Some paper stuff from Trastevere flea market - I almost regret that I was so moderate and didn't bought masses of old papers :), it would have been so much tempting vintage and antique paper stuff there. However, I was more in hanging aroung mood than buying mood then. And my attention was stolen by very funny and lovely Ponentino trio (whose album I bought also, but it is such a dud cover on it, that it would have messed the harmony of my post mercilessly, hehe, so I left it out).
Shoes. Italian shop assistants in the shoe shops served so helpfully that I was almost embarrassed. They helped the shoes on your feet and also evaluated the suitability of the model. When used to Finnish service culture (not so helpful), this kind of efforts made me not only wanting to buy the shoes (well, to be true, I suffer quite a bad shoe maniac, eh, and usually need not so much service to fall in love with the new ones) but also made shopping feel as a luxury. Those shoes seemed to be perfect for me already through the glass of a cabinet, but especially when I put them on. I've already been celebrating many times with these! And then, a vintage handbag, made of snake skin, from the flea market of Borghetto Flaminio. Something like that has been flashing in my mind already some time and I had to go to Italy to find it. Actually it would have been possibility to waste assets into vintage handbags there. It felt almost painful to choose only one! But this was a pleasing one and appropriate price.
The images of this post are not going to order as I'd like to. Blogger throws them randomly, not like I ordered them. Strange and irritating! I wanted the breakfast photos to be first but they are now in the middle of the post. Anyway, the coffee is from the Italian coffee beans! But all the Italian dolcis have been eaten already.
Finally, the real treasures. I bought some porcelain items from Pirjo. I love their sensitive and thin character. And you may know my weakness toward white china. Those little espresso cups and couple of dishes are so light, almost like immaterial. Pale green rosary beads in the dish is from the Trastevere flea market. It's old one, but no antiques. Probably a tourist trash from the 50-60s, but I really like that.
Even now, when I write this, I feel almost pain because I miss so much Bracciano (and Italy in general). Have to plan a new trip soon!
Rauhallinen aamu, vapaapäivä. Paras mahdollinen ilma, mitä marraskuussa vain voi olla. Kahvit (italian espressosta tietysti) naamariin ja kamera käteen - tänään on hyvä päivä tuliaisten esittelyyn. Olkaa hyvä!
Paperitavaraa Trasteveren kirpputorilta - melkein harmittaa, että olin niin maltillinen, siellä olisi ollut ihan mahtavasti kaikkea. Silloin olin kuitenkin ostotuulta enemmän fiilistelytuulella. Kirpparilla esiintyi ihan kauhean hauska Ponentino trio (jonka levyn ostin myös, mutta siinä on niin kelvoton kansi, että se olisi rikkonut harmonian armottomasti, joten jätin sen ulkopuolelle), joka vei aivan huomioni.
Kengät. Ne ostin ihan kenkäkaupasta. Italialaisissa kenkäkaupassa oli niin auttavainen ja ystävällinen palvelu, että melkein nolotti. Suomalaiseen palvelukulttuuriin tottuneena oli jotenkin häkellyttävää, kun myyjä auttoi kengän jalkaan ja arvioi avuliaasti mallin sopivuutta. Nämä tuntuivat heti omilta jo vitriinissä, mutta eritoten kengät jalkaan sujautettuani. Näillä on jo juhlittu monesti! Vintagelaukku, käärmeen nahkaa, Borghetto Flaminion kirpparilta. Siellä olisi saanut tuhlattua omaisuuden vintagelaukkuihin. Teki melkein kipeää valita vain yksi! Tämä oli mieluinen ja budjettiini sopiva.
Kuvat eivät mene siihen järjestykseen, kun tahtoisin. Kiukuttaa. Blogger nakkaa ne postaukseen ihan missä sattuu järjestyksessä, vaikka ne latausvaiheessa ovatkin ihan oikein. Omituista ja perin ärsyttävää! Välissä siis ihan vain aamiaiskuvia. Mutta siis kahvi on italiasta!
Lopuksi aarteet. Ostin Pirjolta muutaman herkkääkin herkemmän posliiniastian; neljä espressokuppia ja pari vatia. Ne tuntuvat käteen ihanilta! Ja ne eivät paina mitään. Valo kuultaa ihanasti posliinin läpi. Kunpa en vain särkisi niitä! Vadissa on rosario Trasteveren kirpparilta. Sen utuisen jadeiittinen sävy on ehkä minulle kaunein vihreä. Rosario on vanha, mutta ei kuitenkaan mitään antiikkia. Varmaan turistikrääsää jostain 50-60-luvulta. Sen möi minulle juuri sellainen ylettömän charmantti roomalaispappa.
