A friend of mine asked me today what was the highlight in Spain. I answered the evenings and dinners with my friends in their house on a hill - good food, laughing so much, swimming under full moon... Now I'd like to add - the colours. What a warm and relaxing trip!
Kuumaa ja kirkasta päivällä. Lempeää, hyväilevää, maitomaista illalla. Ilma ja valo siis. Autereisia, lämpimiä sävyjä kaikki päivät pääskytysten. Tai sellaisiin sävyihin ainakin minun silmäni katsoivat. Väri-ajatusten kannalta tämä oli hyvin hieno matka. Käyn parhaillaan mielessäni läpi kaikkea näkemääni. Ajatuksissani kertailen keltaisen, aprikoosin, sahramin, terran, murretun kullan, hunajan, korallin, ruskean, nahan, maan ja punaisen monia tainnuttavia sävyjä. Auringonpistostako syyttäminen vai sinnikkään kauneuden kaipuun, sitä en osaa ihan täsmälleen sanoa, mutta kaiken turistimeiningin keskeltä, Fuengirolassa ja Malagassa, onnistuimme löytämään kaikkea hyvin hyvin ihanaa ja hyvin hyvin lämmintä. Ihmettelenkin, että miten minusta, joka rakastaa viileitä sävyjä, alkoi yhtäkkiä tuntua, että Espanjan-kokemusteni henki tiivistyy maidolla laimennetun punatiilen sävyyn, ja hyvässä mielessä vielä tiivistyykin. Suorastaan aloin himoamaan maasävyjä.
Nauroin tuon viikon aikana varmaan enemmän kuin koko vuoden aikana. Lämmintä sekin. Tänään eräs ystäväni kysyi, mikä oli matkan kohokohta. Vastasin, että illat ystävien kanssa. Ruoka, lämpö, kaskaiden siritys, uiminen kuutamolla. Niin ja se nauru. Yhtään illalliskuvaa minulla ei ole, vaikka herkkullisia illallisia teimmekin. Se on nähkäät taas se sama juttu; kun on tarpeeksi mukavaa, kuvaaminen unohtuu.
"Maidolla laimennettu punatiili"...
ReplyDeletemaistelen sanoja mielessäni. Kaunista! Värien voima on uskomaton, ja lämpimät ruskeat kuvastavat turvallista arkipäivää, johon meillä kaikilla taitaa olla palaaminen kesän villien vedenvärien jälkeen...
Ompelukoneita kirpputorilla? Eikö ole jännä juttu että matkoilta aina löytyisi ihanaa ostettavaa jonka jaksaisi maksaa muttei kantaa :)
Viileät värit sopivat niin hyvin tähän meidän pohjoiseen oloomme, ja ne ovat minullekin niitä läheisimpiä, kotoisimpia. Mutta sitten - kun saa pienen välähdyksen jostain muusta värimaailmasta, niin ymmärtää myös sen kauneuden, ikään kuin sisältä päin. Vietin viime viikon ulkomaisten ystävien seurassa, katsellen rakasta kotimaatamme vähän ulkopuolisin silmin. Ja täytyy sanoa, että viime viikolla pani Suomikin parastaan. Illan valo oli lempeä täälläkin, tähdenlento kruunasi eräänkin auringonlaskun jälkeiset tunnit. Mutta viime viikollahan oli täälläkin hyvin kuumaa. Se on siis oikeasti mielenkiintoista, että kylmät värit muuttuvat lämpimiksi lämmössä...
ReplyDeleteLämpimiä värejä! Voi miten saatkin ne kuulostamaan herkullisilta! En voi olla ajattelematta punaista lattiaasi..
ReplyDeleteAhmin kuviasi ja sanojasi, hemmottelevan hunajaisia sävyjä. Tuo on muuten niin totta mitä mainitset kuvaamisesta, olen miettinyt sitä itsekin. Kuvatessa asettaa väkisin itsensä vähän ulkopuoliseen asemaan, tarkkailijaksi, siksi noissa parhaissa yhdessäolon hetkissä en mielelläni pistä itseäni siihen asemaan, tulee jotenkin häiriköijä olo. Ihanaa, että olet palannut. Laitan oitis viestiä.
ReplyDeleteKuullostaa ihan täydelliseltä!
ReplyDeleteJa minäkin tykkään näistä väreistä paljon. Oikeastaan olen jo pitkään ollut kallellani näihin, mutta tajusin sen vasta kuin luin tuon sävylistasi.
Ihanat kuvat! Näitä tosiaan ahmii.
Pidän siitä miten kuvailet sävyjä. Olen ennenkin sanonut varmaan;-)
ReplyDeleteKaikki eivät osaa kuvailla, eivätkä kaikki tajua mitään moisista kuvailuista.
Matka kuulostaa hyvin antoisalta. taas tällainen jossa ei liikuta vain fyysisesti paikasta toiseen.
