Seitsemän seikkaa minusta. Lumetta blogista haastettiin kertomaan. Kerrankin paljastan oikein kielteisen puolen itsestäni ja kerron seitsemän asiaa, joista en kerta kaikkiaan pidä.
1. Pakko ja painostaminen ovat kirosanat. Ajatus vapaudesta, vaikka edes teoreettinen, on välttämätöntä minulle. Kuvittelen olevani vapaampi kuin ehkä olenkaan. Se riittää.
2. Inhoan kitsastelua ja pihiyttä. En tarkoita, että elämän pitäisi olla yltäkylläisyyden täyttämää, mutta minusta on ikävää, jos aina ajatellaan rahaa, menettämistä, tätä en anna kenellekään... Anteliaisuus kunniaan! Ja kohtuullinen tuhlaavaisuus. Menettämisen kautta ajattelu on minusta rasittavaa.
3. Olen huono sietämään epäonnistumistani. Vältän sellaista, josta tiedän/luulen, etten tule onnistumaan. Rohkeuden puutetta. Tässä tahtoisin muuttua.
4. Kateus on minusta pelottavaa ja tympeää, täysin tarpeetonta. Erityisen kamalaa se on silloin, jos huomaa itse kadehtivansa.
5. En pidä keinotekoisista valtarakenteista ja kunnioituksen vaatimisesta. Luontainen auktoriteetti sen sijaan näyttäytyy täysin myönteisenä asiana. Minusta auktoriteetti on täysin riippuvainen ihmisen käytöksestä, asenteesta, elämästä - ei niinkään asemasta.
6. Inhoan urheilua. Syvästi. Tässäkin tahtoisin muuttua. Olin ihan pettynyt, kun luin Dita von Teesen harrastavan trampoliinilla hyppelyä. EEI! Eikö hän olekaan ihan vaan luontaisesti niin hehkeä? Haluan pitää yllä harhaluuloa, että kauneus ei vaadi ponnisteluja. Itsepintaisesti valehtelen itselleni, että liikunta on täysin tarpeetonta. Mautonta se silti minusta on. Hikoilla ja hengästyä naama punaisena jossain salilla, loisteputkien alla, en kestä. Kaikki urheiluympäristöt ovat minusta aina ihan kamalan masentavia, urheilu ja estetiikka ilmeisesti hylkivät toisiaan?
7. Inhoan ainaista sadetta.
Kääk, kello on jo paljon. Työt kutsuvat. Jatkan myöhemmin loppuun!
Hienoja pykäliä.
ReplyDeleteAika moni sopisi minuunkin. Erityisesti tuo eka. Siksi olenkin ajatunut freelancer-opettajaksi, eikä sitä hyvällä virkaintoisten maailmassa katsota (kohta pitänee keksiä jotain muuta, ikuisesti tällaista tyyppiä ei ymmärretä tätäkään vähää). Mutta minulle vakituisen työpaikan puute on yhtä kuin happi.
Kadehdin ihmisiä, jotka asuvat keskellä suurempaa kaupunkia. Ja silloin kun itse asuin, kadehdin niitä, jotka asuivat maalla. On tämäkin...Kadehtiminen ei tosiaan ole kivaa.
Samat sanat urheilupykälästä.
ReplyDeleteVihaan peilisaleja ja loisteputkia.
Haluaisin urheilla kuntoillakseni, mutta en osaa harrastella! Siispä arkiliikunta (haravointi, ulkoilu, lasten kanssa touhuilu, polttopuiden kantaminen) ovat minun liikuntaani. Jos urheilisin, tekisin sitä ammattimaisesti (niin kuin joskus hamassa nuoruudessani).
Mainiota vastata haasteeseen kielteiseltä kannalta.
Hieno lista.
ReplyDeleteSamoin minuun sopii moni kohta. Ykkösestä alkaen;-)
Kolmonen sen sijaan ei ole ollenkaan mua. Pikemminkin änkeän juuri sinne missä en osaa.
Vitosen viimeinen lause: juuri noin.
Tuo urheiluasia...kaksipiippuinen minulla. Minulla on ollut kausia että olen käynyt juoksemassa muutaman kerran viikossa, salillakin (yksin niiden koneiden kanssa) mutta ajattelen että sellainen liikunta kuin kävely, venyttely ja yleinen liikkeelläpysyminen on ainakin minulle riittävää. En minä oikeastaan urheilua inhoa (paitsi sen katsomista!) mutta inhoan kaikkia siihen liittyvää..vaatteita, välineitä.
Mitä tulee kuntoon, kauneuteen, painoon, niin minun kohdallani ei ainakaan ole mitään eroa missään
jos vertaan vaikka vuoden jaksoa jolloin olen juossut, käynyt salilla jne. ja sitten vuotta, jolloin ainut urheilu on kaupungilla kävely...
Haluaisin jatkaa mutta nyt on joku selän takana...voi lauantaiaamuja ja lapsia..
TYkkään tästä listasta.
ReplyDeleteKolmonen varsinkin tuntuu ihan tutulta. Kerro ihmeessä jos keksit jonkun hyvän rohkeusharjoituksen:)
Onkin kyllä häkellyttävää miten epäesteettistä urheilu voi olla. Ja kuitenkin siinä on kyse ihmiskehosta, joka on kaunis ja ihmeellinen.
Voisiko johtua siitä että esim kunnissa määrärahoista kamppailevat aina kulttuuri ja urheilu (tai siis näin oletan), ja näin asettuvat vihollisasemiin.
Hitis, mua kutsutaan. Tosiaan, lauantai.
ohoh, melkein kaikki olisivat sopineet minuunkin!
ReplyDeleteVoisin allekirjoittaa jokaisen kohdan!
ReplyDeleteJuokseminen, venyttely, jooga ja pilates ovat minulle sekä sielunhoitoa että endorfiinien saamista. Ilman niitä masennun ja keho tulee raskaan ja tukkoisen tuntuiseksi. Sitä paitsi naisihanteeni on lihaksikas, ei laiha.
ReplyDeleteMuut kohdat allekirjoitan.
Moni kohta sopisi minuunkin.
ReplyDeletePihiydestä olen täysin samaa mieltä. Kohtuullinen kuluttaminen, tuo on se, mistä pidän. Ja anteliaisuus, totta kai!
Kiitos teille kaikille ilahduttavista kommenteistanne!
ReplyDeleteJahka jaksan, jatkan meemiä eteenpäin. Nyt vaan eivät aika ja voimat kerta kaikkiaan riitä.
Helsinkiläinen voimistaa esteettisesti kehoaan tietenkin Yrjönkadun uimahallissa, joka on täydellisen ihana jos sulkee keltaiset muoviset "hyppääminen kielletty" -kyltit näkökentän ulkopuolelle.
ReplyDelete