29/06/2008

bonjour de luxembourg









Epäonni ja kiire on nyt hetkeksi taaksejäänyttä elämää! Se loppui siihen, kun reilu viikko sitten en illalla saanut unta - pyörin ja kierin sängyssäni miettien, olisiko jotain olennaista matkatavaraa jäänyt pakkaamatta ja hermoillessani jaksaisinko herätä aikaisin aamulla Luxembourgiin lähtevään lentokoneeseen. Onneksi valvoin, sillä yhtäkkiä tunsin kaulallani jotain kutittavaa, kuin pienet jalat tepastelisivat ihollani. Ja pikkujalathan ne siellä tepsuttelivatkin, kaulallani käveli punkki! Kauhuissani ponkaisin ylös sängystä ja listin punkin, kirosin koko punkkien lahkon maailman synkimpään kolkkaan ja yritin rauhoittua. Mutta olin myös onnellinen. Olin tyytyväinen siitä, että satuin olemaan hereillä, sillä muuten en olisi pikku kipitystä havainnut. Matkaanlähtö olisi taatusti hankaloitunut, sillä en toki ollut varannut seuraavaan aamuun ylimääräistä aikaa punkinpoistoon ja panikointiin. Epäonnisuuskin loppui siihen paikkaan, kun punkki oli saatu hengiltä.

Niin, lähdin siis Luxembourgiin reilu viikko sitten. Hankala ja ahdistava viimeinen työviikko ennen lomaa oli niin kiireinen ja minä olin niin puhki, etten jaksanut edes heippapostia vääntää tänne ennen lähtöä. Mutta Luxembourgin lämmin aurinko, kotoisa kyläpaikka ja jokapäiväinen herkuttelu auttoivat elpymään ja virkistymään. Olimme matkalla mieheni perheen kanssa, yksi perheenjäsen Luxembourgissa asustaakin.

Luxembourgissa on kohtalaisen paljon metsää, ihanaa hämärää metsää. Lehtimetsää, joka saa vuoren rinteet näyttämään pehmeältä mättäältä ja vähän myös kuusimetsää, jossa on niin mahtava hämärä valo, että oih. Hurjan korkean saniaisen alla voi piileskellä ja muistella, miltä tuntui olla lapsi.

Luxembourgissa viini kasvaa jyrkillä rinteillä (koko maa on käytännössä lähes pelkkää rinnettä ja laaksoa). Suosikkini alueen viineistä on Riesling, se on raikas ja hapokas, veden kielelle nostattava viini. Juuri noilla Luxembourgin reissuilla olen tähän herkkuun tutustunut. Parhaat Rieslingit kun jäävät alkuperämaahan, niitä ei juuri monopoliliikkeemme hyllyillä näy. Jopa Grand Cru Premier -merkillä varustettua herkkua saa Luxembourgista meikäläisenkin kukkarolle sopivalla hinnalla, toisin kuin täällä Suomessa.

Jokaisella Luxembourgin reissulla säikähdän ainakin kerran kamalan suurta etanaa. Niitä löytyy monessa värissä ja usealla pintastruktuurilla. Kaikki ne ovat kauheita ja limaisia, uh.

Ja jos metsästä malttaa tulla pois, pian maiseman valtaavatkin byrokraattien tornit ja rakennukset: hallintoa, pankkiiritoimintaa, bisnestä, toimistoa, päämajaa, EU:ta, kulttuuria, harmaita pukuja, mustia pukuja, jakkupukuja, liituraitaa, muodikkaiita pukuja, konservatiivisia pukuja, klassisia solmioita... Kaupungissa ei voi välttää pukumiesten ja -naisten kohtaamista, eipä minulla ole tarvettakaan. Hauska on katsella ihmisiä, jotka säätävät, tutkivat, kääntävät, hallinnoivat, tekevät merkittäviä kauppoja, kokoustavat, hikoilevat toimistoissa, viipottavat lounaalle salkku kainalossa...

