By the way, for me, a combination of deep red and dreamy lilac brings to mind an evening in Laon, France. Crushed rose petals on a side alley which looked grayish purple at twilight. The alley was full of those petals. I was just wondering has it been some happy family celebration in there or a jerk trying to apologize with huge rose posy (somehow I like this imagination more because it makes me hear funny, grouchy French). That colour combination is one of my favourites. Even if I'm not used to use it in my every day life. But it's always lovely to see this combination. In between voluptuous red and yearning lilac it's magical tremor.
Miss doggy is very contented that trips to France are not in consideration just now. But she is the only one in this household who thinks so.
Kuka minnekin haluaa. Minä tahtoisin Ranskaan. Tänä kesänä en kuitenkaan sinne mene, enkä edes tiedä milloin lähden seuraavan kerran. Se harmittaa. Kirjoista piti minun saamani matkakorviketta. Ja sainkin vähän - vähän kyllä puukon vääntöä haavaan sain myös. Uutuutena yöpöydälläni yhden idolini Pia Jane Bijkerkin Paris Made by Hand sekä Sandy Pricen ja Emily Laxerin The Flea Markets of France. Pikalukaisulta vaikuttaisivat oikein päteviltä oppailta. Kauniit kirjat. Tykkään neliömuodosta. Erityisen syvään huokailen Pia Jane Bijkerkin kuvien äärellä. Tunnelmat niissä menevät saumatta yksiin minun Ranskan mielikuvieni kanssa. Ravitsevia kuvia.
Muuten, minulle hailakan violetin ja mehevän punaisen väriyhdistelmästä tulee mieleen eräs ilta Laonissa, Ranskassa. Murentuneet ruusun terälehdet kivisellä sivukujalla, joka iltahämärissä näytti ihan harmaan violetilta. Tie oli punaisenaan noita ruusun terälehtiä. Mietin vain, oliko joku törppö saanut selkäänsä ostamallaan jättimäisellä hyvittelykimpulla (korvissani raikaa ihanan kiukkuinen ranska, mutta roiston kunniaksi täytyy sanoa, että ruusujen värisävy oli valittu hyvin - ei sellaisia ankean oranssin punaisia ruusuja vaan oikein hyvän, syvän punaisia) vai oliko ollut kyseessä jotain iloisempaa. Tuo väriyhdistelmä on yksi suosikeistani. Uhkean punaisen ja haikailevan lilan kohtaamispaikalla väreilee. En käytä noita värejä juuri missään, arjessani siis, mutta minusta on aina ilo nähdä/tehdä tuo väripari.
Koiratyttö on hyvin tyytyväinen, kun Ranskan matkoja ei ole suunnitelmissa. Olemme täysin eri linjoilla tässä asiassa. Se olisi vaan järkytynyt kapeista kujista, joilla kaikuu ja dramaattisista ruusuepisodeista. Minä sen sijaan... Taidan olla vähän tylsistynyt.
Puhut nyt väriyhdistelmästä joka ei ole lainkaan ilmeinen. Ei mitään takeita että "sopii yhteen". Ei ole edes vastavärien tuomaa varmuutta asiasta. Ei myöskään sitä että summa ja vaalea löisivät kättä.
ReplyDeleteMutta pakko myöntää: sopii, toimii.
Aloin miettiä missä olisin voinut vastaavan yhdistelmän nähdä. En keksi.
KErtomasi juttu sai omat muistoni liikkeelle. Ne on juuri noita väläyskuvia joissa voi olla niin paljon enemmän kuin miltä näyttäisi. Jotkut hetket jäävät paitsi mieleen myös silmiin.
Kuva koirastasi on todella hieno. Se on oikea "henkilökuva". Aivan uudenlainen tapa nähdä koira, minusta. Oho.
Violet, nyt täytyy pikkuisen harmitella, että tuo lattia ei ole ihan tismalleen oikeata sävyä, siinä on liikaa keltaisuutta. Mutta kun tallustelin liloilla villasukilla, en malttanut olla kuvaamatta, kun läheltä liippasi. Siis tuota väriyhdistelmää.
ReplyDeleteKerran ostin punaiset mokkahanskat (!?) ja kotona laitoin ne sit huivi/pipo/hanskakoppaan, jossa juuri päällimäisenä oli harmahtava lila huivi, oikein jäin tuijottamaan, kun ne näyttivät niin kauniilta yhdessä. Punaiset mokkahanskat ovat jääneet käyttämättä, mutta tuo väriyhdistelmä on minusta vaan kauhean ihana.
Väläyskuvissa on yllättävän paljon taikaa pitkäkestoiseen iloon. Niin tässäkin. Siinä melkein tiivistyy koko Laonin ihanuus. Noita on usein vaan vaikea selittää toisille, kun ne on niin aisteihin ja tunteisiin sidoksissa.
