siis en oikeastaan saanut, vaan ihan itse ostin. Mutta ilahduttaa se silti! Pian voin pomppia se päälläni pihalla, pääskysiä väistellen. Mukavaa kun on valoisa mieli!