Dolcit on jo syöty, mutta jääkaapista löytyy vielä espressoa ja parmesania. Ja melkein nolostellen tunnustan, että toin Braccianon perusmarketista myös astianpesuainetta. Kyllä. Se oli niin hyvän tuoksuista ja väriltään ihan hennon vaaleanpunaista. Sitä ei kerta kaikkiaan voinut olla tuomatta.
Nytkin, kun kirjoitan tätä, minulla melkein mahaa kouristaa ikävä Braccianoon ja Italiaan ylipäätään. Uutta matkaa suunnittelemaan!
Ai mitä ihania kuvia ja ostoksia.
ReplyDeleteoi joi kun pääsisi joskus tuonne itsekin.
Gorgeous photographs
ReplyDeleteIhania! Kehun kuviasi ja tuliaisiasi ja tarinoitasi tällä kertaa sen pidemmittä puheitta. Eli täällä ollaan oltu, joskin joku posti jäänyt kommentoimatta.
ReplyDeleteTodella ihanaiset kengät! Vahinko vaan, ettei noita italialaisia tai ranskalaisia lestejä ole mitoitettu tällaisen itä-suomalaisen maatilan emännän jalkaan... Omalla Ranskan-matkalla jäivät kengät kaupan hyllylle ;)
ReplyDeleteTodella kaunis blogi sinulla, kauan olen tätä seuraillut, mutta ennen en ole kommentoinut.
Ihana matkakertomus mielenkiintoisine kuvineen. Vaikka nyt vasta kommentoinkin niin olen käynyt joka päivä kurkkimassa. Tuliaiset on pop! :)
ReplyDeleteIhanat kengät, tahtoo tuollaiset!!
ReplyDelete(Vaikka oikeasti olisin enemmänkin lämpimien talvikenkien tarpeessa)
White Linen, kiitos! Suosittelen erittäin lämpimästi hankkiutumista noihin maisemiin!
ReplyDeleteThriftymrs, oh, thank you!
Maijja, kiva, kun käyt! En minäkään aina jaksa/ehdi kommentoida.
Iiris, tosi kiva, kun jätit kommentin. Tulen vastavierailulle. Jotain iloa on pienistä jaloista näymmä, kun Italian ja Ranskan kengät tuntuvat minulle sopivilta. Muuten tahtoisin aina ostaa yhtä kokoa suuremmat, kun jalka niin helposti näyttää ihan avuttoman pieneltä.
Neiti Nimetön, lämmin kiitos sinullekin ilahduttavasta kommentistasi! Ja kyllä, tuliaiset on pop. Aina jotain täytyy matkoilta hankkia.
Tuula, juu, ei noilla Italian ihanuuksilla juuri enää hipsutella. Saavat mennä odottamaan kevään aurinkoa kaappiin. Talvikengät kehiin! Onnea etsintöihin!
Ihania tuliaisia! Vaikka näinkin nämä jo ihan livenä niin täytyy sanoa, että kuvat ovat niin hienoja että näyttävät vielä hienommilta mitä muistin! Harmillista, etten päässyt lauantaina kyläilemään. Lahjakin oli hankittuna, se saa nyt odottaa tuossa pöydällä. Marraskuun pimeisiin iltoihin sopisi nyt mukavasti Jane Eyre kera hyvän haudutetun teen, eikös ;)
ReplyDeleteJenny, juu, Jane Eyre teen kera kehiin! Ei sen parempaa marraskuu toimintaa voi ollakaan. Tulenko heti lauantaina?
ReplyDeleteOli tosi kivat synttärit. Ihania ystäviä talo täynnä ja pöytä notkui. Harmittaa, ettette päässeet!
Ai miten tuntuu siltä kuin itsekin olisi käynyt matkalla postaustesi ja kuviesi kautta! Kiitos : )
ReplyDeleteOoh! Minä olisin luultavasti seonnut siellä kirpputorilla ja ostanut aivan hulluna mitä eteen sattuu. Ihastuttavia paperijuttuja! Ja kengät ja laukku ja ja ja!!!
ReplyDeleteHUH HUH, miten kauniit tuliaiset!
ReplyDeleteMinä ostin sieltä tuollaisia pöytäliinoja useammankin, jouduin suorastaan "tilaan" penkoessani niitä liinavaatekasoja. Monet tyynyliinat ostin myös, jotka ovat niin käsittämättämän laadukkaita, vaikka niillä on jo nukkunut meitä ennen ties kuinka moni. Ja käsintehdyt pitsit ja kirjailut ja kaikki, maksoin varmaan 2 e ketale.