Minustakin koirakuvassa on jotain... kummaa. Kun katson sitä, se melkein näyttää minun silmiin siltä kuin olisin kuvannut syreenikimppua ylhäältäpäin koirakuvan päällä. Mutta ihan meidän pihatiellä se on otettu. Koirani istui haaveilevaisena siinä.
Se piti vielä sanoa, että on ihan kauhean hauskaa löytää yllättäviä värikombinaatioita. Suurta hupia minulle. Yleensa sitä vain näkee opittuja ja ilmeisiä yhdistelmiä, mutta on aina tosi kiva hoksata miten jotkut toisilleen vieraat värit tekevätkin jännittävän vaikutuksen.
ReplyDeleteSilkkikankaissa on tajuttoman paljon värejä ja silkissä värit ovat ihan parhaimmillaan. Rakastan töissäni kokeilla yllättäviä väripareja silkkipakoilla. Värioppia minun makuuni.
Kankailla noita onkin hyvä kokeilla. Onnentyttö työpaikkasi suhteen!
ReplyDeleteMun isälläni on aivan uskomaton värisilmä. Tarkoitan tällä esim. sitä, että jos hänelle näyttää maalattua pintaa (tai väriä kankaassa tms.) niin hän sanoo "H135" ja sitten katsotaan Pantone -viuhkaa ja kappas, täysin oikein kun värejä vertaa.
Noita kirjoja en itse malttaisi lainkaan laskea käsistäni, nostavat kyllä matkakuumetta huimasti. Kauniit kuvat, erityisesti koiraneidin kuva on ihan pysäyttävä. Siinä näkyy väläys sielua.
ReplyDeleteSaitpa vahvan kuvan piirrettyä silmien eteen! Joku törppö tosiaan, ehkä?
ReplyDeleteMinä löysin kerran yhden gallerian, tai näyttelytilan, lattialta tulppaanin terälehtiä (keltaoranssit, harmaa lattia). Se oli häm-men-tä-vää. Näyttely oli sellainen, että oli ilmeistä, etteivät ne kuuluneet mihinkään teokseen. Terälehdet oli kuitenkin aika löydettävissä, että ehkä joku niistä tiesi; miksi niitei sitte siivottu? Tosi hämärä juttu. Otin niitä pari muistikirjan väliin, eikä niiden taustan miettiminen laannu. Haluaisin TIETÄÄ enkä vain arvailla.
Minäkin pidän yllättävistä väriyhdistelmistä. Olen aika kesy itse, mutta välillä sitä tärräyttää ihan vaatteissakin. Yhtenä päivänä laitoin tummat, petrolihtavan siniset sukkahousut ja vähän erisiniset, voimakkaan väriset polvisukat. Se oli jotenkin häijy mutta hyvä teko.
Kuva koirastasi on ihana! Tuli mieleen koiraaiheiset kuvat, joita sattumoisin eksyin katselemaan eilen flickrissä. Esim. tämä: http://www.flickr.com/photos/sati_kobashi/3212774932/
ReplyDeleteHei,
ReplyDeleteBlogisi on yksi parhaista, joita seuraan, ja sen osoituksena valitsin sinut "Love Badge"-merkin saajaksi. Voit hakea sen blogistani, jos haluat. Kaunista kesän jatkoa!
Voi, minäkin olen käynyt Laonissa pari kertaa, oli ihan heti pakko kertoa, kun ei kukaan tuttuni ole siellä käynyt. Kun kerron jollekin niin aina korjataan väärin, että siis olet ollut varmaan Lyonissa. Onpa kivaa, että sinäkin olet ollut tuossa pienessä kaupungissa!
ReplyDeleteMonia hauskoja muistoja sieltä, tuo katedraali ja hauskoja pieniä elokuvateattereita.
Ja kuva koirasta ja syreeneistä on ihana!
Yritin just menneellä viikolla tilata tuota Pia Jane Bijkerkin kirjaa, mutta tuloksetta. Yritän kyllä uudelleen, ja varsinkin nyt kun sinä olet sen koelukenutkin ja hyväksi havainnut.
ReplyDeleteMua melkein ottaa päähän ettei mentykään tänä kesänä Ranskaan, mutta kaipa se Lissabonkin hyvä on...
Kirjat näyttää niin hyvältä että sormia syyhyttää!
ReplyDeleteYllättävät väriparit, parasta arjen iloa, kun sellaisia tulee vastaan. Olen aikonut jo pitkään tehdä oman leikekirjan aiheesta... mutta toteutus odottaa yhä..
Kirjoituksistasi vielä, nautin kovasti lukea niitä! Tässäkin niin hymyilyttivät nuo viimeiset lauseet.
I am also dreaming of travelling but for me it is to Italy. Hoping, dreaming, wishing for a trip to Italy next year.
