02/04/2009

some random stories - jotain höpinöitä

- This letter-thing started last autumn in Italy, you remember? It was then, and it still is, a current topic to me to learn about refusal, to learn to say NO, when needed. I've always been blaimed for being far too kind. And I've been protesting the whole idea because I respect kind people and really want to be kind one. But after several times of disappointments and many wise words of my mother and the closest ones I started to understand it's a big difference between kindness and kindness. I started to see that I really need to learn to become brave enough to say NO, when my feelings say so. Anyways, in Italy, when we had a lovely opportunity to try make raku works, I wanted to make those "refusal letters". EI means no in Finnish. And I made also NO letters. In addition I also decorated the letters that I would accept this refusal-thing more easily :) Because of the letters or something, I've managed to refuse already many times from things that aren't intersting me or felt somehow not-to-me-please.

-  I'm tempted to make plans for Easter treats. Yesterday I found some perfect organic garlics from a grocery store near to mine. But in the photo there is just some old, grumpy ones. They aren't good enough for the cooking but pretty enough to play a photo models :)

- During my breakfast my thoughts wandered in old lands of Indians. I turned a plate upside down and started to think what is Davenport and found this.

- After waking-up my feet felt like killing me, dammit. 

Heh, what a silly collection of my everyday notes, real chit-chat. But that's really what I've been thinking today.






- Kirjainhommani sai alkunsa Italiassa viime syksynä. Muistatteko vielä? Silloin, ja vieläkin, ajankohtaisena asiana mielessäni oli kieltämisen/kieltäytymisen opetettelu. Liian kiltti - siinä hokema, jota olen saanut kuulla kyllästymiseen asti. Alkuun vastustelin koko ajatusta, ja puolustauduin monin tavoin, koska halusin (ja haluan vieläkin) olla kiltti. Kiltteys on minusta arvokas asia! Mutta tuo ilmaisu liian kiltti, hmm, siinä on kyllä ikävä kaiku. En minä tietenkään sellainen halua olla. Siksipä muovailin savesta itselleni rohkaisuksi E I:n. Koristelinkin kirjaimet vielä, jotta ajatus olisi helpompi ottaa vastaan, omaksua. Savikirjainten ansiota tai ei, olen jo muutamaan otteeseen reilusti onnistunut kieltäytymään asioista, joihin en oikeasti halua. 

- Pääsiäisruoka-asiat ovat jo pikkuisen mielen päällä. Löysin eilen kaupasta italialaisia luomuvalkosipuleita, herkullisen oloisia. Valokuvaan pääsivät kuitenkin vanhat kurpat, joissa on, ah, niin kaunis väri. Mutta jotka eivät enää kelpaa muuhun kuin valokuvamalleiksi.

- Davenport. Aamiaisella mietin, mikä se on, paitsi ilmeisesti posliinitehdas jossain. Se on myös
kaupunki Yhdysvalloissa, Iowan osavaltiossa, perustettu entiselle intiaanien asuttamalle alueelle. Ylösalaisin käännetty lautanen voi hyvinkin saada kuvitelmat laukkaamaan, varsinkin kun löysi tämän

- Herätessä jalkani aristivat pahasti. Kävin verikokeissa, jossa labran täti oli sotkemaisillaan veripullojen tunnistetarrat. Odotin rauhassa, kiireinen kun en ollut, kun hän nyhti liimaamiaan tarralappuja lasiputkiloista, selvästi vähän tukalana. Kenenköhän tulokset minä mahdan saada huomenna?

Sellaisia mietteitä tälle päivälle. Mitä-sattuu-juttujani, sinne tänne suuntaavia arkisen elämäni havaintoja ja haahuiluja

15 comments:

  1. Minusta arkisen elämän havainnot ja haahuilut ovat kiinnostavia lukea! (Ehkä siksi, ettei minulla ole koskaan mitään oikeaa asiaa blogissani... :) )

    Kauniit nuo kirjaimet. Ja EI on joskus erittäin hyvä sana. Vaikka minua ei kukaan kai voisi sanoa liian kiltiksi, tunnistan itsessäni (ja monissa läheisissä) joskus taipumusta einpuutteeseen. Tietty "terve itsekkyys", tai kyky tunnistaa omat voimavaransa ja tunteensa muiden asettamista toiveista/paineista huolimatta, on minusta erittäin hyväksi. EI ei sitäpaitsi useinkaan johda mihinkään ikävään, vaikka minulla on liikaa tapana pelätä niin - oman perheeni suhteen etenkin.

    Toivottavasti vointisi on jo parempi!

    ReplyDelete
  2. Scaredy-Cat, kiva kuulla! Minä en oikein itse innostu "oikeista asioista", mieluummin arjen marginaalihuomautuksista, joten mielellään höpöttelen täällä, mitä mieleeni juolahtaa. Tänään se oli sitten tällaista. Tykkään myös sinun blogisi sisällöstä!

