Sun is shining so brightly, so lovely. I just linger here wearing pyjamas all the day, pretending that's the way to feel more rested. Since my arthritis disturbs my sleep at these days very badly. But everything is not so bad - today morning cappuccino tasted especially good with rye bread and cinnamon bun, I have very nice things to wait and just now I'm listening the newest Morrissey album at a high volume... Oh, but when talking about waiting - I've been waiting sewing enthusiasm to come back. And do you remember when
I mentioned about a clay session with my dear friend? There is a results laying on a blanket, the S E W B A B Y letters. Those are meant for myself to cheer me up to take a sewing machine out of its box and start to sew.
Aurinkoa riittää, ihanaa, voimakasta valoa. Unta ei niinkään, hillun päivät pitkät pyjamassa luulotellen itselleni, että siinä asussa tulisin jotenkin levänneemmäksi.
Muistatteko, kun tovinen sitten mainitsin savityöiltamasta mainion ystäväni kanssa - ylemmässä kuvassa illan tulos - kannuste itselleni, sillä toivoisin jo ompeluinnon palaavan. Ajatuksia on. Ja nyt olisi hyvää aikaakin.
Tänään kuuntelen Morrisseytä, aika kovalla, saman levyn monta kertaa läpi. Ja se täytyy mainita, että aamukahvista tuli erikoisen hyvää. Kaapista löytyi pullan känttykin, joka menetteli. Ihan mukavan puoleinen päivä siis. Mutta valittaakin täytyy: välillä päkiät ja varpaat ovat kohtuuttoman kipeät - ihan kuin ne räjähtäisivät. Ei hyvä tunne laisinkaan.
Mulla samankuuloista unettomuusongelmaa. Eikä ruoka maistu. (eikä enää aurinkokaan paista, lapissa alkoi sellanen ihan talvinen lumipyry)
ReplyDeleteMieluusti olisin yöpuvussa kotona ja kuuntelisin musiikkia, mutta aika mielellään olen sitä lumisadetta katsellut koulun ikkunankin läpi grafiikan laattaa hiljaisuudessa kaiverrellen. Jotenkin tämä maalis-huhtikuun taite on aina kamalan hankala, jotenkin syvä ja mietteliäs. Mutta ihan kelpo päivä täälläkin!
(ihanat on nuot kirjaimet! aloin kuvitella tekeväni kirjaimia sellaisesta askartelumassasta, tai kipsistä. hmm.)
Maijja, voi sinuakin. Unettomuus on hankalaa. Mulle kyllä ruoka maistuu :) Ja pulla. Kunpa sinulle siunaantuisi edes yksi yöpukupäivä, mutta ei sairauden takia! Mun haluttaisi tehdä kans grafiikkaa, olen opiskellut taidegrafiikkaa jonkin verran. Juuri viime viikonloppuna roudasin entisen kotini varastosta loput kamat ja sieltä löytyi iso laatikko grafiikkakamaa, ja melkein ulvahdin ilostuksesta. Olin ihan unohtanut koko laatikon.
ReplyDeleteIhanaa löytää tuollainen unohdettu laatikko!
ReplyDeletePidän kauheasti tästä omakuvastasi.
Anteeksi näin onnettoman tynkäinen kommentti. Olen ollut hoppuinen ja voimat loppuu kohta;-)
Tanja, is that you hiding behind the pile of fabric?;) How nice.
ReplyDeleteI would like to see some results of your sewing (but I am patient, don't worry)... The clay letters are lovely, a good start:).
And I hope the arthritis will stop bothering you soon:/.
Violet, unohdettuja laatikoita voisi löytää useimminkin. Ihan samanlaista liikutuskohtausta tämä mun grafiikkalaatikko ei kummiskaan herättänyt kuin Ameliessa se peltilaatikko sille miehelle :)
ReplyDeleteJa kiitos kuvakehusta! Leppoisaa iltaa sinulle!
Lena, yeah, it's me hiding there :) I will, promise, to show my sewings when something's done. Thanks for your kind wishes!
Joo, leffan mieshän meni aivan tolaltaan!
ReplyDeleteIHANA IHANA blogi sinulla...löysin ihan sattumalta ja nyt olen ihan hullaantunut. Monta yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja NIIN kauniita kuvia. Palaan varmasti uudelleen...
ReplyDeleteI love your glasses! Have you had arthritis since childhood? My daughter had JRA, not so bad now, but her father has AS. No real cure, only treatments that only go so far, but it seems most people don't understand how difficult it is. I've heard there are some new drugs out though.
ReplyDeleteViolet, nauran ajatukselle, että mun grafiikkaloota olisi saanut mut yhtä voimallisiin kyyneleisiin!
ReplyDeleteAnonyymi, kiitos, kiitos! Ihanasti sanottu!
Anonymous, I've had arthritis about three years now. Basically, I have a cure, and it works somehow, but sometimes inflammations go very bad. And to be true during these three years painless days have been very rare. But I'm started to get used to live with moderate pain. Thank u for your message!
Mainio kannustus lause, täytyisikin tehdä taas jonkinlainen kannustus seinälle. Makuuhuoneessa oli ennen meillä rautalangasta väännetty lausahdus "ota rennosti" sängyn yläpuolelle jonka miehen kummipoika oli tokaissut kerran äidilleen. Se hymyilytti joka kerta kun sitä katsoi. Kauniin kaunis on myös täkki jolla sanat oleskelevat :)
ReplyDeleteParolan asema, tuo lausahdus tulee ompelunurkkaani, kunhan saan sen järjestettyä. Puuttuu hyllyjä ja pöytä, joka tosin on jo olemassa, mutta ei vielä täällä. Odotan jo sormet syyhyten, että pääsen laittelemaan. Ota rennosti -kehotus onkin oikein tärkeä huomio. Fiksu kummipoika!
ReplyDeleteSew baby, vois olla hyvin jonkun leffan nimi.
ReplyDeleteMainiot kirjaimet ja ihana tuo kuva, jossa pilkotat kankaiden takaa.
Oh! how excitng that you're getting itchy feet to start sewing again, I can't wait to see your sewing projects.
ReplyDeleteA great picture of you, I love the glasses, they really suit you.
I'm so sorry to hear that you suffer with arthritis, I hope that you'll soon have some relief from the pain.
Celia, käsikirjoitus on jo pöytälaatikossa :) Kiitos kehusta!
ReplyDeleteJane, have to admit that I haven't those itchy feet, at least yet, but more this kind of feeling that I should start to sew again. But I know that as soon as I manage to start some project my feet turns to itchy :) I like my glasses too, thank you!
My husband got arthritis when he was in his late teens/early twenties, and there definitely are fluctuations with this disease, and a lot of coping. Hugs from the USA.
ReplyDelete