Ja matkalla on ihana mennä ruokakauppaan. Nautin siitä jopa enemmän kuin ravintolassa syömisestä (nautin minä kyllä siitäkin!). Mutta minä olenkin kai tavallista kiinnostuneempi ruoasta, ruoanlaitosta ja ruokapakettien ulkoasusta. Jopa spagettipaketti voi tuntua minusta kiehtovalta. On myös ihan mahtava valita hedelmiä ja vihanneksia hyvästä valikoimasta, ja jogurttiosaston laajuus saa minut ihan hurmioon, sillä voisin elää melkein pelkästään jogurtilla. Erityisesti nautin paikallisesta sitruunajogurtin tarjonnasta. Keski-Eurooppalainen leipä- ja konditoriaosasto on myös ohittamaton. Saippuahyllylläkin on kiva käydä. En vaadi mitään erityisen hienoa, minusta on vain kiva perehtyä muun maan arkisiin asioihin.

Oma lukunsa on tietysti lattiat ja muut pienet rakennuksien ja sisustusten yksityiskohdat. Tuollaisen yksinkertaisen ruutulattian harmaasaven ja kermanvärisenä ottaisin ilosta kiljuen omaankin kotiini. Ja vanhat numerokyltit vetävät puoleensa silmiäni aina. Kävin lepäämässä ja viilentymässä kirkon penkissä numero 12.

11 comments:

  1. Hienoja matkakuvia ja -tunnelmia! Tuo etana on kieltämättä aika pelottava, yök.. Onneksi suomalaiset öttiäiset eivät ole ihan noin huomiota herättäviä.

    ReplyDelete
  2. Kauniita kuvia ja niin kiinnostavaa lukea matkakuulumisia, ihania yksityiskohtia. Olen ihan lovena harmaa-valkoisiin ruutulattioihin, sattumoisin sellainen on meillä yläkerran aulaan suunnitteilla kunhan päästään maalausvaiheeseen. Eli alin kuva upposi ihan täysillä!

    ReplyDelete
  3. Ei kun siis toisiksi alin, kaikki kyllä hienoja :)

    ReplyDelete
  4. Ihania matkakuvia. Erityisesti jäin ihailemaan taloa ja portaita. Haluaisin oppia ottamaan hyviä valokuvia rakennuksista. Sinun kuvastasi välittyi tunnetta ja valo oli ihanasti kuvattu.

    ReplyDelete
  5. Miehen isoveli on asunut perheineen Luxemburgissa jo monta vuotta. Nyt muuttivat siellä uuteen taloon, jossa emme olekaan vielä käyneet. Kaksi edellistä taloa olivat juuri tuollaisissa metsäisissä maisemissa - ja silti senkin pukumiehen työpaikka aivan keskustaan oli autolla tosi lyhyt. Kaikki niin lähellä.
    He viihtyvät siellä tosi hyvin, mutta minulle Luxemburg ei ehkä sopisi. Se on jotenkin ihan aavistuksen liian "saksalainen" ja liian puhdas ja kliininen...en nyt osaa selittää...jotenkin tulee mieleen että Barbi ja Ken lapsineen saattaisivat asua siellä onnellisina;-)

    ReplyDelete
  6. Tuula, täällä Helsingissä näkee jo aika pelottavan isoja etanoita, mutta ei onneksi vielä ihan noin pahaa mallia.

    Sanctuary, minäkin aina välillä haaveilen ruutulattiasta johonkin tilaan, ja tuo harmaa-valkoinen on kyllä ensisijainen väritoive minullakin.

    Kesiah, minustakin rakennusten kuvaaminen on vaikeaa. Jo yksin siksikin, että maan tasalta on hankala keksiä kauniita perspektiivejä ja aina on auto tai joku muu hommeli pilaamassa näkymän. Tällä matkalla en paljoakaan jaksanut kuvata, ja kun siirsin kuvia tänään koneelle, ehdin jo harmitella hyvien kuvien puutetta. Kiitos kuitenkin rohkaisevasta kehusta!

