Otan mittaa punaisesta lattiasta. Heitin matotkin pois. Lattia näyttääkin olevan vähän diivailevaa laatua. Nimittäin heti, kun se sai estradin kokonaan itselleen, se on ollut jotenkin enemmän oma itsensä. Se ei taida kestää kilpailua mattojen kanssa, ainakaan valkoisten villamattojen. Sohvan kanssa se on hyvää pataa. Ja Madeleine Peyroux:n, sitä kuuntelen nyt.
Liivia sen sanoi: lattiassa on ripaus suuren maailman tyyliä. Ihan selvästi! Ja sellaisesta tykkäänkin, jos mukana on kosolti rosoa ja kulahtaneisuutta. Olisikohan nautinto mahtailevasta lattiasta suurempi, jos itsekin alkaisin pikkuisen diivailemaan? Jos jostain löytäisin sellaisen vintage-aamutakin, painavaa silkkiä... nimittäin tällä hetkellä aamutakkini on sellainen nyppääntynyt retroraitafroteetakki (nii'in, minähän sanoin, että tyylini on kadonnut kuin...). Sillä ei vielä kovin reteästi diivailla! Vaikka asennehan sen kai ratkaisee. Ja jos silkkiaamutakkia ei löydy, ajattelin kuitenkin, että voisi tehdä hyvää lisätä ronskempia väriläiskiä sinne tänne. Nyt on sellainen olo.
Ehdottomasti punaisen lattian sailyttamisen puolella! Meilla on tapana muuttaa ymparistoa meita muistuttavaksi, mutta tama on mainio esimerkki siita, miten ymparisto voikin muuttaa meita! Ainakin hetkeksi, harmittomasti.
ReplyDeleteLattiahan on upea! Lisää väriä vaan muuallekin!
ReplyDeleteThat yellow sofa matches so well that red floor! Amazing combination, but I would feel happy in your home!! :D
ReplyDeleteMany greetings, Marjolijn
Elena, hyvä pointti (voi ääk, en tykkää tuosta sanasta, mutta en keksi osuvampaakaan!). Ja puulattia on niin ihana, että vaikka se olisi hullun värinenkin, sen muutettavaksi "alistun" ihan mielelläni.
ReplyDeleteAinakin hetkeksi!
Vekarus, olen ehkä enemmän hillittyjen, mutaisten, murrettujen, vaaleiden, harmaiden, luonnon... värien ystävä, mutta kun minusta nyt siltä tuntuu, että lisää väriä saa tulla, räväkämpääkin, nin totta hemmetissä annankin tulla :)
Something White, when we carried the sofa in here, I nearly screamed because it makes so fun combination with the floor. Without that sofa the floor would be lonely :)
En kyllä osaa tuohon mattoa kuvitella, en sitten millään. Korkeintaan ehkä kulahtaneen, aidon itämaisen tai semmoisen.
ReplyDeleteTämmöstä tällä kertaa.
Violet, kulahtanut itämainen matto olisi ihana! Unelmien täyttymys. Ovat vaan huutokaupoissakin aika kalliita. Enkä mä jaksa niissä istuakaan, ei sen puoleen... Koira on aika orpo, kun otin maton pois, sitä varten se siinä on ollutkin pääasiallisesti. Mutta nyt, kun emäntä liittoutui lattian kanssa ja alkoi diivailemaan, sen ei auta kuin luikastella. Se sai manikyyrin (arvaa ilahtuiko!), jotta ei kynnet niin rapisisi lattiaan. Katotaan nyt kauanko tämä on hyvä ratkaisu.
ReplyDeleteNyt mietintämyssyyn se itämainen matto! Mulle tuli myös se heti mieleen. Semmoinen 20-luvun tulenkantajatmeininki; vähän eksotiikkaa ja tosiaan silkkiä aamutakkiin. Voit aloittaa vaikka niistä poroneidin kokoisista pikkumatoista, jos talous ei salli suurempaa. Pitäähän koiruudelle joku matto saada!
ReplyDeleteSulla on kyllä ihan unelma koti, tosi kaunis.
ReplyDeleteJa totta tuossa lattiassa on sellaista pöyhkeyttä ja uljautta sanan parhaassa merkityksessä tulee yhtäkkiä mieleen Bette Davis, vaikka se onkin ihan eri.
Ihanaa, että lattialla on luonnetta.
