some random stories - jotain höpinöitä

- This letter-thing started last autumn in Italy, you remember? It was then, and it still is, a current topic to me to learn about refusal, to learn to say NO, when needed. I've always been blaimed for being far too kind. And I've been protesting the whole idea because I respect kind people and really want to be kind one. But after several times of disappointments and many wise words of my mother and the closest ones I started to understand it's a big difference between kindness and kindness. I started to see that I really need to learn to become brave enough to say NO, when my feelings say so. Anyways, in Italy, when we had a lovely opportunity to try make raku works, I wanted to make those "refusal letters". EI means no in Finnish. And I made also NO letters. In addition I also decorated the letters that I would accept this refusal-thing more easily :) Because of the letters or something, I've managed to refuse already many times from things that aren't intersting me or felt somehow not-to-me-please.

-  I'm tempted to make plans for Easter treats. Yesterday I found some perfect organic garlics from a grocery store near to mine. But in the photo there is just some old, grumpy ones. They aren't good enough for the cooking but pretty enough to play a photo models :)

- During my breakfast my thoughts wandered in old lands of Indians. I turned a plate upside down and started to think what is Davenport and found this.

- After waking-up my feet felt like killing me, dammit. 

Heh, what a silly collection of my everyday notes, real chit-chat. But that's really what I've been thinking today.






- Kirjainhommani sai alkunsa Italiassa viime syksynä. Muistatteko vielä? Silloin, ja vieläkin, ajankohtaisena asiana mielessäni oli kieltämisen/kieltäytymisen opetettelu. Liian kiltti - siinä hokema, jota olen saanut kuulla kyllästymiseen asti. Alkuun vastustelin koko ajatusta, ja puolustauduin monin tavoin, koska halusin (ja haluan vieläkin) olla kiltti. Kiltteys on minusta arvokas asia! Mutta tuo ilmaisu liian kiltti, hmm, siinä on kyllä ikävä kaiku. En minä tietenkään sellainen halua olla. Siksipä muovailin savesta itselleni rohkaisuksi E I:n. Koristelinkin kirjaimet vielä, jotta ajatus olisi helpompi ottaa vastaan, omaksua. Savikirjainten ansiota tai ei, olen jo muutamaan otteeseen reilusti onnistunut kieltäytymään asioista, joihin en oikeasti halua. 

- Pääsiäisruoka-asiat ovat jo pikkuisen mielen päällä. Löysin eilen kaupasta italialaisia luomuvalkosipuleita, herkullisen oloisia. Valokuvaan pääsivät kuitenkin vanhat kurpat, joissa on, ah, niin kaunis väri. Mutta jotka eivät enää kelpaa muuhun kuin valokuvamalleiksi.

- Davenport. Aamiaisella mietin, mikä se on, paitsi ilmeisesti posliinitehdas jossain. Se on myös kaupunki Yhdysvalloissa, Iowan osavaltiossa, perustettu entiselle intiaanien asuttamalle alueelle. Ylösalaisin käännetty lautanen voi hyvinkin saada kuvitelmat laukkaamaan, varsinkin kun löysi tämän. 

- Herätessä jalkani aristivat pahasti. Kävin verikokeissa, jossa labran täti oli sotkemaisillaan veripullojen tunnistetarrat. Odotin rauhassa, kiireinen kun en ollut, kun hän nyhti liimaamiaan tarralappuja lasiputkiloista, selvästi vähän tukalana. Kenenköhän tulokset minä mahdan saada huomenna?

Sellaisia mietteitä tälle päivälle. Mitä-sattuu-juttujani, sinne tänne suuntaavia arkisen elämäni havaintoja ja haahuiluja