    Hyvin sanottu tuo "EI ei sitäpaitsi useinkaan johda mihinkään ikävään". Olen aina kai aina juuri pelännyt, että aiheutan jotain ikävää kieltäytymällä.

    ReplyDelete
  3. Minustakin on tosi kiva lukea tällaisia miettimisiä arjesta, pieniä havaintoja. Nämä ovat vähän kuin siemeniä... jotka sitten jatkavat itämistään täälläkin. Hyviä pohdintoja.

    Tuo "ei" on kyllä minullekin haastava. Sitä olen opetellut, mutta haluan myös säilyttää sen kyllä-sanankin. Kun vain tietäisi aina, milloin mitäkin. Mutta jo vähän tyytyväinen olen, kun olen käyttänyt tuota "eitä". Oletko lukenut sen Aidosti kiltti -kirjan, minä en ole, haluaisin lukea sen. Siinä kiltteys nähdään myös vahvuutena... näin olen kuullut :)

    ReplyDelete
  4. Onpa ihanaa kun päivität nykyään niin usein!

    Ei-sanan käytössä on minullakin oppimista. Oppia käyttämään useammin ja oppia käyttämään sitä tarpeeksi jämäkästi. Olen edistynyt, mutta puutteita on vielä:)
    Toisaalta taas saatan olla liian ehdoton monessa, ja silloin tipautan liiankin jyrkästi ein.

    Olen etsiskellyt hyvää lammaspadan ohjetta ja löysinkin. Pitkänperjantain vieraat saavat meillä sitä. Ja suklaakakkua.

    ReplyDelete
  5. Liiallinen kiltteys on varmasti jonkin sortin kansallinen naistentauti. Hienoa, että asiasta puhutaan ja sitä kai ihan tutkitaankin?! Luin jokin aika sitten Hilkka Olkinuoran kirjan "Elä ihmeessä", jossa oli juuri tästä naisten kiltteys-teemasta.
    *
    Mainiot kirjaimet, kauniit kuvat!
    *
    Meillä syödään pääsiäisenä vuohta, joka on hyvin lammasmaista lihaa. Suosikkini on pasha jonka teen (kaikkia perinteitä vastustaen) vanilla creme-maitorahka -sekoitukseen, mutta on aivan mielettömän hyvää.

    ReplyDelete
  6. Löysin eilen tieni blogiisi ekaa kertaa, vaikuttaa oikein kiintoisalta!

    Minä arvostan kiltteyttä ihmisissä suuresti. Toisaalta kiltteyttäkin voi olla monenlaista. Mutta hyvä kiltteys on aina hyvä juttu. Ollaan kilttejä!

    ReplyDelete
  7. Mitkä matot sinulla on?

    ReplyDelete
  8. Eikös se ollut Bukowski, joka sanoi, että maailma ei kaadu sotiin ja nälänhätiin, vaan katkenneeseen kengännauhaan?

    ReplyDelete
  9. Höpinät ja haahuilut ovat hyvä, hyväksi. Niistä elämä rakentuu, pienistä hetkistä ja ajatuksista. Sattumista.
    Sen kun itsekin useammin muistaisi. Tai jotain semmoista :)

    ReplyDelete
  10. Ihanaa jutustelua! Kunpa jaksais vielä itekin jutustella, mutta on niin paljon hommaa. Pitää tässä unisena koittaa toisella kädellä vähän pakata (olen lähdössä reissuun nääs) ja toisella väsätä iltapalaa, aivot koittaa jaksaa muistutella mukaan otettavista asioista ja rintakehästä kuuluu jo unista tuhinaa.

    Oho, tulinpa silti vaan turisseeksi. Hei taas!

    (minustakin ihanaa kun päivittelet!)

    ReplyDelete
  11. Minä myös tykkään kun sinä jutustelet ja nyt jutustelen vähän itsekin:
    Olisin niin mieluusti ollut siellä Italiassa oppimassa vaikkapa juuri noiden kirjainten tekemistä. Muistan kun näin ohjelman siitä paikasta ja muistan mitä olen kuullut Liivialta ja lukenut sinun kokemuksiasi.
    Ehkä joskus.

    Mutta EI.
    Niin, minä elän kissojen tapaan kehuista ja siksi minut on helppo ympäripuhua vetoamalla oikeaan asiaan. Napakkaa EI:tä olen harjoitellut vaikken oikeastaan "liian" kiltti kai ole ollutkaan. Ehkä se on sitä, etten haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, mutta onneksi olen huomannut ettei minun EI:ni läheskään aina aiheuta juuri mitään. JOskus on sanottu niinkin että hyvä kun sanoit heti EI, niin tuli selväksi.

    Jonkun toisen tutkimustuloksista tuli mieleen kerta YTHS:n gynellä. Hän pamautti huoneeseen astuttuani: no ei sulla sitten klamydiaa ollutkaan.
    Sanoin että no sepä hyvä, kun kerran tulinkin vain pillerireseptiä uusimaan...Ja lääkäri punasteli ja selitteli saman nimisestä opiskelijasta (jonka tiesin nimeltä ja nyt senkin, ettei hänellä ole klamydiaa).