Olipas ihana oodi tuolle lattialle, joka ansaitseekin sen!
ReplyDeleteJuu ei mattoa, tai juuri sellainen mitä Violetkin tuossa kuvaili.
Lattia on mahtava ja täys kymppi tuon sohvan kanssa.
Outi, tulenkantajameininki saa hymyn huulille. Eksotiikka on ollut mulle aina aika vieras laji, mutta kaikenlaisesta eklektisestä sekatyylihörhöilystä olen aina tykännyt. Nyt sitä eksotiikkaa sitten opettelemaan, heh. Mattojuttu on niin, että minä en tykkää pienistä matoista. Ja se on ihan hullua, sillä suurten mattojen kanssa olen ongelmissa, sillä olen itse aika pieni. Ongelmissa siis niiden tuulettamisen kanssa, en muuten. Olen pitänyt silmät auki kirppareilla sun muissa itämaisten mattojen suhteen jo pitkään, sillä sellaisen todella tahtoisin. Huutokaupoissa niitä parhaiten on ollut tarjolla. Mutta jospa sellainen tulisi vielä vastaan!
ReplyDeletePoroa ei voi aivan matotta tosiaan jättää, makuuhuoneessa on kyllä matto. Nyt se tykkääkin olla siellä enemmän. Katselee mun touhuja leuka kynnyksellä. Ja se saa olla sohvalla kyllä. Toki se tilanteeseen tottuu, alkuun vaan vähän oudoksuu.
Celia, kiitos kiitos! Bette Davis olis kyllä varmaan ihan järkyttynyt näin epähollywoodmaisesta kodista :D Ei edes kampauspöytää! Luulen kuitenkin käsittäneeni, mitä ajat takaa.
Liivia, kiitos vaan, osittain sinun ansiota, että innostuin miettimään lattian mahdollisuuksia siinä mielessä, että se saisi jäädä punaiseksi :)
Tuo lattian väri on aivan ihanan herkullisen punainen! Ei räikeä vaan lämmin ja... yksinkertaisesti upea! Sopii keltaisen sohvan kanssa niin hyvin! Uskaltaisipa maalata lattian tuollaiseksi... mutta meille on todennäköisesti tulossa lähes tuon väriset punaiset kirjahyllyt okkariin, ehkä punainen lattiakin olisi liikaa?
ReplyDeletethe red floor is bold, and inspiring, yet challenging. I love it, and yes it does open up different decor directions.
ReplyDeletewondeful...the red is great..very strong like a DIVA
ReplyDeleteMun on nyt varovaisesti sanottava vähän poikkeavaa.. en ehkä osaisi olla punaisen lattian kanssa.. Luulen että jäisin vain tuijottamaan sitä, ja kaikki muu jäisi huomiotta. Kun en vain oikein siedä punaista kuin ihan pienissä annoksissa.
ReplyDeleteMutta diivaile vaan, minun mielipiteistä viis! (ja ehdottomasti se silkkinen aamutakki..)
Minusta siinä on slaavilaista tyyliä. Hieno.
ReplyDeleteMollamari. itse asiassa kuvissa tuo lattian puna näyttää pikkasen paremmalta, kuin todellisuudessa onkaan. Se on tosiaan lämmin, vähän ruskehtava, oranssihtava. Se kai se suurin ogelma onkin. Olen näet viileämpien sävyjen ystävä. Punainen lattia on vähän liikaa, mutta nyt prosessoin, pystynkö elämään sen kanssa. Kuten sanottu, siinä on myös viehättäväkin puoli :) Niin ja näin.
ReplyDeleteP.K. yeah, challenging is just the right word...
Keylovesvintage, yeahyeah, strong like diva ;)
Merja, eikä tarvitse sanoa edes varovasti... tai siis kiva kuulla myös kielteisempää kantaa. Elämäni ei nyt ihan vaikeudu tuosta lattian punaisuudesta, mutta mutta, paljon tuota väriä on pitänyt miettiä ja harkita. Koitan keksiä asiassa hyviä puolia, sillä hiontaurakka ennen maalausta on ehkä liiallinen mun jaksamiselle... Mutta kuten aikaisemminkin olen sanonut, minua helpottaa, kun tiedän, että halutessani saan maalata lattian. Vaikka en sitä koskaan tekisikään, niin tuo tieto helpottaa silti.
Matroskin, minustakin tuossa slaavilaista tunnelmaa.