ReplyDeleteAi että nautin taas tekstistäsi ja kuvistasi, tässä ison kahvikupin kera. Olen ennenkin ajatellut että sinun pitäisi tehdä kirja näistä kuvista, ja taas ehdotan sitä.
ReplyDeleteEniten pidän tuosta koirasi kuvasta, siinä hetki pysähtyy niin että voi nähdä kuinka koirasi nauttii kiireettömästä kesäpäivästä, tuntea sireenin tuoksun...siinä on myös jotain perinjuurin naisellista, poikakoirasta ei ikinä saisi samanlaista kuvaa!
Violet, mainio ajatus isästäsi! Osaisinpa itsekin laukoa Pantonen värinumeroita. Itse asiassa haaveilen tuosta viuhkasta.
ReplyDeleteInka, näin on, olen tyytyväinen että tilasin. Hyvät kirjat. Olen ihan yllättynyt, että koirani kuvasta tykätään näin paljon. Ehkä siinä sitä sielua näkyy (vaikka ajatus sielusta onkin minulle vähän vaikea) sillä tuossa kuvassa koirani on oikein oma itsensä. Ja ihan vahingossa vielä noin kuvaukselliseeen paikkaan itsensä tälläsi.
Maijja, kun luin kommenttisi, parkaisin, että miksi minä en ottanut ruusun terälehtiä muistikirjani väliin! Mutta samalla hoksasin, että en käytä muistikirjaa, ja muistan muutenkin tuon näkymän kirkkaasti. En vaan ole muistikirjaihminen yhtään. Onneksi aivoissa hyvä kapasiteetti :)
Ja minäkin olen kesy, tosi kesy, ulospäin. Mutta ajatuksissa ja vaikka näin valokuvissa voi toteuttaa epätavallisempiakin yhdistelmia. Se jo riittää iloksi minulle.
Killisilmä, kiitos koiran puolesta, Ja kiitos linkistä. Mukava kuva! Minua harmittaa, kun tuolta Flickr:stä löytyisi vaikka mitä hienoa ja kiinnostavaa, mutta en tykkää sen layoutista ja siitä, että kuvia ei saa suurennettua (vai saako?). Hyvä forumi jää kokonaan multa käyttämättä.
Aurea Dama, voi kiitos! Tulen katsomaan, kunhan joudan. Love Badge kuulostaa hauskalta :)
Celia, hauska yhteensattuma. Mullekin on Lyonia korjausmielessä joskus tarjottu. Käpäisin tuolla Laonissa vain. Ja nyt tulikin mieleeni, että pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, ja mennä hakemaan vanhan kodin koneelta kuvia. Iltahämärissä kuvailin katedraalissa. Tuli aika rakeisia, mutta silti aika kivoja kuvia. Elokuvateattereissa en käynyt, harmi. En osaa matkoilla mennä, mutta pitäisi "opetella". Sen teen seuraavalla ulkomaanreissullani. Laonissa oli paljon ihania ränsistyneitä noenvaloputkia. Ja ravintoloissa ystävällistä palvelua.
Minä tilasin Adlibriksestä. En ole oikeasti lukenut kirjoja vielä, mutta lueskellut ja ketsellut kuvia, mutta niiden perusteella suosittelen oikein lämpimästi. Lissabon on taatusti hyvä! Tosin en ole käynyt siellä :) Olen vaan niin kovasti sitä mieltä nyt, että mikä tahansa matkakohde on ihan mahtava.
Merja, juu minukin pitäisi tehdä leikekirja. Mutta materiaalia on kerääntynyt niin plajon, että ahdistaa aloitta sen läpikäyminen. Aikaakin tarvitsisin siihen.
Ihana kuulla, että kirjoituksistani tykkäät. Opetteluasteella, mutta innostuneena silti aina luritan tänne jotain.
AnnaValance, Italy would be nice too, in fact very nice, but just now those books made me to dream France. And the fact that nearly every last year I've made a trip to France, but not this summer. It annoyes me. I've been just once in Italy, but it was perfect!
Kata, suuri kiitos! Kirja-ajatus olisi ihana, välillä aina haaveilen siitä. Minusta vaan tuntuu, etten ole tarpeeksi lahjakas tehdäkseni kyllin hienoa kirjaa :( Itsetunto-ongelmia...
Koirani on ihan tyttö. Joskus rähistessään kyllä pikkuisen äijämäinen, mutta tyttö enimmäkseen. Se aina istuu niin sievästi. Ja on rauhallisuuden perikuva (ei kai se mikään naisellisuuden merkki ole, tiedän montakin erittäin hötkyä naista, heh).
Tuohon kirjajuttuun vielä: kun katselen mitä julkaistaan niin joidenkin kohdalla jää vähän arvoitukseksi että "millä eväillä"...