    ReplyDelete
  12. Mun blogissa on sulle jotain :)

    ReplyDelete
  13. Luinpa tuolta toisaalta blogimaailmasta, että sinulle on tulossa pääsiäisvieraita Italiasta! Tarjoaisitko mämmiä? Voihan sitä tarjota, koska he kyllä ilmaisevat selvästi, haluavatko maistaa vai ei, eivätkä eillään halua loukata emäntäänsä. Siinä kulttuurissa osataan sanoa EI tai vaikka sanotaan KYLLÄ, sen merkitys saattaa unohtua saman tein. Voishan heitä aina pyytää kaveriksi ruoanlaittoon, sillä useimmat heistä on ruoalla hemmoteltu lapsesta asti. Buona Pasqua. Liisa

    ReplyDelete
  14. Himalainen, niinhän nämä blogijutut ovat, kuin siemeniä, sinäpä sen sanoit. Vaikka en varsinaisesti koe mitään huonouden tunnetta juttujeni sisällöstä, tuntui silti mieltä kohottavalta lukea kommenttisi! Kiitos! Ja minäkin tahdon säilyttää kyllä-sanan, ehdottomasti!

    Liivia, jotenkin viime aikoina on ollut helppo innostua monenlaisesta - siinä ehkä suurin syy tihentyneeseen postaustahtiini :) Minulla hyvä lammaspadan ohje omassa päässä, tädin perintöjä kera oman mukailun, mutta en ole varma muistanko kaiken olennaisen siitä. Viime lammaspatakerrasta on aikaa.

    Annika, niin taitaa! Muotijuttukin, mutta ihan hyvä, sillä kyllä se aiheuttaa ihan turhaa harmia ja monimutkaisuuksia. Pasha on superherkkua!

    Maija, kiva kun jätit merkin vierailustasi! Kiitos! Tulen vastavierailulle, tai kävinkin nopsaan kurkkaamassa, mutta en vielä ehtinyt perehtyä. Mutta paremmalla ajalla sitten! Ollaan kilttejä, juu'u!

    Matroskin, tuollaiset luonnonväriset villamatot. Niitä on nyt kaksinkappalein keittö/olohuoneen lattiaa peittämässä, kun punainen lattia tuntuu niin villiltä. Ja poroneiti tykkää mieluummin matosta kuin pelkästä lautalattiasta.

    Tuo lausahdus on varsin tuttu - ja mainio - mutta sivistymättömyyteni paljastuu taas, en muista onko tuo Bukowskin vai kenen. Voi, hitsi, legendaarinen lohkaisu eräässä "tärkeässä" seurassa muinoin lipsahti huuliltani, kun en ollut ihan varma mistä puhutaan: piti sanomani tylsästi, että aukko sivistyksessä, mutta möläytin vahingossa, että "minulla on kyllä sivistys aukossa". Olin kuolla häpeästä. Vieläkin kirpaisee!

    Inka, niinpä, sattumista elämä rakentuu. Se on hyvä kyllä.

    Maijja, jos vain voisin, lähettäisin sinulle kauniisti käärityn paetin lepoa ja rauhaa! Silti ihana, että jaksoin laittaa minulle kommenttia :) Pidä hauskaa reissullasi!

    Violet, ihan sama täällä, minäkin elän kissojen tapaan kehuista! Mennään joskus yhdessä Italiaan! YTHS:n lääkärit ovat toisinaan legendaarisia käytöksessään. Minä sain kerran sellaisen vastaanoton, että " Jahas, minkäs sairauden sinä olet itsellesi keksinyt?" Sit turhautunut lääkäri antoi melkein ylen kaiken kokemansa turhautuneisuuden työtänsä kohtaan. Ja lopulta kiitti että kerrankin ihminen, joka älyää käyttää Nasolinia nuhaan, hallelujah! Lähdin vähän hämmentyneenä kotiin päin sairastamaan.

    Niina, kiitos! Katsotaan jaksanko jatkaa haastetta, olen ihan kamalan huono noissa. Silti ilostun kovasti huomiosta!

    Lissu, juu tulee. Mämmistä tykkään itse ja ajattelin tarjota maistiaiseksi. Mutta on minulle muutakin jälkiruokaa mielessä :) Buona Pasqua sinullekin!

    ReplyDelete
  15. kiva lukea näitä sun pohdintoja:)

    me perustettiin vuosia sitten EI-puolue kaverin kanssa. se syntyi kans siitä että täytyy pystyä sanomaan ei, jos soku asia ei nappaa, ei huvita tai muuta. että velvollisuuden tunnosta ja pelkästää kiltteydestä ei ihan kaikkeen tarvitse mennä mukaan.
    niin usein minä ainakin pelkään sitä että "jollekulle tulee paha mieli" jos en tee/ lähde mukaan johonkin juttuun.
    pahempi mieli tulee ja kaikille jos vastentahtoaan toimii..

    ReplyDelete