in vacanza

I'll have an early awakening tomorrow. But I don't complain since tomorrow is not an ordinary morning. I won't walk my everyday route to the work but I'll go to Rome and Bracciano!  With my friend. She will be staying there longer, working (she is an artist), but I'll come back after a week and a day.  This is a place where I'll live next eight days. Our plan is to enjoy a october sun, to get inspired of the autumn light of Italy, feast a little, to talk much (it's a long time when we last had a quality-time together), to walk, walk, walk, to photograph, to laugh a lot (and cry too, I guess, two sentimental women!), espressos, delicious food and wine... And please, wish us good luck to find a decent antique market. To be true, I have to say that I'm already sorry for that it's impossible to me to stay there longer!

A più tardi! 




Huomenna, tähän aikaan päivästä, olen Roomassa, tai oikeastaan olemme silloin jo Braccianossa, täällä. Matkaan lähden ystäväni kanssa, joka menee sinne pidemmäksi aikaa työskentelemään. Minä tulen jo reilun viikon päästä takaisin (surettaa jo melkein valmiiksi, sillä minusta tuntuu jo nyt, että voisin jäädä sinne!). Ohjelmassa nautiskelua syysauringossa, juttelemista koko vuoden edestä (viimeksi näimme rauhassa ja kunnolla toissa kesänä), herkuttelua (olemme jo kuolat valuen puhelimessa jutelleet intohimoisesti ruoista ja viineistä, herkkusuita molemmat!), kävelyä, kävelyä, kävelyä, valokuvaamista, nauramista iltamyöhään (muutamat itkutkin tirautetaan, arvaan sen jo), espressoa, jäätelöä, antiikkitoreja... En edes tiedä vielä, mitä kaikkea keksimmekin. Mutta mitä minä tässä oikein selitän. Minun täytyisi olla jo kiireesti pakkaamassa. Hii!

A più tardi!

restful day

For a long time.

tighten your beanies! - pipot kireälle!

My goddoughter Márta - what a marvelous girl! Today she reached the taste of sewing when visited us. She made a sleeping bag for a tiny toy dog :) I'm impressed how she concentrated so! Stitch after stitch... she was still excited.

We also rummaged my ribbon box. Hoping to find a nice ribbon to tighten her new beanie. Since it's not so fun if the beanie is too loose and disturbs her eyes amidst playing and frolic. My ribbon box never fails, we found a fun green polka dot ribbon and a matching brooch to trim her beanie. Such a pretty result, I think! Couple of years ago I made those brooches as a factory.







Kummityttöni Márta - vallan mainio tapaus! Tänään hän pääsi hiukan ompelun makuun, käsissänsä syntyi pikkupikkukoiralle makuupussi. Voi, millaista keskittymistä! Meillä kaikilla oli kieli tarkasti keskellä suuta. Nauhalaatikkoakin pengoimme, sillä uusi piponsa kaipasi kiritystä. Onhan näet hankalaa, jos pipo valahtaa joka mutkassa silmille. Samalla sain hyvän syyn somistella pipoa kukkasella, joita tehtailin pari talvea sitten. Niitä löytyy vieläkin joka paikasta, tämä pikkuinen ja harmaa somistus nauhalaatikkoni pohjalta. Siinä sattui olemaan passelin väristä muliinilankaa, juuri sopivasti sen nauhan sävyä, jonka valitsimme pipon kiristimeksi. Pipo kireällä, hyvillä mielin läksimme ompelutuokion jälkeen haistelemaan ulos syksyn tuoksuja ja nauramaan porokoiraneidillemme, joka päätti pistää painiksi kahden melko hurmaavan Welsh corgin kanssa. Tapasimme polulla siis Eskon ja Veikon, mainiot pötkylät naapurustosta! Tyttöä nauratti ihan tolkuttomasti, minua myös. Hyvä päivä siis kaikille meille! Kiristäkää pipoja!

thank you, maria

Here is the place where I've been visiting this week. I feel a bit guilty because I polluted nature flying to the Northern Finland. But if I've took the train I wouldn't have seen the most stunning sunset ever. All the colours filled the air, sky was totally red and warm and earth and the sea were very dark in colour, replete with cold and deep tones. The sunset that would have touched even a hardened soul as well. Momentarily I wished the flight would last forever. What a perfect moment to feel melodramatic, to enjoy the power of complementary colours. Oh, colours!

I'm grateful to have such a good friend, Maria. It was so good to be with her and her family again. Maria is one of my dearest friend, she is so wise and warm-hearted woman. Long time no see, it was good talk to her. And I was happy to see their little, cute son too! I still can see his delighted face in my mind. And we sang. Nice! Everything was so refreshing - sauna, delicious food, walks, flea markets, laughing... It's always so nice to visit there up North, at Maria's cosy home where even homesickness doesn't disturb me.








Tällä viikolla kylästelin Marialla. Saastutin luontoa pahanpäiväisesti, sillä lensin ystäväni luo. Saapuessani pohjoiseen auringonlasku oli kerrassaan pakahduttava, aivan mahdoton sanoisin, kaikissa väreissä hehkuva. Sellainen auringonlasku, joka liikuttaisi paatuneintakin mieltä. Koneen pikkuruisesta ikkunasta tillistellessäni kuumottavaa taivasta ja syvän sinistä maata ja merta toivoin hetkisen, että voisin vain jäädä yläilmoihin. Vastavärien lumottavaksi, patetian valtaan.

Oli kovasti hyvä olla ystävän luona, puhella kaikenlaista. Suuri onni on saada ystäväksi viisas ihminen, jonka puheessa on järkeä ja sydämessä lämpöä. Ilo oli myös herkutella ja saunoa. Leikkiä, laulaa ja paijata pikku O:ta. Vieläkin näen silmissäni pikkuruisen pojan hassuttelusta ilahtuneet kasvot. Suloinen lapsi! Oli myös perin mukavaa lukea, vetelehtiä pyjamassa, käydä kirpputorilla ja vain olla. Niin, ja nauttia auringonpaisteesta, pohjoisessa oli kaunis syksy. Tuolla Marian kotona on niin hyvä tunnelma! Siellä ei iske edes koti-ikävä.

self-portraits

It's a bit silent here. I haven't forgot you, my dear readers, but I needed a pause. Rest. Considering.

Stockholm was good, indeed! But no photos or any report now. I'm sorry!

I was touched by Finnish bloggers Vilijonkka's, Liivia's and Violet's self-portraits, so I wanted to join in. I think I should start to learn to be a bit more selfish, in a healthy way, you know. As a startup I decided to zoom a lens to myself.






Täällä vähän hiljainen meininki. En ole unohtanut blogiani, enkä varsinkaan teitä, rakkaat lukijani. Olen vain tarvinnut, öö, en oikein tiedä mitä, ehkä vain paussia.

Tukholma oli hyvä! Mutta unohdin kameran kotiin. Anteeksi siis, ei raporttia.

Vaikutuin siinä määrin Vilijonkan, Liivian ja Violetin omakuvista, että rohkaistuin mukaan. Vähän myöhässä, mutta ei kai se mitään haittaa. Täytyy alkaa opettelemaan tervettä itsekkyyttä :) Tästä on kelpo aloittaa.