Jotenkin nyt Pariisiin meno ei tunnukaan yhtäkkiä miltään, pitäisikin päästä taas Italiaan. Ja sinä kun vielä osaat esitellä kaiken niin kauniisti.
Viuhti, mukava kuulla, että siltä tuntuu! Kivaa!
ReplyDeleteMarikki, minäkin sekoan tavallisesti! Jotenkin tuolla maltti säilyi. Mulle iskee aika monesti sellainen "nyt ei huvita ostaa juuri mitään" fiilis. Ihan hyväkin. Nyt sitten harmittaa muutamat jutut, joita olis voinut katsella vähän tarkemmin :) Mutta ei pahasti.
Liivia, oi, sä menet Pariisiin! Milloin? Minä jostain kumman syystä tulin vertailleeksi kovastikin Italiaa ja Ranskaa. Olen aika innokas Ranskaentusiasti! Vielä ei Italia tainnut mennä ohi Ranskasta, mutta Ranska sai hyvän haastajan! Ja mä luulen, että jos Italia saa lisää tilaisuuksia, se ehkä kiilaa ohi :) Saa nähdä.
Kävin eilen laittamassa komenttia, mutta se hävisi jonnekin enkä kiireessä aloittanut alusta. Siis täydelliset tuliaiset, ah ja voih! Ja kuvasi ovat ihan oikeasti kerta kerralta ihanampia! Rakastan Italiaa siltäkin kannalta, että lapset saavat siellä ihan yltäkylläisesti huomiota ventovierailtakin, siellä voi hyvin koko perhe! Jos sitä vaikka ensi kesänä pääsisi johonkin päin...
ReplyDeleteOi, mitä tuliaisia! Matkakuumetta pukkaa.
ReplyDeleteps. minulla myös blogger nykyisin tekee mitä tahtoo vaikka latausvaiheessa kaikki on ok :/
Sanctuary, oi kiitos ihanista ajatuksistasi kuvistani! Voin hyvin kuvitella, kuinka lapsia ihastellaan Italiassa :) Siellä muutenkin ihmiset rohkeasti kommentoivat, jos jostain tykkäsivät. Minusta sellainen on kivaa ja piristävää. Enemmän tännekin sellaista asennetta!
ReplyDeleteNiina, ai sullakin Blogger temppuilee. Tosi ärsyttävää! Yritin neljään otteeseen ladata kuvia ajattelemaani järjestykseen, mutta joka kerralla epäonnistui. Kyllästyin ja annoin kuvien jäädä näin.
Ihanat kengät! En ole vielä jaksanut vastata meiliisi, olen nimittäin vaihteeksi flunssassa.
ReplyDeleteIhana kirjoitus ihanien kuvien kanssa.
ReplyDeleteJotkut matkat tuntuvat merkityksellisemmiltä kuin toiset. Tämä sinun matkasi taisi olla...sellainen;-)
Joskus sitä kokee tosiaankin oikein kipeää kaipausta ja tuntuu että voisi heittää kaiken ja...
Miten mieheni/puolisosi, ymmärtääkö hän tätä juttua? Mun mieheni ei oikein tajua kun kohkaan jonkun kokemukseni kanssa.
Äiti on käynyt Roomassa monta kertaa ja muistan juuri sen muuten, että hän kehui erityisesti kenkäkauppojen ihania myyjiä. apua sai ja kun osasti muutaman sanan italiaa niin oli aivan kuningatar, sanoi äiti.
Oih, Italiaan. Olisko se seuraava kohde?
Kerran olen ollut, silloin Venetsiassa ja niillä nurkilla.
jos nyt veisi nuo meidän blondit sinne taputeltaviksi;-)
Käsilaukku on niin just kun voi olla. Hieno.
ReplyDeleteMatroskin, harmi kuulla, että olet kipeänä! Parane pian!
ReplyDeleteViolet, seuraavaksi Italiaan sitten! Minun kumppanini on tottunut siihen, että olen tunteellinen ja kaipaava. Mutta vaikeapa tämmöisessä on olla hengessä mukana ihan täysillä, jos ei itse ole ollut mukana, mutta eipä tuota näytä haittaavankaan. Totta puhuakseni en mä hänelle matkaa tällä tavalla kohkaakaan, vaan sellaisille ihmisille, jotka ymmärtävät yskän.
Merja, eikö olekin :)
Your photos are so beautiful (always)! And your recent posts about Italy make me feel almost like I'm there myself...
ReplyDeleteAww, Petit Détails, your comment feels so nice!
ReplyDelete