Tiedätkö, olen yrittänyt TURHAAN saada päähäni tuollaista lettiviritystä mutta se ei onnistu kun tukka on niin liukas enkä osaa omaa päätä letittää.
kata, olen niiiin samaa mieltä - värien voima on uskomaton. Ja kyllä ompelukoneita kirpparilla, tuolla oli niin uskomattoman mahtava kirppi, että vieläkin sydän vuotaa verta (aarrgh, mikä sanonta, mutta pakko käyttää :) kun ajattelen kaikkea painavaa, ihanaa. Mutta jotain kivaa ostinkin, näytän sitten myöhemmin
ReplyDeletetilkkutyttö, juu, juuri noin - ymmärtää sisältäpäin. Minä tarvitsen jostakin tykkäämiseen juuri tuon sisältäpäin -kokemuksen. Suomikin on kyllä ihna mahtimaa parhaimmillaan. Sen huomaamiseen vaan monesti tarvitaan jotain pikkuisen poikkeuksellista, kuten tavallista lämpimämpi ilma vaikkapa. Tähdenlento, oih, minusta niissä on ihan hullua romantiikkaa.
Outi, arvaa mitä, eilen kävin ostamassa litroittain vaaleinta harmaata maalia, melkein valkoista!! Tänään tai viieistään huomenna se alkaa, lattian maalaaminen nimittäin.
Sanctuary, niin se just on, ulkopuolisen asemaan asettaa itsensä. Ja tarpeeksi mukavassa tilanteessa ei halua irroittautua ulkopuoliseksi.
Liivia, minä luulen, että sinun "kallistumisella" on ollut pehmittävää vaikutusta minunkin yllättävään ihastukseen noita murrettuja maavärejä kohtaan. Saat kaiken näyttämään niin kauniilta :)
violet, värien kuvailu on yksi suurimmista mukavuuksista mielestäni. Mutta totta on, monet katsovat vähän kummissaan, kun joskus niin tarkkaan pohdi jotain sävyä. Mutta minusta on ihan mahdollista sanallisesti kuvailla aika tarkkaankin sävyjä.
ReplyDeleteLettihommaan mullakin hiivatin liukas hiuslaatu. Mutta tuollaisen sain aikaan. Se oli helpottavan viileä tuolla hikisessa maassa. Nätti se kyllä ollut. Tuotakin kuvaa rajastin juuri letin rumuuden vuoksi , heh.
Ihania kuvia toden totta ja ihana kertomus. Tästä tuli lämpöä ja haikeutta päästä matkalle.
ReplyDeleteSe piti sanoa vielä että kissa on kuin naamioitunut tuonne. Olitkin antanut kuvalle aivan oikean nimen, näemmä.
ReplyDeleteOlet tullut takaisin! Ihanaa, iloitsen!!!
ReplyDeleteVärit ovat ihme juttu, niin kuin vaikka harmaa, jota moneen vuoteen en halunnut edes ajatella ja nyt tuo väri inspiroi valtavasti, erityisesti lämmin, saven sakeuttaman veden harmaa.
kauniita sävyjä, hyvin kuvailtuja ja kuvattuja. Todella harmoonista ja todella lämmittäviä kuvia, siis ihan fyysisesti, näistä tulee suorastaan helteinen tuuli kasvoille.
ReplyDeleteMatkoille pitäisi aina lähteä auton kanssa, kotiin saisi kaiken minkä vain löytäisikin ;)
Katos! Luulin jo, että ehkä totuit siihen :D. Eipä silti, niin minäkin olisin ostanut.
ReplyDeletePellon pientareella, äkkilähtö!
ReplyDeleteViolet, ihan uskomaton camouflage-kissa. Tuolla Espanjassa ne olivat kovin pelokkaitakin.
Celia, luulen ymmärtäväni oikein hyvin saven sakeuttaman veden harmaan :) Mulla on värimieltymykset lisääntyneet ja vapautuneet ihan hirmusti eron jälkeen. Oikein ahmin värejä. En kyllä iha kirkkaita, mutta paljon vapautuneemmin kui aiemmin. Sitä ihmettelen.
Parolan asema, hauska ajatus, että postaukseni äärellä alkaa ihoa kuumottaa värisävyjen voimasta :)
Autolla, niin, sitä olen ajatellut niin monesti. Milloinkahan uskaltaisen sen toteuttaa. Rahaakin siihen tarvitsisi niin paljon. Mutta olisihan se mahtavaa!
Outi, en millään tottunut.
Ihania värejä tosiaan, ja minut lumosi erityisesti tuo viimeinen kuva.
ReplyDeleteOlen niin iloinen, että lomasi oli ihana ja täynnä naurua; ystävien kanssa nauraminen parantaa niin paljon kaikkia vanhojen surujen jättämiä jälkiä. Ja miltä se tuntuukaan kun nauraa pitkästä aikaa - kuin hengittäisi sen jälkeen helpommin!
I must ask you. Your eyeglasses. Where did you buy them and what is the brand?
ReplyDelete