ReplyDeleteSitten on paljon sellaista joka ansaitsisi tulla paperille mutta ei koskaan tule. Monesta asiastahan se on kiinni. Ei varmaan suhteetkaan oikeisiin paikkoihin ole pahitteeksi.
Violet, olen täysin samaa mieltä tuosta "millä eväillä". Ja itsestänikin mulla on sellainen kuva, että lisäevästystä vielä tarvitaan paljon, jos haaveeni joskus toteuttaisinkin. Olen nirso ja vaativainen, mutta se on varmaan vaan ihan hyvä, jos jotain joskus lähtisin julkaisemaan... Tähän blogiin en onneksi liitä sellaisia tunteita, tätä teen just niin rennosti, kun sattuu huvittamaan. Suhteita ei ole, eli ei niistäkään apua. Mä olen vielä saanut sellaisen kasvauksenkin, että jos vaikka olisikin, joutuisin kaameaan moraaliristiriitaan, jos meinaisin niitä hyväksi käyttää. Ihan hullua.
ReplyDeleteSuomessa julkaisuprosentti on kauhean pieni.En tiedÄ, voihan se muuallakin olla samaa luokkaa mutta Suomessa ainakin vain hyvin pieni murto-osa tarjotusta materiaalista ylittäâ julkaisukynnyksen.
ReplyDeleteKaunokirjallisuudella ja vaikkapa valokuvakirjoilla on tietysti erilaiset julkaisuperusteet. Olisko niin että nyt julkaistaan hiukan aikaisempaa enemmän monenlaisia "tuunauskirjoja" tai keittokirjoja, käsitöihin liittyviä jne.? En tiedä, tuntuu tuolta mutta voi olla vain mielikuva.
Minä tunnen ihmisen joka kirjoitti ihan tietoisesti yhdestä aiheesta kirjan kun oli saanut selville että tÄllä hetkellä (tai sillä hetkellä, siis) oli "pulaa" sen kirjallisuudenalan käsikirjoituksista. Kirja oli hänen ensimmÄisensä ja se julkaistiin. Hyvä kirja olikin, mutta tekijä siis sanoi valinneensa aiheen ihan puhtaasti ajatellen että tämä menee nyt varmemmin läpi kuin jos tyylilaji olisi x tai x.
En ole varma pystyisinkö samaan!
Flickrissä saa kuvia suuremmaksi sen mukaan minkä kokoisina kuvaaja on ne sinne ladannut. Esim. minun kuvat saa isoiksi leväytettyä kuvan yläpuolella olevasta all sizes -linkistä. Mutta useat laittavat sinne pienempiä kuvia, ehkä yleensä siksi että niitä ei olisi sieltä helppo ryöstää ja käyttää hyväksi. Näin oletan.
ReplyDeleteFlickrissä oikeasta yläkulmasta löytyy slide show -mahdollisuus. Kuvat tulevat mustalle pohjalle, ja niitä voi katsella ilman mitään "häiriötekijöitä".
Sulla näyttää olevan porokoiria. :) Millaisia kavereita ne sun mielestä on? Mikä niissä on parasta? Mikä kamalinta?
ReplyDeleteOlen monestikin miettinyt porokoiraa ja olisi kiva kuulla kokemuksia.
Täydellisen kauniita kuvia sinun blogissasi!
Hei Ruuka, vastaan tänne, kun en löytnyt sinun blogisi postuaksista kommenttilootaa :)
ReplyDeleteOlen vähän huono kertomaan porokoirista, sillä en ole mikään rotuintoilija. Minulle tuo tyttö on tullut aikuisena. Mutta jotain omista kokemuksistani voin kertoa.
Minun porotyttöni, ja käsittääkseni useimmat porot ovat hurjan hyvin oppivaisia. Seuraavat omistajaansa silmä kovana ja ovat hyvin miellyttämishaluisia. Toisaalta tuo mun koira on pikkasen arka, mikä tekee siitä vähän arvaamattoman. Esim. teillä ja turuilla jos joku tulee yllättäen mulle juttelemaan, sillä useinmiten lähtee puolustushaukku välittömästi päälle. Muuten se ei juuri hauku. Kotona se on ihan rauhallinen. Se mikä on oikein mukavaa kaiken ihanuuden päälle, on se että ainakin tuo minun tyytöni on tosi terve - ei mene rahaa rutiinijuttuja enempää lääkäriin. Paljon se tarvitsee liikuntaa. Ja monet porokoiran omistajat harrastavat jotain haastavampaa koirineen. Minä en kun en ole sillä tavalla "koiraihminen", että jaksaisin rampata jossain harrastuksissa. Mutta mä kuljen sen kanssa paljon metsässä, jossa se saa olla vapaana ja sillä tavalla purkaa koiramaisia tarpeitaan. Kaiken kaikkiaan se on aivan ihana koira, niin lempeä ja viisas. Muuta en nyt tähän hätään osaa sanoa :)