    Violet, ei tuo Luxembourg minullekaan mikään unelmakohde ole, mutta olen kyllä aina mielissäni sinne menossa. Se, että siellä asuu perheenjäsen, tekee tuosta kaupungista mukavan ja tutun. Tuota siisteyttä tai "ongelmattomuutta" minäkin aina päivittelen. Laitapuolen kulkijoitahan tuolla ei juuri näy, muuta kuin pari hassua rautatieaseman liepeillä. Vaurautta piisaa. Deekut ovat sellaista luokkaa, että kiva puku on päällä ja Dior Homme tuoksuu, ja kodittomuudesta ei varmasti tietoakaan, päihdeongelmasta kertoo vain punainen naama, tärisevät kädet ja kuohuviinipullon nauttiminen puiston penkillä epätavalliseen aikaan. Olit mielessäni, kun lähdin reissuun. Ajattelin, että jos aikaa riittää hurautan junalla Brysseliin ja otan sinuun yhteyttä. Myös teidän kaupungin antiikkikaupat olisivat vetäneet puoleensa. Laiskuus kuitenkin iski enkä jaksanut hankkiutua junaan.

    ReplyDelete
  7. Kuvat kertovat kyllä upealla tavalla miten kaunis luonto siellä on.
    Minäkin pelästyin tuota etanaa...saan kylmiä väreitä pelkästä kuvasta...

    Upean näköistä, todellakin :)

    Ja punkki,kamala otus. Onneksi olit hereillä!

    ReplyDelete
  8. Juu, olen törmännyt sateen jälkeen lenkkipoluilla ihan käsittämättömiin määriin etanoita tien varsilla ja ne ovat ISOJA. Tuntuu, että vuosi vuodelta suurempia. Hävettää myöntää, mutta kerran meinasin jopa voida pahoin noiden etanoiden vuoksi -siis ihan oksentaa. Piti aika rivakasti astella kotiin iltalenkiltä. YÖH, YÖK. Hrr, pudistuttaa kun ajattelenkin koko asiaa.

    ReplyDelete
  9. Ada och Emil, luonto Luxembourgissa tuo mieleeni sadut. Nuo metsät ovat juuri sellaisia jonkalaisiksi pienenä kuvittelin satujen metsät.

    Niina, sama juttu. Kerran meidän koiruneiti meinasi ottaa suuhunsa tuollaisen jättietanan. Kiljaisin kauhusta.

    Jos muuten ihmettelette miksi kirjoitan Luxembourg enkä Luxemburg, niinkuin suomenkielessä olisi tapana, niin siihen selityksenä on vain ranskankielen ihailuni ja turhamaisuuteni. Luxembourg tuntuu minusta kauniimmalta kuin Luxemburg :)

    ReplyDelete
  10. Upeita kuvia jälleen kerran! Minäkin nautin ruokakaupoista ulkomailla. Vaikka tavarat ovatkin heille arkipäiväisiä, niin pakkaukset vaikuttavat kaukaa tulleen silmissä niin eksoottisilta: ei mitään kotoista Pirkkaa.

    ReplyDelete
  11. Minäkin olen ollut Lxemburgissa, mutta silloin oli talvi eikä luonto näyttäytynyt yhtä upeana, kuin kauniissa kuvissasi. Minä pidin pääkaupungin keskellä olevasta solasta, se oli kiehtova ja pelottava. Luxemburgin elintarvikkeiden hinnat hirvittivät, vaikka muuten hintataso oli ihan kohtuullinen. Viandénin kaupunki Moselin rannalla on viehättävä. Kaupunkia vartioi kukkulalla oleva mahtava linna.

    Kävin myös päivän matkoilla naapurimaissa: Saksassa Trierissä (viehättävä romaanisen ajan kaupunki) ja Ranskassa Metzissä, joka oli mukava ostosreissukohde.

    ReplyDelete